Vuonna 2010: Täällä kylä, kuuleeko kukaan? -Kylät kampanjoivat voimistumisen puolesta

0

Somero-lehti 8.10.2010

Teksti Sauli Kaipainen

Tauno Linkoranta

Tulevaisuudennäkymät eivät ole kovinkaan lohdulliset, Varsinais-Suomen Kylät ry:n kyläasiamies Tauno Linkoranta ennusteli heti Voimistuvat kylät -seminaarin avauspuheenvuorossa Somerolla.
Alkavalla vuosikymmenellä, 2011–2020, talouden merkitys kuntasektorilla tulee korostumaan. Talous kiristyy, kun valtio ja kunnat joutuvat ikärakenteen muutoksessa yhä kovemmalle talouden tasapainottamiskuurille.
Kuntien välisten erojen Linkoranta muistutti kasvavan, kunnat eriytyvät. Kuntarakenne ja palvelurakenne loittonevat toisistaan. Ohjaus vaikeutuu ja johtamisen merkitys korostuu.
Kuntien keskinäinen kilpailu kiristyy ja samalla keskinäinen lojaalisuus tulee heikkenemään. Paineet verotulojen tasausjärjestelmää kohtaan tulevat kasvamaan.
Maailmanlopun merkkejä on enteillyt julkisuudessa Kuntaliiton erityisasiantuntija Arto Koski. Talousvaikeuksia tulee, ja yksittäisiä kuntia ajautuu vaikeuksiin nopeastikin. Kun kunnalla menee kehnosti, naapurikunnatkin ovat haluttomia suostumaan ainakaan vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin. Se tulee entisestään lisäämään valtiovallan paineita puuttua kuntarakenteisiin.
Kuntalaisten tyytymättömyys kasvaa heikkeneviä palveluita kohtaan kuntien talousvaikeuksien mukana. Kuuma kysymys ei ole enää niinkään palveluiden saatavuudessa, vaan miten niitä on saatavissa, onko niitä enää ollenkaan olemassa.

Risto Matti Niemi

Ratkaisuna on vaikuttaminen

Kylissä ja pienissä yksiköissä riittää tavoitteita paikallisen toiminnan parantamiseen. Avainasemassa on vaikuttaminen ja asukkaiden äänen saaminen kuuluville.
Suomen Kylätoiminta ry:n pääsihteeri Risto Matti Niemi kertoi yhteisten linjausten välttämättömyydestä, joka vaikuttaa koko maaseudun kehittämisen tulevaisuuteen. Paikallinen kehittäminen ja kansalaistoiminta tulevat synnyttämään yhteisöllisyydelle erilaisia muotoja. Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus ovat edelleenkin kansalaistoiminnan kulmakiviä. Vuoropuhelulla ja yhteistyöllä voidaan saada aikaan entistä vahvemmat kylät.
Vastakkainasettelun Niemi näki hyvin vaarallisena. Esimerkin tästä hän oli poiminut valtakunnan päälehdestä, jossa tuotiin esille, ei pelkästään maaseutuasumisen, vaan myös omakotiasumisen saattamisen luvanvaraiseksi. Kyseisen artikkelin kirjoittaja, lehden pääkirjoitustoimittaja, näki yksipuolisesti, että omakotiasuminen voi olla pelkkää aikaa vievää huoltamista, talon kulumien kyttäämistä ja tikkailla pyllistelyä. Vanhaan puutaloon ei olisi mitään asiaa ilman työkalutuntemuksen approbaturia. Selkeästi siis kerrostaloasujan näkökulmasta kirjoitettua tekstiä. Toisaalta on tilastoitu, että yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että unelma-asuminen tarkoittaa omakotiasumista.
Toinenkin esimerkki vastakkainasettelusta löytyi samasta lehdestä: Jos maaseudun yli 68-vuotiaat vapautetaan jätevesien käsittelystä, yhdenvertaisuus joutuu koetukselle.

Asukkaan näkökulma kuntasuunnitelmiin

Risto Matti Niemi muistutti, että suuri kunta ei mitenkään pysty olemaan pienin toimiva paikallisyhteisö. Hän ennusti, että kylien ja kaupunginosien merkitys, tehtävät ja vastuunkanto tulevat kasvamaan. Yhteiskunnan kolmen sektorin: julkisen, yritys- ja kansalaistoiminnan sektoreiden suhteiden ja tehtävien pitää muuttua.
Pelkkä kolmannen sektorin vastuunkannon peräänkuuluttaminen ei riitä. Korulauseita riittää, mutta raha on tärkein. Paikallistoiminnan julkinen rahoitus voi kasvaa, kunhan paikallistoimijat ottavat itselleen uusia tehtäviä. Siihen ja paikallisuuden vahvistamiseen tarvitaan kylätoimintaverkostoa. Yhdistysten rooli on olla vastuunkantajia sekä kehittäjä- ja asiantuntijaorganisaatiota omalla alueellaan. Kylien merkitys pitää tunnustaa kunnissa tärkeimpänä alueellisena yhteistyökumppanina.
Kyläyhdistykset tuovat kuntasuunnitelmiin maaseudun asukkaan näkökulman. Tavoitteena on jäsentää pitkäjänteisesti kylien ja maaseudun kehittämistä niin, että kylät säilyvät elinvoimaisina, niiden toimeentulo on turvattu ja elämänlaatu parantunut palveluiden turvaamisen kautta.
Ongelmana Niemi piti sitä, että maakunnassa kyllä kutsutaan järjestöjä mukaan ohjelmavalmisteluun, mutta valmistelu on siitä huolimatta kovin virkamiesjohtoista. Kuntien ja valtion tulisi nähdä kylät ja kaupunginosat pienimpinä alueellisina toimintayksikköinä ja kumppaneina.
Niemi totesi, että suurkunnissa tullaan tarvitsemaan edustuksellisuuden vähenemisen ehkäisemiseksi kylä- ja kotiseutuneuvostoja ja oman alueen kehittämissuunnitelmaa. Nämä voitaisiin luontevasti perustaa uuden kunnan sisälle jääneiden kuntien aluerajojen mukaisesti. Aluelautakunnat muodostettaisiin yhdistyksistä ja kunnan luottamushenkilöistä. Nimikkeillä ei olisi väliä, mutta pyrkimyksenä olisi kokoonpanoltaan laajan toimijajoukon vuoropuhelu kunnan ja kylien kesken. Oman suunnitelman avulla toteutettaisiin kunnan kanssa yhdessä sovitut sopimustehtävät, ja sen käyttöön alueellistettaisiin osa kunnan budjetista.
Yhdistysten perustaminen on välttämätöntä, sillä rekisteröityjen yhdistysten osuus ja määrä tulevat valtionavun kasvaessa yhdeksi jakoperusteeksi. Noin neljännes Suomen kylistä on ilman rekisteröityä yhdistystä.
Kylät voivat myydä osaamistaan, jotka liittyvät läheisyyden ekonomiaan. Esimerkkejä ovat maaseutuasuminen, lähi- ja hoivapalvelut, kylämatkailu ja lähiruoka. Monialaisten kyläpalvelukeskusten avulla kylälle voidaan tuoda laajakaistaa, pankki- ja postipalveluita, lääkekaappeja, kyläkirjastoja, kansalaisopistojen etäpisteitä ja niin edelleen.

Miia Mäntylä

Resurssit yhteen

Projektipäällikkö Miia Mäntylä Vaasan yliopistosta tähdensi kolmen toimijan yhteistyötä, johon kuuluvat julkisten organisaatioiden, yksityisten yritysten sekä henkilöiden ja yhdistysten toiminta yhdessä. Resurssien yhdistämisen kautta saadaan enemmän voimia kuin toimimalla kukin erikseen.
Seminaarin alustajajoukko oli laaja. Siinä olivat mukana myös Suomen Kuntaliitosta Päivi Kurikka, joka kertoi alueellisen vaikuttamisen vaihtoehdoista. Varsinais-Suomessa kylien äänen kuulumisesta kertoivat Someron kylien neuvottelukunnan puolesta Anne Heino sekä Loimaan kylien neuvottelukuntien näkemyksistä Jukka Ristimäki. Kainuun Nuotta ry:n Veli-Matti Karppinen kertoi varainhankinnan haasteista ja mahdollisuuksista. Someron Liikunta ry:n tuloksista kertoi Veera Hälli.
Lauantaina Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän pääsihteeri, professori Eero Uusitalo selvitti kylien asemaa maaseutupolitiikan kokonaisuudessa. Nuorison äänen kuulumisesta kertoi 4H:n kautta Hilkka Näse. Kirkon vaikuttamisesta puhui lääninrovasti Oiva Alanen. Kulttuuria kylille hankkeesta kertoivat Someron Kulttuuri ry:n puolesta Essi Tuominen sekä Jarna Kortelahti Lasten Kulttuuri Nuppu ry:n kokemuksista.

Anne Heino
Veera Hälli