Ikäkriisistä toiseen tai vähän vähemmällä vaivalla

0

Elämä on kulkua kriisistä toiseen. Ikäkriisitkin voi aloittaa kymmenvuotiaana ja jatkaa vaikka joka vuosikymmen. Seitsemänkymppisilläkin ovat kuulemma yleistyneet.
Kolmekymppisenä sukelsin murehtimaan, että tätäkö tästä elämästä tuli. Sen jälkeen en tuntenut suurtakaan huolta vuosikymmenten vaihtumisesta. Aina oltiin menossa eteenpäin.
Unohtumattomin syntymäpäivä oli kymmenen vuotta sitten. Miehen sisarukset järjestivät bussiretken kotiseudulleni ja nuoruuteni maisemiin ja lähtivät joukolla matkaan, mukana myös seuraavaa sukupolvea. Sain jakaa palan elämästäni heille niin kuin he Karjalan Kannaksella omia juuriaan.
Katseltiin rannikkotien näkymiä, pyörittiin Kristiinankaupungin mikkelimarkkinoilla ja kuunneltiin Kaskisissa hiihtäjäveteraani Arto Koiviston intohimoista tarinointia ravintolarakennuksensa remontista ja liiketoimistaan.
Synttärikakkuun oli tullut erehdyksessä suolaa sokerin tilalle. Se kestettiin.
Tunteikas matka jatkui muutama kymmenen kilometriä sisämaahan, Kauhajoelle, ja oltiin punaiseksi maalatun vanhan pohjalaistalon, lapsuudenkotini pihassa.
Tänä kesänä oli taas aika muistaa ajan kulua. Aina joku muistutteli syntymäpäivästä. Minua hirvitti. Tarkkailin kriittisin silmin itseäni ja annoin tuomioni, pelkkää alamäkeä edessä.
Ex-kollega puolen vuosisadan takaa synkisti mieleni kotikylän torilla. Tunnisti sisareni ja kysyi, olenko minä hänen äitinsä.
En protestoinut, mutta ajattelin että olen varmaan vanhentunut kovin. Annoin hänelle ansionsa mukaan. Kieltäydyin retkestä 1970-luvun kesätoimittajakaupunkiimme.
Synttäripäivä valkeni. Omat lähimmät paikalla. Pitkästä aikaa koolla oli myös nelikko, jonka kanssa tutustuimme 50 vuotta sitten opiskeluja aloittaessamme. Nykyisestä elämästäni mukana pari tuoreempaa ystävää.
Tunnelma rento ja iloinen. Kukkia oli ikkunalaudat täynnä, kännykkä lauloi onnitteluviestejä ja kauniita sanoja sateli. Auttoi uuteen elämänvaiheeseen. Ehkä sen takia syntymäpäiviä vietetäänkin.
Löysin äskettäin vanhan mielitekoni, metsässä kävelyn. Jatkan eteenpäin kohti uusia seikkailuja keventynein mielin, vaikka polvioperaatio odottaa.
Kriiseiltä välttyy, kun nauraa paljon, usein myös itselleen, ja muistaa liikkua tavalla tai toisella, neuvoo 87-vuotias netissä. Yritän ottaa opikseni.

Tsemppiä ikätovereille!

Salli Lehtinen
toimittaja, eläkkeellä