Ja rahaa riittää!

0

Korona-kriisiä on usein verrattu 1990-luvun lamaan. Silloin Suomelta loppui luotto ja loppui rahat. Suomi oli ajautumassa maksukyvyttömäksi, siis konkurssiin. Kun eurooppalaiset pankit eivät enää antaneet valtiolle lisää lainaa, sitä haettiin japanilaisilta.
Valtiovarainministeri Iiro Viinanen oli pääsiäispyhinä lähdössä pyytämään sieltä jättilainaa.
Viinasen pyynnöstä olin myötävaikuttamassa siihen, että lainaa saatiin. Tavoitin puhelimella yhden päivän aikana 20 suurimman suomalaisen vientiyrityksen pääjohtajat ja kannustin heitä kotiuttamaan valuuttamääräiset saatavansa Suomeen. Rahoja nimittäin pidettiin ulkomailla devalvaation pelosta, vaikka Viinanen ja Holkeri vannoivat, ettei Suomi devalvoi.
Yritykset tunsivat yhteiskuntavastuuta ja Suomen Pankin valuuttavaranto kohentui. Lainat saatiin, mutta devalvaatiokin silti tuli.
Suurin ero aikaisempiin lama- ja finanssikriisin aikoihin on se, että nyt rahaa riittää kaikille tarvitsijoille, – näköjään loputtomasti. Aina ennen on sanottu, että rahan painaminen on tuhon alku. Nyt sen sanotaan olevan tervehdyttämisen alku.
Suomen julkinen velka huitelee ensi vuoden lopulla jossain 140 miljardin tienoilla. Poliitikot toistavat meille laidasta laitaan, että nyt velkaa voi ottaa, koska sitä ei tarvitse maksaa pois. Miksei tarvitse? Koska vanha velka voidaan aina korvata uudella.
Ihana ajatus: velkaa voi ottaa hyviin tarkoituksiin, eikä tarvitse maksaa pois. Minun ikäluokkani kokemuksella sitä on vaikeaa, lähes mahdotonta ymmärtää. Kaikki perustuu siihen, että velan korko on nolla eikä sen uskota siitä nousevan, ainakaan lähivuosina. Lapsenlapseni hyvä tarkoitus on opiskella, mutta kuulemma tähän hyvään tarkoitukseen ei saa nolla-korkoista lainaa loputtomasti. Olisihan meidän kaikkien elämä helppoa, jos velkaa saisi rajattomasti, eikä tarvitse stressaantua lainan koroista tai lyhennyksistä.
Vanhanaikaisesti ajattelen, että jonain päivänä korot nousevat ja silloin velka ei olekaan enää veli, ei edes velipuoli. Nyt valtio maksaa vajaan prosentin korkoa. Mutta jos Suomen valtio joutuisi maksamaan tavanomaista kolmen prosentin korkoa 140 miljardin velasta, lasku olisi 4,2 miljardia euroa vuodessa. Se on paljon, lähes puolet uusien hävittäjä-lentokoneiden hinnasta, mutta se lankeaisi maksettavaksi joka vuosi. Ja julkisen velan ennustetaan lähivuosina kohoavan peräti 200 miljardiin euroon.
Velanoton ihanuus ei kuitenkaan ulotu meihin tavallisiin kansalaisiin. Eivätpä somerolaispankitkaan lupaa lainaa nolla-korolla. Ei sillä korolla kunnatkaan saa velkaa.
Talouden suunnittelu tällaisessa sumussa onkin kuntapäättäjille tuskallista. Ei tule olemaan helppoa arvioida Somerolla, miten talous kehittyy lähivuosina. Sote-uudistuksen rahoitus ja vaikutukset kuntatalouteen ovat vain arvattavissa: jääkö nykyisestä kuntaverosta leikkauksen jälkeen riittävästi kunnan velvoitteiden rahoittamiseen? Riittääkö valtiolta tukea kuntien ahdinkoon?
Sote-maakuntien rahoituksesta näyttäisi puuttuvan muutama miljardi ja kestävät arviot kustannusten noususta. Ja vielä suurempi puute on niistä työntekijöistä, joiden tulisi huolehtia sekä vanhuksista että vanhenevista somerolaisista. Filippiineiltä niitä luvataan tuoda.

Johannes Koroma
pääkonsuli

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here