Säveltäjälegenda Unto Monosen syntymästä tulee 23. lokakuuta 90 vuotta. Somerolle evakkotaipaleeltaan 17-vuotiaana päätyneen Monosen sävellystuotanto on voimissaan, vaikka mies itse menehtyi jo 37-vuotiaana vuonna 1968.
Somerolainen viihdekuoro Metka Kööri juhlistaa Somerolla vaikuttaneen ja Somerolle haudatun Unto Monosen uraa järjestämällä Kohtalona tango -konsertin sunnuntaina 25. lokakuuta.
Metka Kööri esittää Someron kanttori Olli Salomäenpään sille tekemiä uusia kuorosovituksia Monosen tangoista opettajansa Annika Kuntsin johdolla.
Kuorosovitusten lisäksi konsertissa kuullaan useita solistiesityksiä, kun Annika Kuntsi ja Pirkko Pelander tulkitsevat omia suosikkejaan Monosen tuotannosta. Musiikin maisteriksi valmistunut Kuntsi toimii Humppilan kanttorina.Seinäjoen Tangomarkkinoiden tangoprinsessaksi vuonna 1987 valittu Pelander puolestaan keikkailee Granada -yhtyeen kanssa. Somerolla asuva Kuntsi ja Salossa asuva Pelander ovat kumpikin syntyneet Somerolla.
Säestäjinä toimivat Salomäenpään (piano) lisäksi Antti Vainio (kitara) ja Tuomas Virtanen (harmonikka).
Unto Mononen 23.10.1930–28.6.1968
Uuno Unto Mononen syntyi viisilapsisen viljelijäperheen kuopukseksi Muolaassa Karjalankannaksella 23. lokakuuta 1930.
Monoset lähtivät evakkoon ensin Urjalan Nuutajärvelle, ja päätyivät sieltä Somerolle 1947. Perheen isä oli kaatunut talvisodassa.
Sodan takia määrätty tanssikielto jatkui aina vuoteen 1945, joten Monosen kosketus musiikkiin syntyi radion kautta. Hän aloitti muusikon uransa urjalalaisessa yhtyeessä laulusolistina jo 14–15-vuotiaana. Haaveet alkavasta laulajanurasta katkesivat epäonnistuneeseen kitarisaleikkaukseen. Myöhemmin Somerolla Unto Mononen opetteli soittamaan kitaraa.
Monoset muuttivat Somerolle siirtolaisten asutustilalle, jossa oli 11 hehtaaria peltoa ja metsää 8 hehtaaria yhteismetsäosuutena.
Somerolla Mononen liittyi parikymppisenä vuonna 1950 Lasse Santakankaan orkesteriin. Mononen ja Santakangas sopivat sittemmin, että orkesterista tulee Unto Monosen orkesteri, koska tällä oli aikaa toimia päivisin managerina Santakankaan keskittyessä maataloustöihin ja karjanhoitoon.
Ensimmäinen laulu, jonka Unto Mononen sai myytyä levy-yhtiölle, oli Pieni laulu -niminen valssi vuonna 1950.
Vuonna 1955 Henry Theel lauloi levylle tangon Satumaa , jonka Mononen oli säveltänyt jo 1949. Kappale ei saanut erityistä menestystä.
Tunnustusta alkoi tulla vuonna 1960, kun Mononen voitti Yleisradion iskelmäsävellyskilpailun Polttava liekki -nimisellä foksilla. Brita Koivusen levyttämästä kappaleesta tuli melkoinen menestys.
Lokakuussa 1962 Reijo Taipale levytti uuden sovituksen Satumaasta.
Mononen oli parannellut ja pidentänyt sen alkusoittoa ja välisoittoa oli alkuperäisestä levytyksestä.
Taipaleen levystä tuli suurmenestys. Heti marraskuussa se oli Suomen eniten myyty äänilevy. Satumaan uusi tuleminen liittyi samanaikaiseen tangoharrastuksen nousuun Suomessa. Nostetta uralleen sai myös Taipale.
Levy-yhtiöt innostuivat levyttämään muitakin Monosen kappaleita. Näitä olivat muun muassa Tähdet meren yllä, Kohtalon tango, Kangastus, Lapin tango ja Valehtelevat silmät .
Reijo Taipaleen vuonna 1964 levyttämä Tähdet meren yllä oli eniten myyty kotimainen levy, jonka kanssa pystyi kilpailemaan ainoastaan The Beatlesin All my loving .
Tangojen levyttäminen jatkui vielä vuosina 1965 ja 1966: Syvä kuin meri, Yön hiljaisuudessa, Yön tummat siivet ja Erottamattomat . Näihin aikoihin Mononen oli maamme ainoa päätoiminen viihdesäveltäjä. Vuonna 1967 tangon suosio alkoi kuitenkin hiipua.
Unto Monosen elinaikana levytettiin ja julkaistiin runsaat 60 hänen tekemäänsä kappaletta. Mononen teki yhteensä useita satoja sävellyksiä.
Valtaosan kappaleistaan hän sanoitti itse, mutta sävelsi myös muun muassa P. Mustapään eli Martti Haavion, Hannu Mäkelän, Pentti Saarikosken ja Aila Meriluodon runoja.
Monosen kappaleiden on koettu ilmentävän erityisen syvällisesti suomalaista sielunmaisemaa. Haastattelijoille Mononen kertoi sävellystensä aiheiden ”tulevan jostakin siniseltä taivaalta”.
Unto Mononen ampui itsensä kostean illan päätteeksi luottotaksinkuljettajansa kotona Somerolla 28. kesäkuuta 1968. Hänet on haudattu Someron hautausmaalle.