Yksityisyys ja henkilötiedot ovat varmasti puhuttaneet useimpia meistä viime viikon aikana – ei ole aivan jokapäiväistä, että kymmenien tuhansien suomalaisten henkilö- ja potilastietoja päätyy vääriin käsiin ja tapaus saa huomattavaa julkisuutta. Suurimmat sympatiani jokaiselle, jonka elämää tai lähipiiriä tämä on koskettanut.
Paljonko olisit valmis tekemään tai maksamaan, jotta omat ja lähimmäistesi yksityiset tiedot pysyisivät niissä käsissä, joihin ne kuuluvatkin? Vaikka itsekin olen naiivisti usein todennut, että eihän minulla mitään salattavaa ole, on yksityisiksi tarkoitettujen tietojen säilyminen yksityisenä kuitenkin mielestäni hyvin vahva perusoikeus, joka kuuluu meistä jokaiselle.
Omat maksukorttitietoni on kopioitu luvatta ainakin kahdesti, vaikka koen suojelevani niitä tarkasti. Todennäköisesti useamman vuosien varrella tapahtuneen tietomurron myötä useampi käytössäni oleva salasana on julkista tietoa, vaikka olen yrittänyt noudattaa tarkkuutta näidenkin kanssa. Ja saatanpa olla joskus aivan vapaaehtoisesti julkaissut sosiaaliseen mediaan lomakuvan, kertoen näin kotini olevan sopivasti tyhjillään esimerkiksi murtovarkautta varten.
Verkossa tällaisen tiedon arvo on vaatimaton: luottokorttinumerot ja salasanat vaihtavat usein omistajaa osana suurempia paketteja, joissa yksittäisen henkilön tietojen hinnaksi saattaa jäädä vain muutama euro tai sentti. Hintalappu muuttuu suuremmaksi siinä kohtaa – pahimmassa tilanteessa laskun maksaa vähintäänkin ylimääräisenä vaivannäkönä identiteettivarkauden tai maksuvälinepetoksen kohteena oleva henkilö. Muutaman sadan euron luvattomat luottokorttiostokset nousevat ymmärrettävästi vain harvoin virkavallan työlistan kärkeen. Kun väärinkäyttäjät vielä ovat usein ulkomailla, jäävät rangaistukset jakamatta ja toiminta on tekijälleen melko riskitöntä.
Kaikki nämä esimerkit ovat tietenkin täysin mitättömiä, kun niitä verrataan vaikkapa henkilötunnusten tai arkaluontoisten potilastietojen suojaamiseen. Ne ovat kuitenkin varsin arkipäiväisiä tapahtumia, joiden kohteeksi joku joutuu lähes päivittäin. Niistä on tullut liian arkisia asioita, ja se murentaa perustavalta osin meidän jokaisen yksityisyyden suojaa, jonka pitäisi olla pyhä.
Uskon, että nykyaikana muuttumattomien tietojen, kuten henkilötunnusten, päätyminen vääriin käsiin on vain ajan kysymys. Tämä on toisaalta myös lohdullista, sillä yhteiskuntamme on tällöin muutettava toimintatapojaan: pankin kanssa asioiminen puhelimitse, laskulla tilaaminen verkkokaupasta tai jokin muu henkilöllisyyden tunnistamista vaativa toimenpide ei jatkossa enää onnistu pelkällä henkilötunnuksella. Se ei edes ole kovin salainen tieto – syntymäpäivän ja sukupuolen tietoonsa saanut taho voi löytää oikean henkilötunnuksen muutamalla sadalla yrittämällä.
Kaikesta huolimatta omien tai läheisen tietojen vuotaminen ei koskaan tunnu hyvältä. Toivotaan, että viime päivien tapahtumat johtavat huomattaviin parannuksiin tavoissa, joilla tällaisia tietoja kerätään, käsitellään ja säilytetään. Kukaan meistä ei selviä ilman yksityisyyttä.
Kalle Elo
yrittäjä