Oppilaasta opettajaksi

Teksti Julia Kautto

Somerolaissyntyiselle Markku Sarénille tulee marraskuussa täyteen 30 vuotta Kirkonmäen koulun opettajana. Hän opettaa samassa luokkahuoneessa, josta aikoinaan lähti.
– Minulle tarjottiin muitakin vaihtoehtoja. Kirkonmäki tuntui sopivan kokoiselta ja tutulta koululta.
Hän on käynyt alakoulun Somerolla 70-luvulla. Ensimmäiset luokat hän oli Joensuun koulussa nykyisen Nuppulinnan tiloissa, kolmannen ja neljännen luokan Lahden koulussa sekä viidennen ja kuudennen luokan Kirkonmäen koulussa.
– Alakouluaikana olin aika hiljainen ja rauhallinen oppilas, ehkä vähän arkakin riippuen opettajasta. Siihen aikaan opettajien auktoriteettia ja kuria jonkin verran pelättiinkin.
Vuosien mittaan opettajien ja oppilaiden välit ovat muuttuneet rennommiksi. Kuri on pehmentynyt, ja koulujen muodollisuus vähentynyt. Enää ei esimerkiksi tarvitse nousta pulpetin viereen seisomaan, kun vastaa opettajan kysymykseen.
Lapsena Sarén ei ajatellut ryhtyvänsä opettajaksi.
– Opettajanura tuli vasta lukiossa, ehkä toisella (vuodella), kun opettajaopiskelija kävi kertomassa opinnoistaan. Muistan sen hetken jonkinlaisena ahaa-elämyksenä.
Hän on viihtynyt hyvin valitsemallaan tiellä, mikä on hänelle tärkeintä. Sarén korostaakin, että opettaja on vuorovaikutusammatti.
– Eri kokoisissa kouluissa toiminta on erityyppistä, mutta perustyö sinällään ei muutu. Tärkeintä on viihtyä työpaikassaan. Tässä on opettaja ja oppilas ja tietysti kaikki muu ympärillä: vanhemmat, kodit ja työyhteisö. Täällä on mukavat oppilaat, vanhemmat ja kiva työyhteisö.
– Tämän 30 vuoden aikana olen tavannut paljon erilaisia oppilaita ja opettajia. Se on ollut rikkaus. Jos keräisi kaikki, jotka ovat olleet vaikkapa sijaisina täällä meillä, samaan opettajanhuoneeseen, se olisi iso joukko hyvin erilaisia opettajia.
Sarénilla on tänä vuonna viides luokka opetettavanaan. Koulunjohtajan töiden lisäksi hän on myös täysipäiväinen luokanopettaja.
– Kun otin koulunjohtajan tehtävät Koistisen Riston jälkeen, niin oman opettajatyön lisäksi mukaan on tullut sekä koulun paperityöt että hallinnollinen puoli. Se toi 25 vuoden jälkeen vaihtelua luokanopettajan työhön. En suunnitellut koskaan tekeväni koulunjohtajan tehtäviä, mutta kun tilanne tuli eteen, ja sain tukea työporukaltakin, otin sen vaihtoehdon vastaan.

Taitoja elämää varten

Erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen on yksi taidoista, joiden oppiminen alakoulussa ei ole muuttunut.
– Ihmisten ja oppilaiden kohtaaminen on tärkeä asia. Opitaan olemaan yhdessä täällä koulussa. Paljon erilaisia lapsia kokoontuu luokkaan ja siinä opetellaan yhteiseloa.
Pysyviin taitoihin kuuluvat myös sinnikkyys oppimiseen sekä lukutaito.
– Nykyisin kannetaan huolta lukutaidosta ja luetun ymmärtämisestä. Vaikka tulee uusia juttuja, ei saisi unohtaa vanhoja. Näkisin, että lukutaitoa ja tiettyjä perustaitoja, kuten laskemista, tarvitaan vielä lähitulevaisuudessakin.
Vaikka jotkin asiat pysyvät, on väistämätöntä, että asiat myös muuttuvat.
– 30 vuoden aikana maailma on muuttunut tosi paljon. Totta kai se heijastuu ja sen pitääkin heijastua myös kouluun.
– Opetustyössä haaste on se, että on hyvin erilaisia oppijoita, ja kaikille pitäisi löytää se paras tapa oppia, tai ainakin tarjota erilaisia tapoja työskentelyyn. Lapset tykkäävät myös kuunnella opettajien juttuja. Ei se ole niin, että aina pitäisi olla jonkin työn parissa.

Maailman muutokset näkyvät opetussuunnitelmissa

Pyrkimys vastata ulkopuolisiin odotuksiin ja maailman muutoksiin näkyy aika-ajoin päivittyvissä opetussuunnitelmissa.
– Vuonna 2016 tuli edellinen (opetussuunnitelma), ja minunkin aikanani tämä oli jo neljäs. Edellinen oli tiukan ohjaava ja tämä nykyinen on väljempi. Mukana ovat esimerkiksi TVT (tieto- ja viestintäteknologiset) -taidot. Aktiivisen oppijan roolikin on isompi, vaikka opettajan ohjausta ja tukea vielä paljon tarvitaankin.
Myös monialaiset oppimiskokonaisuudet kuuluvat uuteen opetussuunnitelmaan. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi koko koulun toimintapäiviä tai pajoja, joihin liitetään monen oppiaineen tavoitteita. Niitä saattaa olla esimerkiksi jonkin esityksen, kuten joulujuhlan, valmistelu.
Näiden lisäksi aineopetukseen on tullut muutoksia. Esimerkiksi englanti alkaa ”varhennettuna” ensimmäisellä luokalla ja ruotsi kuudennella luokalla. Myös liikunnan määrää on kuudennelle luokalle lisätty tunnilla, ja alakoulun fysiikka ja kemia ovat yhdistetty jälleen ympäristöopiksi.

Muutoksia oppilaiden arjessa

Vielä Sarénin kouluaikoina Kirkonmäen koululla oli erillinen WC-ulkorakennus, joka on jo purettu pois. Alakoulurakennusta ei myöskään silloin vielä ollut.
– Aikoinaan 70-luvulla sisäliikuntatunnit pidettiin yläkoulun eteisessä. Seinillä olivat koripallotelineet ja ikkunoissa suojaavat verkot. Jos oli sadekelejä tulossa, niin osa meistä oli liikuntajärjestäjinä, jotka siivosivat eteisen ja siirsivät kengät. Siinä sitten alettiin jumppaamaan. Muistan kerrankin, kun hyppäsimme eteisessä vauhditonta korkeutta patjoille. Opettaja oli ostanut uuden patjan ja sitä piti kokeilla.
– Nykyisten viidennen ja kolmannen luokan välissä oli ennen paljeovi. Se avattiin, jolloin saatiin isompi tila. Siellä järjestettiin esimerkiksi aamunavauksia ja sitä käytettiin juhlatilana.
Tänä päivänä ruokailu tapahtuu luokkahuoneen sijaan ruokalassa. Opettajat muistelivat ruokia, joita ennen syötiin, mutta ovat nykyisin hävinneet ruokalistoilta.
– Legendaarinen tilliliha oli varmaan se kaikkien kammotus. Muita ruokia olivat maksalaatikko, -pihvit ja -kastike, merimiespihvi, veriletut, kaalikääryleet sekä maitopohjainen kesäkeitto.
– Ruokajärjestäjän tehtäviin kuului kantaa näkkileivät ja soppakattilat ruokalasta tänne. Kattiloiden ja muiden raahaaminen ei ollut mitenkään huippumieluisaa puuhaa, Sarén muistelee.
Vielä 2010-luvun alussa oli pienimuotoista järjestäjätoimintaa. Siihen kuuluivat muun muassa taulun pyyhkiminen, ikkunoiden avaaminen sekä kuvaamataidon tunnin jälkeen altaiden pesu. Viime aikoina järjestäjätoimintaa ei ole enää ollut.
Nykyisin Kirkonmäen koululla toimii oppilaskunta.
– Oppilaskunta kokoontuu kerran viikossa ja jäsenet valitaan demokraattisesti vaaleilla. Joka luokka asettaa ensin omat ehdokkaansa ja heistä valitaan jäsenet oppilaskuntaan.
– Sieltä on tullut paljon kivoja ideoita. Erilaisia tempauksia arjen piristykseksi, esimerkiksi väriviikko, jolloin pukeudutaan päivittäin tietyn värin mukaan. Oppilaskunnassa oppilaat saavat myös äänensä kuuluviin ja voimme kysyä heidän mielipidettään, ja sitä kautta he voivat joltain osin osallistua ja vaikuttaa koulun toimintaan.

Koulumaailma murroksessa

Uusi tekninen ympäristö tuo omat vaatimuksensa. Muutos rainakoneesta ja dioista piirtoheittimen kautta älytauluihin, dokumenttikameroihin ja tietokoneisiin on suuria mutta onnistuneita loikkia koulumaailmassa. Perinteisissä luokkahuoneissa on hyvät tekniset valmiudet. Kirkonmäellä ylläpidetään myös Instagram -tiliä, jossa kerrotaan koulun tapahtumista.
– Koulumaailma on ollut murroksessa. Mietitään, millaisia taitoja tulevaisuudessa tarvitaan. Tulevaisuudentutkijat esittävät erilaisia visioita, joihin koulut pyrkivät vastaamaan.
– Meidän koulullamme oli tietokoneita jo jonkin verran 90-luvun alkupuolella. Sellaisia, joissa oli levykkeinä niin sanotut lerput. Ne rutisivat ja rätisivät, ja niiden kanssa yritettiin jo jotain tehdä. Siitä on tultu paljon eteenpäin.
– Tänä päivänä tietoa on saatavilla ihan hurja määrä, ja sen puolesta opetusta on mahdollista järjestää monella eri tavalla. Toisaalta oppilaiden täytyy myös oppia löytämään ja karsimaan tietoa.
– Käytän laitteita säännöllisesti (opetuksessa), jossain muodossa jopa päivittäin. Olemme aika paljon panostaneet täällä myös kirjoihin. Meillä on koululla hyvät oppikirjat, jotka koululaiset saavat mukaan reppuihinsa. Toisaalta viime keväänä koulullamme oli hyvät valmiudet kotona opiskeluun, kun sovelluksia osattiin käyttää.
Työssään opettajat pääsevät näkemään vain osan opettamiensa oppilaiden taipaleesta. Jälkeenpäin Sarén jututtaa mielellään entisiä oppilaitaan ja kuulee, mihin elämä on heitä kuljettanut.
– Vanhojen oppilaiden tapaaminen on aina mukavaa. Siitä tulee todella hyvä mieli, kun huomaa, että on päästy eteenpäin. Pitkän uran aikana olen oppinut sen, että yleensä asiat menevät hyvin.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Leeni Tiirakarin teosta ”Someron Kansakoulut ja Peruskoulu” (2019)