Someron Säästöpankki aloitti toimintansa 140 vuotta sitten
Säästöpankin aloittaessa toimintansa Someron ensimmäisenä pankkina, Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa ja Suomen suuriruhtinaskunta. Suuret nälkävuodet 1866–1868 olivat isojen, kahdeksan prosentin väestötappioiden jälkeen, voitu hiljattain vaivoin ohittaa.
Tarvittiin lupauksia, toiveita paremmasta. Säästäminen koettiin merkittäväksi keinoksi, jolla hätää voitaisiin jatkossa lievittää. Että jossain olisi talletettuna säästövaroja, joita voitaisiin tarvittaessa käyttää.
Säästöpankkiaatteen ensiaskeleet oli otettu jo 1700-luvulla Saksassa, ja 1860-luvulla markka tuli täällä käyttöön ruplan jälkeen. Someron Säästöpankin toimitusjohtajana 2019 aloittanut Petri Siviranta kertoo aatteen tulleen Suomeen 200 vuotta sitten.
Sen toi Fiskarsin tehtailija John Julin . Säästöpankkeja alettiin perustaa eri puolille yhteistyössä kuntien, alueiden tehtaiden ja kartanon–omistajien kanssa.
Ensimmäisen kerran sanat ”Someron Säästöpankki” kirjattiin kuntakokouksen pöytäkirjaan 30.3.1875. Komitea lähti valmistelemaan asiaa ja kunta talletti pankkiin ensimmäisen pääoman. On kirjoitettu, että ne olisivat olleet viinarahoja, sillä tuolloin kunnat kantoivat viinaveroa.
Sen jälkeen asiaa valmisteltiin viisi vuotta, että pankkitoimintaan voitiin ryhtyä.
Ovet avattiin 25.10.1880 Kiiruun talossa sijainneessa pankkihuoneessa. Se oli säästöpankkien leviämisen viimeisiä aaltoja, minkä jälkeen Suomeen alettiin perustaa myös osuuskassoja, osuuspankkien edeltäjiä.
Pankin perustamisen tavoitteena oli halu edistää yksilöiden ja yhteisön hyvinvointia.
Jo nykyistä Suomen eduskuntaa vastaavan Suomen keisarin talousosaston säännöissä oli maininta säästäväisyyden edistämisestä. Se oli toiminnan päätarkoitus, joka nykyisin lukee myös Säästöpankkilaissa.
Pankin sääntöihin oli kirjattu, että ”Tehtävä on vastaanottaa vähävaraisten työtätekevien ja palveluksessa olevien kansanluokkien liikenevät vähäisetkin varat, laskemalla niille korkoa ja lisäämällä se pääomaan kartuttamaan näitä varoja, kunnes säästäjä haluaa ne nostaa”.
Haluttiin opettaa säästäväisyyttä. Jos sitten tuli vaikea tilanne tai ahdinko, niin oli varoja, joita käyttää.
Ennen pankkejakin oli eletty, mutta toisenlaisin mahdollisuuksin. Rahaa lainattiin henkilöltä henkilölle. Rahaa ei myöskään paljon käytetty torpparilaitoksen vuoksi. Ei tarvittu lainaa autonostoon tai kylppäriremonttiin.
Rahalla ei ollut niin suurta arvoa, vallitsi vaihdantatalous. Ne, joille oli jäänyt rahaa taskunpohjaan, pystyivät sitä lainaamaan, ja samalla ottamaan luottoriskin. Pankki tuli kantamaan sitä riskiä.
Pankin sääntöjen ensimmäisessä luvussa oli, että ”Pankin päätarkoitus on säästäväisyyden edistäminen, vastaanottaa talletuksia ja myöntää luottoja.” Eli kantaa riski molemmilta puolilta.
Kiiruun talossa toimintaa oli kolme vuotta. Työssä oli yksi toimihenkilö, kasööri Ida Bergroth . Talo oli siinä uusi. Se siirrettiin paikalleen Kaislarannasta, ja oli aiemmalta nimeltään Kiiru-Sipilä.
Kuntakokous valitsi säästöpankille hallituksen, johon tulivat ruotsinkieliset säätyläiset Ernst Sagulin , E.R. Danielsson , G.A. Löfgren sekä talolliset Viktor Hovila , Kustaa Nokka ja Matti Aaku .
Pankkien hallinnoissa oli sekin erityisyys, että sekä säästöpankin että osuuskassojen hallituksissa oli jonkin aikaa samoja henkilöitä. Mahdollisuuksia ja kykyä tai luku- tai kirjoitustaitoa ei vielä laajemmin ollut. Alkuvaiheessa pöytäkirjaan pantiin puumerkki.
Asiakaskunta kasvoi. Kunnan väkiluku oli perustamisen aikoihin noin 7 000, mutta kaikilla ei ollut mahdollisuuksia säästämiseen.
Tallettajien enemmistö vuosina 1880–1900 kuului talonpoikaisväestöön, joilla oli 268 talletusta. Säätyläisten talletuksia oli 114 ja palvelijoiden talletuksia 74. Torppareita oli tallettajina 58, renkejä 38, itsellisiä 38, käsityöläisiä 14 ja liikemiehiä 10. Seurakunnan ja kunnan rahoja oli 28 tilillä. Säästöjä oli alle 10 prosentilla somerolaisista.
Kiiruun talosta pankki siirtyi Kirkonmäen kouluun. Sen jälkeen oli vuorossa oma, 1916 valmistunut rakennus, joka myöhemmin laajeni Hotelli-ravintola Somerhoviksi (sittemmin Seurahuone) ja joka paloi 1990.
Sieltä pankki siirtyi nykyiselle paikalleen keväällä 1955. Pankkisali oli nykyisen rakennuskompleksin takana oleva kokoustilojen siipi. Pitkä palvelutiski oli päästä päähän isoa salia. Seuraava laajennus tuli 1970-luvulla ja sitä seuraava 1981. Pankkitiski piteni vielä silloinkin.
Sotien jälkeen 1940-luvulla pankin asiakasmäärässä tuli isompi keikaus ylöspäin, kun mukaan liitettiin Muolaan Säästöpankki. Toimitalo nousi Pitkäjärvelle 1948. Asiakkaiden säästökirjat tuotiin konttoriin puuarkkuun pakattuina.
On ollut aika, jolloin konttorimäärää 90-luvun lamassa ja pankkikriisissä supistettiin. Sitä ennen oli 40–50-luvun aalto, jolloin perustettiin kyläkonttoreita. Nyt eletään aikaa, jolloin konttorimäärä jälkeen kasvaa.
1990-luvulla Someron Säästöpankin konttorit perustettiin Forssaan, Perniöön, Saloon ja Urjalaan. Vielä tämän vuoden puolella lähiaikoina on odotettavissa jälleen uusia laajentumissuuntia. Uutiset tältä rintamalta odottavat vielä tilaratkaisujen valmistumista.
Uusia asiakkaita tulee ja pankki kasvaa. Alkuvuoden aikana kirjattiin lähes 1 000 uutta asiakasta. Asiakasvarojen ja kokonaisluottojen yhteismäärä oli kesäkuussa 1,1 miljardia euroa. Luottokanta kasvaa tällä hetkellä 13 prosentin vauhtia.
Johtoryhmä on ollut pankissa 10–15 vuotta töissä, eikä kasvu ole sinä aikana vielä koskaan ollut näin suurta. Johtoryhmään kuuluu toimitusjohtaja Petri Sivirannan lisäksi kehityspäällikkö Ilpo Rinne , hallintopäällikkö Janica Koskela ja pankinjohtaja Joni Rintamaa .
Pankkitoiminnan sääntely Euroopan keskuspankin taholta on lisääntynyt, eikä ole tullut tiensä päähän. Myös dokumentaation määrä kasvaa. Eikä kukaan tiedä, mitä kaikkea digitalisaatio tuo 140 seuraavan vuoden aikana.
Edelleen paikallinen pankkipalvelu ja henkilökohtaisuus ovat arvossaan. Vaikka monet asiat voi hoitaa nykyään netin kautta, niin monet asiakkaat haluavat siitä huolimatta edelleen käydä asiat läpi kasvokkain.
Koronan myötä käteisen käyttö on entisestään kevään jälkeen vähentynyt. Keväällä kassatapahtumien määrä, siis kaikki mikä käteiseen liittyy, laski heti 70 prosenttia normaalitasosta. Edelleen syksyllä käteisen käyttö on 30 prosenttia normaalitason alapuolella.
Siihen pankissa uskotaan, että normaalitasolle ei enää ole nouseminen. Korona aiheutti pysyvän muutoksen.
Ensimmäinen pikapankki tuli syyskuussa 1985. Pankkitoiminta ja rahaliikenteen muodot ovat muuttuneet paljon sen jälkeen. ”Digijärjestelmiä” ja ”kivijalkajärjestelmiä” on kuitenkin päätetty jatkaa kumpaakin rinnakkain.
Säästöpankki toimii arvopohjan perusteella. Paikallinen, lähellä oleva pankkipalvelu on käyttäjilleen iso asia, kuten on myös paikallinen lähiruoka. Tai paikallinen lehti.
Paikallispankki on yhtä vahva kuin alueen väestö tai alueen toimeliaisuus.
Säästöpankkiryhmä työllistää omalla toimipaikallaan Somerolla tällä hetkellä noin 70 henkilöä.
Koronakin on ollut entisestään lisäämässä yhteisöllisyyttä. Myös vastuullisuus tulee esille suhteessa ympäristöön. Pankin asiakkaat ovat omistajia. Osinkoja tai osuuspääomarahaa ei jaeta.
Jotta nykyiseen tilanteeseen on päästy, tarvittiin 1990-luvulla kovia päätöksiä, ettei pankki mennyt Skop/Suomen Säästöpankki -kelkkaan mukaan. Niiden myötä alueella on edelleen itsenäinen säästöpankki.
