Pappa ja lapsenlapsi kääntävät maata kilpaa

0
Tuure Mäkitalo kuuntelee rauhallisesti, kun pappa

Yrjö Teräväinen ja tyttärenpoika Tuure Mäkitalo nappasivat SM-mitalit traktorikynnössä Punkalaitumella. Isoisä otti SM-hopeaa veteraanien sarjassa ja pronssin yleisessä sarjassa. 15-vuotias oli kakkonen nuorten sarjassa, jossa käännettävänä oli sekä nurmea että sänkeä, kuten yleisessäkin sarjassa. Veteraanit mittelevät paremmuudesta sänkikynnössä.

Yleisen sarjan pronssimitali oli Yrjö Teräväiselle kuin voitto.

– Se on vielä melkein vakioauralla saavutettu, viittaa Teräväinen kisojen kärkisakin kaluston rakenteluun.

– Nurmikyntöön tuli lopetusvakoon pari pientä mutkaa. Sulkemiseen kyntö ei ollut tarpeeksi tiivis.

Tuure Mäkitalolla on toinen kilpailukausi kynnössä. Edellisellä kaudella hän oli pronssilla, joten parannusta on tullut. Hänellä on aikaa kohentaa tuloksiaan useampi vuosi, sillä junioreiden sarjassa kilpailevat alle 22-vuotiaat.

Ensi vuonna SM-kisat ovat Vöyrissä. Pappa ja lapsenlapsi miettivät, suunnatako myös sinne.

– Ei se ole vielä lyöty lukkoon, sanoo pappa-Teräväinen ja katsoo lapsenlastaan. Kumpikin taitaa tietää, että sinne harjoitellaan ja mennään.

Tuure Mäkitalo on ollut peltotöissä enonsa Jyri Teräväisen tilalla Häntälässä. Syyslomalla hän auttelee ja viettää TET-viikon kyntöhommissa.

– Kyllähän sitä mielellään auttaa, kun apua tarvitaan, tuumaa nuorukainen, kun kävelee papan traktorin perässä kohti peltoa.

Yläasteen yhdeksäsluokkalainen sai juuri traktorikortin. Hän kaavailee jatkavansa yläasteen jälkeen ammattikouluun rakennus- tai metallialalle.

Pappa on neuvonut ja poika on ottanut neuvosta vaarin

– Olen saanut hyvää opetusta. Yhdessä on harjoiteltu ja katsottu säätöjä, kiittää Tuure Mäkitalo yhteispelin sujuvuutta.

– Yrjö ja Tuure ovat samanlaisia, tuollaisia rauhallisia, eivät hermostu pienistä. Tuure ottaa hyvin neuvoja vastaan, pohtii Merja Teräväinen lapsenlapsensa ja miehensä hyvää yhteistyötä.

Kilpailuissa Tuure-poika olisi kaivannut lisäneuvoja, miten saada palsta riittämään kynnön hyvään lopetukseen.

– Liian vähän olen vielä maata kääntänyt, toteaa Mäkitalo.

Yrjö-pappa sanoo itsellään olevan petrattavaa, että kyntöjäljestä saa mahdollisimman suoran ja viiluista tasaiset, kiinteät ja täyteläiset.

Kilvassa arvioidaan muun muassa harjan avaus ja sulkeminen, sängen peittyminen, viilujen tiiviys ja muokattavuus, suoruus, symmetrisyys ja korkeus sekä päisteet, lopetusvako ja yleisvaikutelma.

Kun niistä joku epäonnistuu, niin se vaikuttaa jatkoon. Menestyäkseen kilpailussa kaikki osa-alueet on onnistuttava.

Kynnön avaukseen on aikaa 20 minuuttia. Sen jälkeen on puolen tunnin tauko, jolloin tuomarit arvostelevat avauksen. Sitten kisa jatkuu. Kilpailusuorituksen on varattu 2 tuntia 40 minuuttia. Jos sen ylittää, niin tulee miinuspisteitä tahtiin minuutti ja piste.

Yrjö Teräväinen antaa ohjeeksi, että on syytä unohtaa kaikki muu ja keskittyä rauhallisesti omaan tekemiseen. Kyntökilvassa ei saa hosua, vaan pyrkiä suorittamaan jokainen kohta tarkasti.

– Pitäisi harjoitella enemmän, että tulee tietty rutiini. Silloin ei mene sormi suuhun, opastaa vanhempi nuorempaansa.

– Ei kyntäminen ole tähtitiedettä. Taito tulee harjoittelemalla. Se on sama kaikissa taitolajeissa: toistoja ja toistoja.

Kilpailuun piti hankkia uusi vanha traktori

Nuorena Yrjö Teräväinen osallistui kynnön SM-kilpailuihin.

– Siihen aikaan Somerolla pidettiin omat kisat, joista parhaimmat etenivät piirimestaruuskisoihin. Piirin kaksi parasta pääsi mittelemään Suomen mestaruudesta.

Teräväisellä tuli yli 30 vuotta kestänyt kilpailutauko. Uusi innostus syntyi muutama vuosi sitten Paavon Peltopäivillä.

– Siellä yksi katsoja tuli sanomaan, että hänellä on aurat, joissa on minun nimeni. Ne hänen sukulaisensa oli perinyt Vilho Romulta, joka osti ne aikoinaan minulta.

Yrjö Teräväistä jännitti lähteä kilpailemaan tauon jälkeen. Se vaati myös kaluston hankintaa ja trimmausta. Veteraanisarjassa traktorin kuin aurojen tulee olla vuoden 1979 mallia tai sitä vanhemmat.

Pappa luovutti aiemman kilpamenopelinsä Ford 6610:n ja Fiskars KHN-aurat Tuuren käyttöön. Hän hankki McCormic International 434:n ja Fiskarsin kaksisiipiset KH-aurat.

– Traktori on vähän kevyt, renkaatkin pitäisi vaihtaa, pohtii Teräväinen.

Vaihtelua arkeen

– Kilpakynnössä on oma jännityksensä ja mielenkiintoista. Onhan se erilaista kuin arkityö. Kilpailusta saa vaihtelua, sanoo Yrjö Teräväinen.

– Pääasia on edelleen hiihto, jatkaa mies, jolla on useita pyttyjä saavutettuna kilpahiihdosta veteraanien MM-mitaleihin saakka.

Tuure Mäkitaloa kiinnostaa metsästys. Hän on ollut enonsa Erkka Teräväisen mukana. Aseena on jousi.

Se on mielenkiintoinen laji, jossa odotetaan saalista puussakin. Saalis ei voi olla kovin kaukana ampujasta jousen kantaman takia.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here