Taiteilija kaavailee Ollilan koulun kentälle veistospuistoa, kyläläiset yhteistä vapaa-ajanviettopaikkaa

0
Anna-Kaisa Ant-Wuorisen teos Autokulta tulee mahdollisesti toteutettavaan veistospuistoon ihailtavaksi. Tässä teos Eteläesplanadilla vuonna 2019.

Kuvanveistäjä Anna-Kaisa Ant-Wuorisen työtilat ovat Ollilan entisessä koulussa. Rakennus on ollut hänen omistuksessaan joulukuusta 2017. Hän on jättänyt kaupungille ostotarjouksen vieressä olevasta entisestä koulun hiekkakentästä rehevöityneine reuna-alueineen.

Ant-Wuorinen on kaavaillut perustavansa veistospuiston. Sinne tulisi teoksia useammilta tekijöiltä. Kyse ei ole pelkästään patsaista, vaan myös esimerkiksi ympäristö- ja maataideteoksista.

– Aikeena on perustaa kaikille avoin puisto, jossa luonnon monimuotoisuus ja taideteokset kohtaavat, kertoo taiteilija.

Suunnitelmista on mustaa valkoisella. Niitä kaupunki pyysi ostotarjouksen liitteeksi ja tulevan päätöksensä tueksi.

Kaupungille on tullut myös vetoomus, jossa toivotaan, ettei kenttää myytäisi, vaan se jäisi alueen asukkaiden vapaa-ajan käyttöön. Sen omistaisi jatkossakin kaupunki, mutta lähiseudun väki pitäisi sitä kunnossa ja käyttäisi kenttää.

Kaupunginjohtaja Sami Suikkanen sanoo kummankin ehdotuksen olevan varteenotettavia. Kun asiasta päätetään, kaupunginhallituksen tulee ottaa huomioon alueen hyötykäyttö, paikallisten tarpeet, ja myös tulevaisuuden tuulet.

– Alunpitäen koulukiinteistöä myytäessä kenttä jätettiin ulos sopimuksesta siltä varalta, että sille löytyy alueen omaehtoista yhteisöllisyyttä tukeva käyttötarve. Kaupungin käsityksen mukaan tarve on ollut vähäinen, mitä omalta osaltaan osoittaa kentän rehevöityminenkin, kertoo kaupunginjohtaja.

Kaupunginhallituksen on vastattava tehtyyn ostotarjoukseen; on päätettävä suostutaanko alue myymään vai ei. Suikkanen sanoo, ettei alueen myynti tai myymättömyys ole kaupungille kustannuskysymys. Parasta on, että alue saadaan jonkinlaiseen hyötykäyttöön.

Veistospuistoa puoltaisi muun muassa sen tulevaisuuden matkailuarvo. Puistosta voisi syntyä vierailu-, ulkoilu- ja matkailukohdekin.

Taiteilijan kanssa on keskusteltu myös mahdollisuuksista perustaa puisto Somerolle jonnekin muualle.

Ant-Wuorinen on vastannut, että hänelle mutkattominta on hoitaa puistoa asuessaan vieressä. Toisaalta, jos puiston rakentaa muualle, siitä kannattaisi tehdä suurempi. Se taas vaatii runsaasti lisää rahaa maanostoon, johon Anna-Kaisa Ant-Wuorinen ei ainakaan tällä hetkellä ole valmis investoimaan.

Kaupunginjohtaja vastaa, ettei maata tarvitsisi kaupungilta ostaa muualta puistoa varten, vaan kyse olisi jonkinlaisesta käyttöoikeudesta tarkoitukseen tai vastaavasta.

Myös sitä on mietitty, voisiko kaksi asiaa yhdistää: veistospuiston ja kentän vapaa-ajankäytön.

Taiteilija on todennut, että siihen 8 000 neliömetrin alue on liian pieni. Esimerkiksi Alpo Jaakolan patsaspuisto Loimaalla on kooltaan viitisen hehtaaria.

– Toisaalta voitaisiin tutkia vielä sitäkin, olisiko kylän asukkaiden muihin kokoontumistarpeisiin löydettävissä joku muu vaihtoehtoinen lähisijainti siten, että molemmat tavoitteet voisivat toteutua Ollilassa, toteaa kaupunginjohtaja.

Taustaa

– Ollilan koulu lopetettiin 2016.

– Anna-Kaisa Ant-Wuorinen muutti koululle vuokralle lokakuussa 2017, ja saman vuoden joulukuussa hän osti koulun opettajien asuntoineen työtiloikseen ja asunnokseen vanhan ystävänsä Heikki Paakkasen vinkin perusteella.

– Kesällä 2019 Someron kaupunki pani myyntiin koulun viereiset tontit, joihin kuuluu hiekkakenttä rehevöityneine reuna-alueineen sekä puistomainen osa alueen itälaidalla.

– Tuli kaksi tarjousta, joista toinen tarjoaja vetäytyi, eli Ant-Wuorinen jäi ainoaksi ostotarjoajaksi.

– Ostotarjousta ei ole vielä käsitelty kaupunginhallituksessa.

– Vuosi tarjousten jättämisen jälkeen joukko Ollilan kyläläisiä ja muutama muu lähetti kaupungille vetoomuksen, jossa vaaditaan, ettei alueita myytäisi, vaan ne jätettäisiin alueen asukkaiden vapaa-ajankäyttöön.

Maisema-arkkitehti on tehnyt alustavan suunnitelman veistospuistolle ja sen ympäristölle.

Kaikille avoin puisto, jossa luonnon monimuotoisuus ja taideteokset kohtaavat

Somerolainen kuvanveistäjä Anna-Kaisa Ant-Wuorinen on matkoillaan ihaillut alueita, joissa taide on sulassa sovussa ympärillä olevan elämän ja erityisesti luonnon kanssa. Taide ja luonto ovat vahvasti yhtä.

Kun kaupunki pani Ant-Wuorisen työtilan ja asunnon vieressä olevan Ollilan koulun kentän myyntiin, hän tarttui tilaisuuteen ja päätti tehdä kauan haaveillusta totta. Tälle alueelle voisi perustaa pienimuotoisen veistospuiston ja uhanalaisten kukkien niityn. Hän teki ostotarjouksen.

– Tavoitteena puistossa on luonnon monimuotoisuuden alueellinen lisääminen sekä nykykuvanveiston moninaisuuden esittely, selvittää taiteilija suunnitelmiaan.

– Puisto voisi olla elämyksellinen eri ikäisille kävijöille rauhallisena, meluttomana paikkana ja myös inspiraation lähteenä.

Puistossa voisi olla myös osallistava alue, jossa lapset saisivat rakentaa majoja ja toteuttaa luovuuttaan ilman ennakkoon määriteltyjä tiukkoja sääntöjä ja ohjeistusta.

Koulun oppilaat ovat aikojen saatossa istuttaneet alueelle puita, jotka ovat olleet osana opetusta ja leikkiä.

Le Hien Minh lahjoittaa Ant-Wuorisen veistopuistoon teoksensa Devine Feminine. Tässä siitä on osa.

Nykykuvanveisto pitää sisällään monimuotoisen kirjon kolmiulotteisia teoksia. Kyse ei siis ole pelkästään patsaista, vaan myös esimerkiksi ympäristö- ja maataideteoksista.

Suurin osa nykyisistä veistospuistoista rakentuu yhden kuvanveistäjän teoksista. Ollilan puistoon tulisi teoksia eri tekijöiltä ja siten myös erilaisia taidesuuntauksia edustavilta taiteilijoilta.

– Luonnon monimuotoisuuteen taide yhdistyisi esimerkiksi suunnittelemieni ympäristöteosten kautta. Koulun alueen haitallisten vieraslajien juurakoiden biohiilettämisellä luodun materiaalin käytöllä voisin luoda uudenlaisia ympäristöteoksia. Myös poistettavista oksista, joita on tapana polttaa, saisi tehtyä kiinnostavia taideteoksia, joita pieneliötkin voisivat hyödyntää, pohtii Ant-Wuorinen.

Ollilan alueelle tulisi veistoksia, jotka ovat olleet kansainvälisestikin arvostetuissa näyttelyissä.

– Vietnamilainen, USA:ssakin työskennellyt Le Hien Minh on lahjoittanut kolmesta jumalattaren patsaasta koostuvan teoksensa Devine Feminine minulle veistospuistoon.

Patsaat olivat kesän 2019 Scultpure Expanded -näyttelyssä Helsingissä, kuten myös Anna-Kaisa Ant-Wuorisen Autokulta -teos. Hakijoita näyttelyyn oli ympäri maailmaa 140, joista10 valittiin. Tänä kesänä nämä teokset olivat esillä Espoon keskuksessa Objekti 6 -näyttelyssä.

Le Hienin teokset on teetetty vietnamilaisessa kylässä, jossa perinteisesti vain miehet saavat veistää jumalien kuvia. Nämä jumalattarien kuvat ovat kylän naisten tekemiä.

Rauni Liukko oli Suomessa ensimmäisiä tilateosten tekijöitä 1970-luvun alussa. Hän aloitti yhteiskunnallisesti kantaaottavilla teoksilla, joiden aiheina olivat lapset, vanhukset ja muut vähäosaiset. Hän kuvasi veistoksissaan ihmisiä lämpimän humoristisesti, mutta myös monitulkintaisesti.

– Pusulassa työskennelleen taiteilijan perikunta on valmis lahjoittamaan noin viisi teosta veistospuistoon. Osa niistä vaatii sateelta suojaisen paikan, jota varten suunnitelmissani on puhkaista luistelukopin seinään iso ikkuna.

Kesällä 2020 HAM (Helsingin taidemuseo) esitteli Rauni Liukon teoksen Liikkuva työvoima vuodelta 1977. Näyttely oli katseltavissa ulkotilasta käsin kaikkina vuorokauden aikoina. Näin pyrittiin tarjoamaan mahdollisuus kohdata taideteoksia myös museon aukioloaikojen ja seinien ulkopuolella.

Markku Hakuri, joka on toiminut muun muassa Taideteollisen korkeakoulun ympäristötaiteen professorina, on luvannut lahjoittaa teoksen. Niin ikään kuvanveistäjä Paula Salmela, jonka käsitteellinen Wattijahti pitää sisällään kuvitteellisen tarinan 50-luvun insinööristä, joka loi ympäristöystävällisiä ratkaisua jahtiinsa. Teos on ollut esillä näyttelyissä ja ollut erityisesti lasten suosiossa. Sen sisälle voi mennä leikkimään.

Monet paikalliset ovat käyneet muistelemassa entisiä kouluaikojaan Ollilan koululla. Taideharrastajien ryhmiä on käynyt lähiseudulta ja Helsingistä tutustumassa kuvanveistäjän työhön, sekä teoksiin, joita on nähtävillä myös monelta muulta taiteilijalta.

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen korostaa veistospuiston matkailullista ja alueellista merkitystä.

– Someron ryhmämatkoja järjestävä organisaatio pitää veistospuistoa ja ateljeetani kiinnostavana matkailukohteena, joka voisi houkutella matkailijoita myös kesäsesongin ulkopuolella.

Taiteilija heittää esimerkin Loimaalta, jossa Alpo Jaakolan patsaspuisto on yksi kaupungin merkittävimmistä turistikohteista. Sekin perustuu luonnon ja veistosten yhteisvaikutukseen. Jaakola osti aikoinaan pellon, jolle hän istutti lukuisia erilajisia puita ja teki veistoksia.

Ant-Wuoriselta on kysytty, voisiko hän perustaa veistospuistoa jonnekin muualle Somerolla.

– Kun alue on asuinpaikan ja työtilojen vieressä, niin pystyn parhaiten tekemään ja kehittämään puistoa, ja myös seuraamaan ja valvomaan, mitä siellä tapahtuu, kertoo Ant-Wuorinen.

– Ja onhan omalla tontilla oma päätösvalta. Kukaan ei naputa taideteosten laadusta tai ympäristön punkeista.

Hän muistuttaa, että taiteilijoiden työllä elämisen yhtenä perustana on teosmyynti tai korvaus esilläolosta. Jos teokset olisivat esillä kunnan omistamassa paikassa, pitäisi taiteilijoille maksaa korvaus, samoin koordinaattorille, suunnittelijoille, ylläpidolle, valvonnalle ja niin edelleen.

Miksi ei voisi yhdistää asukkaiden vapaa-ajan kenttää ja veistospuistoa?

Siihen alue on taiteilijasta liian pieni.

– Alue on vain noin 8 000 neliömetriä. Esimerkiksi Alpo Jaakolan patsaspuiston koko on noin viisi hehtaaria.

Ant-Wuorinen esittää vastakysymyksen: Miksei jo valmiita kylän nurmikenttiä voisi valjastaa jalkapallolle?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here