Valituslupa on haussa, koska Vaasan hallinto-oikeus piti voimassa Etelä-Suomen Aluehallintoviraston ratkaisun. Se ei antanut vesilaitokselle lupaa pysyvästä vedenotosta Hyyppärän harjualueelle.
Tarina alkoi jo 2002, kun Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi Salolle, Halikolle ja Perttelille luvan vedenottamiseen Kalattomannotkosta ja Kaskistonnummelta Somerolla ja Kiikalassa.
Valitusten ja lupien epäämisten polku on ollut pitkä, mutta Salon Vesi haluaa katsoa kortit loppuun.
– Jos emme saa valituslupaa, homma on sillä selvä. Tarkemmat perustelut tehdään, jos valituslupa saadaan. Ellei saada, on se meidän kannalta tietysti huonompi juttu, liikelaitoksen toimitusjohtaja Kalle Virtanen toteaa.
Salo on kooltaan yli kolme kertaa isompi kuin Somero, mutta vettä ei muualta löydy?
– Kyllä alueet on täällä aika tarkkaan koluttu. Ne mitkä ovat hyödynnettävissä, on hyödynnetty. Kukinhuoneenharju Lahnajärvellä on yksi mahdollisuus. Koepumppaukset ovat käynnissä, mutta vedensaanti ei sieltäkään nopeasti järjesty. Pyrkimys on saada sieltä 1 000 kuutiota vettä vuorokaudessa.
Vuotovesien määrä Salossa on huomattava.
– Viimeisimmät mittaukset näyttivät koko Salon alueella keskimäärin 17 prosentin vuotovesimääriä. Vedenpumppaus on noin 2 miljoonaa kuutiota vuodessa, joten onhan vuotomäärä iso. (Noin 340 000 m³ vuodessa.)
Vuotovesien määrä on Salossa yllättävän iso. Paljon puhutaan ruokahävikin pienentämisen tarpeestakin. Salon Veden toimitusjohtaja Kalle Virtanen myöntää, että kunnilla on tässä asiassa paljonkin korjaamisen varaa.
– Vuotovesien iso määrä on kaiken kaikkiaan tosi älytön juttu! Meillä on kuitenkin 1 300 kilometriä verkkoa, mikä on enemmän kuin Turussa! Optimitilanne olisi, että verkosto saataisiin pitämään kuin pullo. Mutta osa Salon verkostosta on jo 60–70 vuoden ikäistä. Se on selvää, että aina jostain vettä tihruu, Kalle Virtanen kuvailee.
Vertailun vuoksi, Somerolla vuotovesien vaihteluväli on ollut 16–22 prosenttia. Verkoston pituus on noin 700 kilometriä.
Forssassa vuotovesien osuus pumpatusta vedestä on noin 20 prosenttia ja pumppausmäärä noin 1,7 miljoonaa kuutiota vuodessa. Verkoston pituus on vain noin 280 kilometriä.
Forssan Vesihuoltoliikekeskuksen vesihuoltojohtaja Kimmo Paakkonen arvioi Salon vuotovesien määrän olevan varsin vähäinen, jos se huomioidaan vuotona per verkostometri.
– Arviomme on, että meillä noin kolmasosa vuotovesistä aiheutuu tonttiliittymistä, jotka ovat kiinteistönomistajien hallussa ennen vesimittaria. Oma verkkomme on suht hyvässä kunnossa. Iso osa siitä on muoviputkea, Paakkonen huomauttaa.
Turun kaupungilla ei enää ole ongelmia juomavetensä laadun eikä riittävyden suhteen. Aurajoen ja Paimionjoen sijaan juomavesi on nykyisin Virttaanharjun tekopohjavettä. Turun Vesihuollon toimitusjohtaja Irina Nordman myöntää, että heillläkin vuotovesiä on.
– Vesijohtoverkostomme pituus on noin 820 kilometriä ja pumppausmäärä vuodessa noin 15 miljoonaa kuutiota. Laskuttamattoman veden määrä on keskimäärin 17–18 prosenttia.
– Kaikkia vuotopaikkoja ei ole aina kiire korjata heti, sillä meillä vesi riittää. Yhteiskunnallisestikaan vuotojen minimointi ei ole tärkein tehtävämme. Mutta silti verkoston saneerausbudjetti on Turussa vuosittain noin 7 miljoonaa euroa, Nordman ynnää.
Toimiva ja hyvä pumppaamo voi vaarantua myös ulkoisen aiheuttajan takia. Näin kävi Salossa Ylhäisissä, jossa vedenottamo meni pysyvästi käyttökieltoon torjunta-aineiden takia.
– Sitä ei voi käyttää juomavetenä. Ja suola on myös yksi asia, mikä kiusaa isojen teiden varsilla. Mahdollisesti tulossa oleva uusi junaratakin menee suoraan meidän yhden vedenottamomme päältä, Kalle Virtanen jatkaa.
Virtanen myöntää olevan aikamoinen ongelma, ettei suolaa korvaavia aineita käytetä teillä niiden kalleuden takia. Mieluummin Suomessa pilataan pohjavesiä.
– Se on aikamoinen ongelma, ja on sula mahdottomuus suojella täysin pohjavesialueita. Ei pohjavesialueidenkaan teiden suolaus ole loppunut. Suolaus näkyy kloridin nousuna joka puolella Suomea. Myös polttoaineita voi milloin tahansa sekoittua pohjavesiin.
Vaarat koskevat myös Someron pohjavesiä.
– Olemme jatkuvasti veitsen terällä, että jostain ilmenee ongemia, Virtanen huomauttaa.
Salon ja Someron välille on väläytelty yhteistyötä vedenhankinnassa. Salo on kertonut, että vettä tarvittaisiin 2 000 kuutiometriä vuorokaudessa, kun Hyyppärän harjulta haussa on ollut puolet, 1 000 kuutiota. Virtasen myöntää, ettei Hyyppärä kata kaikkea Salon tarvetta.
– Enemmän vesivaroja pitäisi olla. Salohan kävi neuvotteluja broilerkasvattamon kanssa, joka pelkästään olisi vaatinut vettä 2 000 kuutiota vuorokaudessa. Se ei olisi ikinä onnistunut veden takia.
– Somerolla on hyvä tilanne, teillä on siellä hyvin kapasiteettia. Se ei muodostu ongelmaksi, mutta täällä valitettavasti on tilanne, että kapasiteettia pitäisi olla enemmän.
Edellisessä oikeuskäsittelyssä Salon Veden valituksella kului toista vuotta. Virtanen on valmistautunut KHO:n kanssakin jälleen pitkään odotusaikaan.