Vuonna 1990: Kultaa Somerolle jokamiesluokassa

0
Finaalin pistehai oli Hannu Säippä, joka sai kunnian kanniskella kiertopalkintoa. Kuva Kari Eerikäinen.

Somero-lehti 9.10.1990

Juha Laakso

Kahdenkymmenenyhdeksän pisteen ylivoimainen voitto toiseksi sijoittuneesta Lopen UA:sta merkitsi toista jokamiesluokan mestaruutta Someron Urheiluautoilijoille. Ensimmäinen mestaruus tuli vuonna 1982 ja nyt Ilmajoen Huissilla somerolaiset intoutuivat sellaiseen menoon, että muut eivät mahtaneet tällä kertaa mitään.

Jokamiesluokan finaalissa oli kaikkiaan 36 lähtöä, joista peräti yhdestätoista tuli voitto Somerolle. UA:n sankari oli tällä kertaa Hannu Säippä, joka otti neljä lähtövoittoa ja yhden kakkossijan. Auto ei käynnistynyt enää kuudenteen lähtöön, mutta 42 pistettä riitti Hannulle koko henkilökohtaisen kilvan voittoon.

Kaksi muuta somerolaista pistesaalistajaa Huissin 700 metrin pituisella radalla olivat Mika Mustonen ja Pekka Kujala. Mika sijuoittui henkilökohtaisessa kilvassa kolmanneksi 40 pisteellä häviten toiseksi sijoittuneelle Hämeenlinnan Juha-Pekka Mattilalle vain yhden pisteen. Pekka Kujala oli seitsemäs 37 pisteellä eli samalla pistemäärällä kuudenneksi sijoittuneen Lopen Juhani Vähäkainun kanssa.

Finaalissa Seppo Piekkala keräsi 24, Pasi Ranta 19, Kari Mäkinen 16 ja Jukka Tapio 10 pistettä.

Someron Urheiluautoilijoiden voitokkaassa joukkueessa ajoivat finaalissa Hannu Säippä, Mika Mustonen, Pekka Kujala, Jukka Tapio, Kari Mäkinen, Pasi Ranta ja Seppo Piekkala. Aikaisemmissa kisoissa ovat lisäksi Someron mestaruuteen olleet myötävaikuttamassa Markku Tamminen, Kalle Kauppi, Pasi Piekkala, Jyrki Virta ja Veikko Ruohonen.

Palkintoina tuli ensinnäkin kolme pyttyä ja kullekin ajajalle pari lätkää kaulaan. Tulossa on vielä selvää setelirahaa, sillä osa joukkueiden osanottomaksuista jaetaan semifinaalin ja finaalin parhaille joukkueille.

Ensi vuonna käydäänkin finaali Somerolla, jossa kiertopalkinto on katkolla Someron UA:lla ja Nokian UA:lla. Jo vuonna 1982 olivat Somerolle mestaruutta hankkimassa Pekka Kujala, Kari Mäkinen,Hannu Säippä, Jukka Tapio ja Veikko Ruohonen, joista ainoastaan Ruohonen ei tällä kertaa ajanut finaalissa.

– Kyllä minä tunsin hyvin kaverien ajotaidot. Tiesin heidän ajokkiensa kunnon ja luotin porukkaan alusta lähtien, kertoi joukkueenjohtaja Veli Hänninen.

– Valmistauduimme kisaan huolella ja laitoimme automme hyvään ajokuntoon.

Tulokset

Joukkuetulokset: 1) Someron Urheiluautoilijat 194 pistettä (11 lähtövoittoa), 2) Lopen Urheiluautoilijat 165 pist. (8 lähtövoittoa), 3) Hämeenlinnan Urheiluautoilijat 159 pist. (9 lähtövoittoa), 4) Oulaisten Moottorikerho/UA 132 pist. (5 lähtövoittoa), 5) Nokian Urheiluautoilijat 125 pist. (1 lähtövoitto), 6) Tikkurilan Urheiluautoilijat 80 pist. (1 lähtövoitto.

Parhaat henkilökohtaiset tulokset: 1) Hannu Säippä SomUA 42 pist., 2) Juha-Pekka Mattila HämUA 41, 3) Mika Mustonen SomUA 40, 4) Esa Sydänmetsä OulMK/UA 40, 5) Jari-Juha Lauri HämUA 39, 6) Juhani Vähäkainu LopUA 37, 7) Pekka Kujala SomUA 37.

Joukkueenjohtaja Veli Hänniseltä lähti parta somerolaisten voiton kunniaksi. Kuvan on ottanut Kari Eerikäinen.

Kaijan uni ratkaisi voiton jo aamulla

Kun Someron Urheiluautoilijoiden joukkueenjohtaja Veli Hänninen heräsi lauantaiaamuna kotonaan kahvipöytään, oli Kaija-rouvalla jo mukanaan tieto dollarien voitosta. Hän oli nähnyt unta miehestään, joka esiintyi unessa tukattomana. Voiton seurauksena ei sentään tukka lähtenyt, mutta partakarvansa oli Velin jätettävä Ilmajoelle.

Itse kilpailusta Veli Hänninen kertoi, että tunnelma oli somerolaisten keskuudessa alusta lähtien korkealla. Kannustajia oli Somerolta kaksi linja-autollista ja lisäksi väkeä pikkuautoilla niin, että kaikkiaan arvioitiin Huissilla olleen parisataa somerolaista. Huutoa riitti ja lakanat heiluivat.

Hannu Säipän erinomainen menestys ei sinänsä ollut minulle yllätys, sillä tiedän Hannun rattimieheksi. Päivä oli todella Hannun, vaikka viimeinen lähtö jäikin ajamatta. Hän jäähdytteli konettaan varikolla ja puolajohto paloi poikki, eikä autolla ollut asiaa radalle.

– Rata oli Huissilla muuten hyvä, mutta lähtölaatta oli pituudeltaan noin 40 metriä, kun olimme tottuneet omalla radallamme yli puolet pitempään lähtölaattaan. Kun voimakas auto, joita meidän automme olivat, tuli laatalta soralle, ei ajosuunta hevillä säilynyt. Hyvin kuitenkin autot sitten oikenivat ja kun keli oli vielä kuiva, ei meillä ollut hätäpäivää.

– Kyllä siellä varikolla kävivät paikallisetkin ihmettelemässä somerolaisia autoja ja ajajia. Neljän erän ja 24 lähdön jälkeen saatoimme ryhtyä varmistelemaan voittoa, mutta silloinkaan ei vielä ollut kaatoihin varaa. Loppu olikin sitten yhtä juhlaa, joka jatkui Somerolla liki kahteen saakka yöllä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here