Somero-lehti 19.10.2010
Teksti ja kuvat Salli Lehtinen
– Kun menin kaupunkiin, kerrostalossa asuminen ei ollut ongelma. Oven kun pani kiinni, huolta ei ollut mistään. Eläkkeellä ollessani en saisi aikaani kulumaan siellä.
Ritva ja Seppo Laakso lähtivät työn perässä Somerolta pääkaupunkiseudulle vuonna 1967. Muutama vuosi asuttiin Helsingissä ja sen jälkeen 35 vuotta Espoossa. Nyt Ritva Laaksolla on puolentoista vuoden kokemus eläkkeellä olosta ja puolisolla vuosi. Aika kuluu pääasiassa Someron Ihamäessä.
– Tämä on parasta aikaa. Saa nukkua pitkään, Seppo tokaisee.
Ritva tunnustaa, että ei ole vielä päässyt työelämän suorituspaineista. Tuntuu, että joka päivä pitäisi saada jotain hyödyllistä aikaan.
Ritva Laakso työskenteli kolme vuotta Kansaneläkelaitoksen Someron toimistossa ja jatkoi muuton jälkeen Espoon Kelassa eläkkeelle lähtöön asti. Seppo pääsi töihin Strömbergin, nykyisen ABB:n, testilaboratorioon ja toimi kymmenen viime vuotta siellä työnjohtajana.
Somerolle paluu ei ollut mielessä vielä 1985, jolloin Laaksot rakensivat loma-asunnon Nummi-Pusulaan. Sitten Ritvan sisarukset tarjosivat kotipaikkaa Ihamäestä. Rakennukset olivat menneet huonoon kuntoon. Pakko oli tarttua toimeen. Nyt kakkosasunto ja pihapiiri ovat tiptop.
Mäkilä on entinen Hovilan kartanon torppa. Ritvan vanhemmat ostivat paikan Paimion Moision kartanon tyttäreltä Ellen Isomoisiolta 1950-luvun alussa. Oli mansardikattoinen asuinrakennus 1930-luvulta, navetta, sikala, kanala, puimala ja muut tarpeelliset rakennukset. Pienen tytön ensivaikutelmaksi jäivät kukkivat luumupuut ja vuokot.
Seppo Laakso aloitti remontin 1998, teki sen pääasiassa työn ohessa. Vanhan talon henkeä kunnioitettiin, ei haluttu hienouksia, mutta kaunista jälkeä tuli. Isäntä teki itse lähes kaiken kylpyhuoneen remonttia ja varaavan takan muurausta lukuunottamatta.
Talousrakennuksista on jäljellä navetta, jossa on nyt puuvarasto ja isännän työkalut. Viimeksi on rakennettu uusi autotalli.
Vastapaistetun omenapiirakan tuoksu leijuu keittiössä. Mäen päällä olevan talon ikkunoista aukeavat hienot näkymät Helsingintielle, Ihamäenjärvelle ja sen toiselle puolelle.
Seppo Laakso arvioi viettäneensä tänä vuonna 75 prosenttia ajastaan Somerolla, mutta kirjat ovat Espoossa. Ritvalla on enemmän asiaa Espooseen, jossa hänellä on luottamustehtäviä. Hän on Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston jäsen ja toimi pitkään merkonomien työttömyyskassan puheenjohtajana. Aiemmin hän toimi Espoon käräjäoikeudessa valan vannoneena tuomarina, aktiivisuudesta palkittiin herastuomarin arvonnimellä.
Poika Tommi Laakso johtaa aktiivipoliitikkona Espoon Kokoomusta, istuu Uudenmaan maakuntahallituksessa ja on ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Kulmakunnan mopoporukan kanssa jatketaan
Paluu lapsuuden ja nuoruuden maisemiin on sujunut helposti. Lautelassa syntynyt Ritva eli nuoruutensa Ihamäessä. Puoliso on Lepänsangasta.
– Somero on muuttunut, mutta kulmakunnan mopoporukasta on paljon tuttuja jäljellä, kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajat ja monia muita. On kuin eilisestä saisi jatkaa heidän kanssaan.
Mopedi oli tärkeä kulkupeli. Ajettiin porukalla ravustamaan Uus-Kaskistoon ja käytiin Lauttarannassa uimassa. Lauantaisin kierreltiin tanssipaikat ja etsittiin niistä tuttuja. Ritva taittoi koulumatkansa Tunturi-mopollaan. Sepolle tärkeä harrastus olivat myös lentopallomatsit Kääntelän kaupan lähellä.
– Joensuun nuoret olivat omaa porukkaansa. Meitä kymmenen kilometrin päässä asuvia pidettiin juntteina. Kahnauksiakin tuli. Ei silloin paljon liikuttu. Someron toiselt puolelt eli Ihamäenjärven takaa ei tunnettu juuri ketään.
Uimisesta ja järvestä tuleekin mieleen, miten Paimionjoen vesi oli 1960-luvullakin harmaata, mutta pohjaan asti pystyi näkemään. Nyt vesistö on kamalassa kunnossa. Onneksi on suojakaistat, etteivät sianpaskat eivätkä lietteet virtaa enää suoraan järveen, mutta paljon on töitä, että vesistö saadaan kuntoon. Kaupungin pitäisi tehdä kaikkensa.
Jos ja kun Somero haluaa uusia asukkaita, ainakin sata tonttia pitäisi olla heti osoittaa, rantatontteja, vesistönäkymätontteja, metsätontteja ja kaikenlaisia. Ja Paimonjoen rantaan venevalkamoita ja yhteisrantoja.
– Pelkkä Somero ei ole niin suuri arvo, että pelkästään sen takia tänne muutettaisiin. Työpaikkojakin tarvitaan. Koko Someron kattavat nopeat tietoliikenneyhteydet esimerkiksi valokuiduin ratkaisisivat monet etätyön ongelmat ja helpottaisivat yritysten perustamista. Kaupunki voisi tässäkin aktivoitua.
Sadat ihmiset käyvät Somerolta töissä Helsingin suunnassa. Seppo muistelee, että osattiin sitä ennenkin. Pojannassikat kokoontuivat Kääntelän kaupalle katsomaan, kun sunnuntain iltavuoron seitsemän linja-autoa ajoivat peräkkäin Helsinkiä kohden. Varhaisin vuoro pääkaupunkiin lähti aamulla neljältä.
Seniori-ikäisille on Somerolla paljon liikuntatarjontaa. Ritva Laakso ehdottaa Espoon mallia, että 68+ -ikäiset päästettäisiin liikuntapaikkoihin ilmaiseksi. Ei sitä etua kovin moni käyttäisi, mutta rahat tulisivat takaisin säästyneinä sairaanhoitokuluina.
Kauppojen ja yritysten palvelu on Somerolla ystävällistä ja toiminta nopeaa, jos pitää jotain tilata. Seppo Laakso sanoo ostaneensa lähes kaikki remonttitarvikkeet täältä. Häntä ihmetyttää, miksi somerolaiset lähtevät Forssaan tai Saloon hakemaan tavaroita, jotka saisi omasta kylästä samalla hinnalla tai muutaman euron erolla. Voi olla, että jonain päivänä, kun jotain pitäisi saada nopeasti, ei kauppaa enää olekaan.
– Eivätkö kaupat voisi olla auki pitempään. Moni tulee töistä myöhään kotiin. Kirjasto voisi olla auki sunnuntaisinkin niin kuin meidän lähikirjasto Espoossa?
Maanteiden varret ovat Somerolla niin pusikoituneita, että kaukaa saa hakea. Se ei anna hyvää kuvaa tulijalle. Eikö kaupunki voisi vaikuttaa, että pusikot raivattaisiin myös penkan toiselta puolelta ja muutenkin tien varsilta näkymiä sulkemasta?
Kaiken kaikkiaan Somero on säilyttänyt pienen, turvallisen kylän leimansa. Ihmisen ei tarvitse täällä esittää mitään.