Vuonna 2010: Täkäläinen ruokakulttuuri kulkee vikasuuntaan

0
Uutispuuropöydän äärellä ovat Ilpo Mattila, Juha Jokiniemi, Ilkka Mattila, Satu Näykki ja Riikka Gustafsson.

Somero-lehti 12.10.2010

Teksti ja kuvat Sauli Kaipainen

Maatalouden kirkkopyhän puhujaksi saapunut MTK:n johdon erityisavustaja Paula Viertola totesi, että jokaisen maailman kansakunnan erikoisoikeus on ruokkia oma kansansa omalla ruualla. Jokainen kansakunta tarvitsee siihen myös yhteiskunnan poliittisia ja taloudellisia toimia.
Ruokaa on tähän asti tuotettu vuoroin liikaa, vuoroin liian vähän. Kolme vuotta sitten maailma havahtui ruokakriisiin, jota seurasi maailmanlaajuinen finanssikriisi, samalla kun keskustelu ilmastonmuutoksen seurauksista jatkuu.
– Uuden ruokakriisin merkit ovat jo näkyvissä. Monet eteläisen pallonpuoliskon ja Aasian väkirikkaat maat ostavat ja vuokraavat kymmeniä miljoonia hehtaareja peltoja Afrikasta ja Ukrainasta varmistaakseen omalle kansalleen ruokaturvan. Ruokaa ei yksinkertaisesti enää riitä heidän omalle, kasvavalle kansalleen, Paula Viertola sanoi.

Juha Jokiniemi muistuttaa, että valtioiden vientikiellot ovat keinoja pitää ruuan hinta riittävän alhaisena omalle kansalle.

MTK Someron varapuheenjohtaja, maanviljelijä Juha Jokiniemi toteaa, että maan hinta nousee täälläkin. Jokiniemi peräänkuuluttaa suomalaisena ongelmana ruokakulttuurin puuttumista. Kaikki halutaan helppoina ja valmiina eineksinä.
– Ruokakriisi on mielestäni väärä sana käytettäväksi Suomessa. Vaikka Afrikassa ei ole ruokaa, niin täällä sitä on. Kauppa vain vedättää hintoja ylöspäin. Olisi EU:n sisäinen asia ruveta valvomaan elintarvikkeiden hintojen jakaantumista. Kuluttajat ja tuottajat ovat maksajia, kauppa saavana osapuolena.
Jokiniemi kaipaisi tuottajille neuvotteluvoimaa.
– Tilakoon kasvu tuo väistämättä muutoksen. Nettikauppa kasvaa, kun tavaraa tilataan lavoittain suoraan tilalle, eikä välissä kauppaa antamaan hyllyltä sitä yhtä purkkia.
– Kaupalle on uhkia. Ratkaisut ovat ovat pakon sanelemia ostajalle, joka kamppailee kustannusten kanssa. Sitä sanotaan markkinataloudeksi, Jokiniemi hymähtää.

MTK johdon erityisavustaja Paula Viertola.

Tuottaja on saanut sen, mitä on jäänyt jäljelle

Seurakuntakeskuksessa puhunut MTK:n johdon erityisavustaja Paula Viertola muistutti ruuan olevan parasta mahdollista kehitysapua, keino poistaa köyhien maiden pahoinvointia sekä tärkeä asia maailmanrauhan rakentamisprosessissa.
Seuraavan 40 vuoden kuluessa maailman väestö kasvaa 6,5 miljardista noin 9 miljardiin. Ruokaa on tuotettava vähintään 80 prosenttia enemmän kuin tällä hetkellä. Kun kaikki kiinalaiset alkavat syödä juustoa, maitoa ei enää riitä kaikille, Viertola tähdensi kuulijoilleen.
Viljelyskelpoinen maa ei kuitenkaan maailmassa riitä. Ruokaa tarvitaan 40 vuoden päästä 80 prosenttia enemmän kuin sitä nyt tuotetaan. Siksi ruuan tuottaminen tulee olemaan iso teknologinen, ympäristöllinen ja taloudellinen haaste. Viljelyn ohella maankäytöstä kilpailee yhdyskuntarakentamisen ohella koko ajan enemmän myös uusiutuvan energian tuotanto.
– Elintarviketeollisuus on EU-aikana sinnitellyt omissa kustannuspaineissaan, ja tuottaja on pääosin saanut sen, mitä on jäänyt jäljelle. Mutta hinnan nostaminen Suomessa ei ole helppoa. Meillä on vahvasti keskittynyt ja aika herkkähipiäinen kauppa, kapeasti tulkitseva kilpailuviranomainen ja tuottajien markkinavoima on aivan liian pieni.
Kaupan suhtautuminen nousi esille kun MTK:ssa aloitettiin keskustelu tuottajien uusien markkinointiorganisaatioiden perustamiseksi. Kauppa tyrmäsi myöskin viime viikolla MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan ehdotuksen siitä, että Suomeen pitäisi perustaa oma viranomainen valvomaan vähittäiskauppaa ja hinnoittelua.
Maatalouden kirkkopyhänä syötiin yhdessä tämän syksyn ruisjauhoista valmistettua uutispuuroa.
Sametinpehmeä puuro maistui siltä, että jauhojen kuljetusmatka oli ollut lyhyt. Siis kunnon lähiruualta. Emäntä Leila Sulander kertoo maun salaisuudeksi sen, että jauhot olivat erinomaisia.
– Siitä se tulee. Kolme tuntia puuro ehti keittyä. Vettä 40 litraa, jauhoja kahdeksan ja hieman suolaa, ei muuta, Sulander selvittää.
Ruisjauhot olivat lahjoittaneet Satu ja Lasse Näykki Hirsjärveltä, ja vilja oli puitu samasta kylästä Pasi Ali-Yrkkön vainioilta.Tuottaja on saanut sen, mitä on jäänyt jäljelle