Vuonna 2010: Työaikarajoitukset vaikeuttavat uusien kuljetusyritysten syntymistä – Suurinta osaa rekoista ajaa yrittäjä

0
Someron kuorma-autoilijat kokoontuivat Suomen Yrittäjäopisto Hämeen järjestämälle tieturvallisuuskurssille Seurahuoneella. Kurssille osallistui 34 yrittäjää ja autoilijaa. Ilman kurssitodistusta ei tietyömaille ole menemistä.

Somero-lehti 15.10.2010

Teksti ja kuva Sauli Kaipainen

Kuorma-autoilijat on iso yrittäjäryhmä, johon Somerollakin kuuluu noin 60 itsenäistä autoilijaa. Uusia tulokkaita tarvitaan, mutta tiukentuvat viranomaismääräykset ovat alalle tulevien mielestä jopa pelotteena.
Pelkästään raskaanpuoleisen kalustonsa kautta kuljetusalan yrittäjillä on painoarvoa, joka näkyy ja erottuu tien päällä. Sen sijaan isojen toimijoiden välisissä sopimusneuvotteluissa yrittäjä on usein altavastaajan asemassa.
– Kuljetusalalla eivät toimi mitkään normaalit markkinalait. Jos yksittäinen yrittäjä lähtee pyytämään lisää hintaa isolta toimijakumppanilta, hänelle vastataan, että palveluja ei tarvita. Tilannetta pahentaa se, että huolitsijat ja teollisuus herkästi käyttävät ulkomaisia yrittäjiä, sanoo Someron Kuorma-autoilijoiden puheenjohtaja Aimo Helenius.
Ulkomaisten autoilijoiden osuus onkin huomattavasti isompi kuin tähän asti on uskottu. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry. järjesti syyskuussa laskennan, jossa kahdeksan mittauspaikan ohi ajoi vuorokauden aikana 808 ulkomaista kuorma-autoa. Niiden osuus oli 7,3 prosenttia raskaan liikenteen ajoneuvoista, joka ylitti moninkertaisesti viranomaisten aiemmat arviot.
Vain valvonnan lisäämisen avulla selviää, kuinka moni ulkomaisilla rekisterikilvillä varustetuista autoista on liikkeellä laittomasti. Venäläisten autojen osuus laskennassa oli 2,4 prosenttia, vaikka niillä ei ole lainkaan oikeutta Suomen sisäiseen tavaraliikenteeseen.
– Kilpailutilanne alalla on veristä ja osin hyvin vääristynyttä juuri ulkomaalaisten autojen takia, Aimo Helenius toteaa.

Työaikarajoitukset uhkana

Kuljetusala odottelee tällä hetkellä pelolla Euroopan komission päätöstä maantiealojen kuljetusaikadirektiivistä. Parlamentti hyväksyi niukasti kuljettajien työajan rajoittamisen 48 tuntiin viikossa. Esitys siirtyi kuitenkin jatkokäsittelyyn, ja uusi esitys tullee syksyllä.
– Jos olen ajanut viikon ajan yhdeksän tuntia päivässä, minulle ei jäisi enää kuin kolme tuntia, jolloin pitäisi pestä ja huoltaa auto, tehdä toimistotyöt ja laskutukset. Direktiivi koskisi kaikkea työntekoa.
Aimo Helenius toteaa, että kuljetusyrittäjien työaikarajoitukset tulisivat suosimaan suurten, ylikansallisten kuljetusyritysten syntymistä. Se vaikuttaisi suoraan pienyrittäjien toimintaedellytyksiin.
– Jos sen sijaan esimerkiksi putkimies ajaa pääkaupunkiseudulle, hän voi tehdä siellä 15 tuntia töitä päivässä, ja ajaa vielä työmatkat päälle. Tällainen laki saattaisi yrittäjät keskenään täysin eriarvoiseen asemaan. Vaarana on myös, että työaikarajoitukset tulisivat tämän ennakkotapauksen myötä voimaan myös muille yrittäjyyden aloille.
Sen sijaan ylipitkien työpäivien rajoituksissa Helenius toteaa olevansa viranomaisten kanssa täysin samaa mieltä. Ajamisen määrä ei korvaa työstä saatavaa tulosta.
– Riskien kasvu on aina edessä, jos haluaa ajomäärällä korvata heikkoja taksoja.
– Alalla on ehkä määrätynlaista ylikapasiteettia, koska niin helposti tulee vastaan tilanne, jossa toinen lupaa ajavansa vielä vähän halvemmalla. Kuorma-autojen liikennelupien myöntämisessä toteutettiin tarveharkintaa 1990-luvun puoliväliin asti. Sen jälkeen on menty alamäkeä 15 vuotta. Kustannuksia ei ole saatu siirrettyä maksuihin.
Ammattimaisen kuorma-autoliikenteen kustannukset ovat nousseet 2009–2010 huhtikuun välisenä aikana 4,9 prosenttia. Perävaunuyhdistelmien kustannusten nousu oli 5,7 prosenttia. Paineet nostaa kuljetushintoja ovat kovat.

Nuoria tarvitaan alalle

Aimo Helenius toteaa, että kuorma-autoilijoiden neuvotteluasema tulisi saada paremmaksi. Se toisi jatkuvuutta, kun vastapuoli ymmärtäisi, että työstä pitää saada kohtuullinen korvaus.
– Somerolla rahdit eivät ole niin korostuneita kuin isossa maailmassa, jossa teollisuutta on paljon enemmän. Kun ison teollisuusyrityksen logistiikkainsinööri istuu vastapuolella neuvottelupöytää, jää kuljettaja usein kuunteluoppilaan asemaan.
Somerolla puolet yrittäjistä on jäseninä paikallisessa yhdistyksessä. Yhteistyötä ja verkostoitumista kaivattaisiin valtakunnallisesti.
Kuljettajayrittäjien keski-iän Helenius arvioi huitelevan Somerolla yli 50 vuodessa. Alle 40-vuotiaita on hyvin vähän, sen sijaan kuusikymppisiä on paljon.
– Tähän tarvitaan korjauksia, tilanne rupeaa olemaan huolestuttava. Meidän pitää ajaa kaikkien säännösten ja uudistusten mukaan. Viranomaismääräykset ovat alalle tulijoiden mielessä jopa jonkinlainen peikko.
– Valtiovalta on myös kiitettävästi huolehtinut kuljetusyrittäjien kouluttautumisvelvollisuudesta. Viiden vuoden välein on läpäistävä kaikkiaan 35 tunnin mittainen koulutusputki.

Yrittäjyyden suola

Ulkomaanliikennettä harjoittavana yrittäjänä Aimo Helenius on havainnut suomalaisessa tuonnissa ja viennissä tällä hetkellä vallitsevan epäsuhteen.
– Tuontia riittää Euroopasta, mutta nyt Suomella ei ole ollut vietävää. Omien autojen ja ajojärjestelijöiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä tämän kuvion kanssa.
Helenius toteaa tilastojen laahaavan perässä, ja kommentit tulevat vasta niiden jälkeen.
– Me näemme tilanteen suoraan. Olisi onnellinen tilanne, että me saisimme odottaa tulevaa kuormaa Italian päässä, eikä päinvastoin kuten nyt. Sellainen on tuhlaajapojan elämää.
Kaikki ovat sidoksissa toinen toisiinsa.
– Maatalous vaikuttaa vahvasti somerolaisten kuljetusyrittäjien ajoihin. Tänä vuonna sato oli huomattavasti pienempi kuin viime vuonna. Kun yhdellä menee hyvin, siinä sivussa menee monella muulla hyvin, ja päinvastoin.
– Yrittäjä saa aina tyydytystä, kun homman tai projektin saa vietyä kunnialla loppuun. Siinä on yrittäjyyden suola. Vastaavasti saa itse kärsiä, jos tekee vääriä ratkaisuja. Mutta jos työn tekee oikein, se on onnellinen hetki.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here