Nina Kronlund istuu yksiössään harmonikka sylissään. Sormet soutavat koskettimilla ja toinen käsi vetää paljetta. Soittaja katsoo kauas, sitten hän sulkee silmät. Hymynkare nousee suupieliin ja silmiin asti.
Jos oikein pistää vihaksi, niin Kronlund tarttuu kipakkaan humppaan.
– Pikku hiljaa myräkkä menee ohi; enkä enää muista, mikä sai hermostumaan. Humppaa soittaessa syntyy ilo ja haihtuu kiukku.
Kronlund pitää myös valssista, bequinesta ja tangosta. Tangossa häntä mietityttää sen liika surumielisyys.
– Miksi aina pitää lopettaa kappale synkästi? Eikö voisi päättää sen iloon, jotta kuulijalle jää toivo paremmasta? kysyy Kruunupyyssä syntynyt Kronlund.
Ruotsinkielisen Nina Kronlundin muutto Somerolle tapahtui nopeasti.
Hän asui Luodon kunnassa, joka on Pohjanlahden rannikolla välillä Kokkola ja Pietarsaari Pohjanmaalla.
Hän on soitellut harmonikkaa toritapahtumissa, kauppojen edustoilla ja muissa tilaisuuksissa, esimerkiksi säestänyt yhteislauluja.
Kerran Rautalammilla asuva soittokaveri Hannele Karjalainen sanoi, että mitä istut siellä yksinäsi hukkaamassa talenttiasi. Hän kehotti pakkaamaan soittimen ja astumaan ulos laatikosta. ”Tule tänne”, kehotti Karjalainen.
Kronlund tuumasi, että mikä häntä 44-vuotiasta pidättelee. Ei työ, mies eikä perhe. Yli parikymppinen tytär on jo omillaan rakentamassa elämäänsä. Sukulaisilla, tuttavilla, kaikilla on omat kiireensä.
Nina Kronlund lähti Karjalaisen kotimaisemiin soittelemaan. Sittemmin Karjalainen majoitti Kronlundin isänsä asuntoon Karkkilaan. Siellä saattoi oleilla, kun yksineläjä Kronlund etsi lähistöltä hyvää ja edullista asuntoa itselleen.
Asuinpaikan etsinnän rinnalla Kronlund kävi soittokavereiden kanssa toreilla viihdyttämässä yleisöä. Tuli katsottua, olisiko Karkkilasta tai Forssasta asuinkunnaksi. Sitten kurtunvetäjä Raimo Rönkkö ehdotti, että mitä jos katsastaisit Someron tarjonnan. Hän kertoi, että Turuntien rivitalossa olisi pari kaupungin vuokra-asuntoa vapaana, ja naapuritkin mukavia.
Monien vaiheiden jälkeen Nina Kronlund muutti Somerolle 16.10. Asuntoon hankittiin sänky Ecotekolasta ja muuta tilpehööriä. Tärkeimmät tavarat, kuten hierova iso nojatuoli, roudattiin Rönkön peräkärryillä Luodosta Somerolle.
Nina Kronlund on testannut Someron uimahallin, kirpputorit, muotiputiikit, lähitienoon sauvakävelyreitit ja kampaamoitakin.
– Sopivan rauhallinen ja kokoinen kaupunki, jossa kaikki on lähellä ja jossa halutessaan voi olla rauhassa. Täältä pääsen nopeasti etelän toreille ja turuille soittamaan.
– Täällä näyttää olevan samanhenkistä pelimanniväkeä: soittaja hyväksytään joukkoon ja annetaan apua, hän luettelee uuden kotikuntansa etuja.
Hän ounastelee, että merta ja suolavettä hänen kyllä tulee ikävä.
Musiikki kulkee sielussa ja harmonikka matkassa. Lapsena Kronlund kokeili ensin viulua ja pianoa, mutta haitari sopi parhaiten temperamentille.
Hän osallistui kansanopiston soittokursseille. Suurin osa osallistujista oli aikuisia, kun hän oli ainoa nuori tyttö.
– Osaan lukea nuotteja, mutta en jaksa keskittyä moniin papereihin, jossa oli liian paljon mustia pyörylöitä ja tappeja. Kirjoitan paperille nuotteja kyllä kirjaimin, mutta yleensä harjoittelen ja soitan korvakuulolta.
Nuotteja tuijottamalla soittaja jää kauaksi musiikin sanomasta.
– Pitää elää se musiikki. Ja jos tulee virhe, jatkaa. Pitää osata soittaa yli virheiden. Se on kuin elämä: pitää vaan jatkaa eteenpäin.
Kun hän lapsena harjoitteli kotona, niin isä huikkasi heti viereisestä huoneesta, että nyt meni väärin. Isän soitin on kontrabasso.
– Tykkään selkeästä melodiasta, en ylimääräisistä lirutteluista ja välisoitoista, varsinkin jos soittamani musiikki on tarkoitettu tanssittavaksi.
Hän kuvaa soittotyyliään lempeäksi ja viipyileväksi. Se etenee, jatkuu ja jatkuu.
Kronlundin soitantaa ja sävellyksiä voi kuunnella myös YouTubesta.
Sävelmien aihioita on päässä. Yksi on annettu kanttori Olli Salomäenpäälle nuotitettavaksi ja sovitettavaksi. Sanat Lakeuden tyttöön on väsännyt Raimo Rönkkö.
– Siitä saattaa tulla bequinekin, odottelee Kronlund lopputulosta.
Harjoiteltavana on pitkä lista joululauluja, joiden esityspaikka on jo valmiina.
Kronlund on kotoisin Kruunupyystä. Peruskoulun jälkeen maatalon tyttö lähti opiskelemaan lähihoitajaksi. Hän työskenteli kesän tuuraajana ja syksylläkin, kunnes vakiojoukko palasi osastolle sorvin ääreen.
Kronlund muutti suuntaa ja päätti opiskella seminologiksi. Kurssit hän kävi Lahdessa. Keinosiementäjänä hän työskenteli useita vuosia. Lisätienestiä hän hankki ajamalla taksia.
Vajaat kymmenen vuotta sitten alkoi ihmeellinen väsymys, joka ei ottanut talttuakseen. Nuhaa, yskää ja pientä kuumeiluakin oli alinomaan.
– En millään olisi jaksanut nousta ylös, mutta yritin sitkeästi. Tein useampaa työtä, ruokin lampaani ja hoidin tytärtä.
Oireille ei tahtonut löytyä selitystä. Nyt tiedetään, että hän sairastaa väsymysoireyhtymää ja fibromyalgiaa, joka aiheuttaa lähes jatkuvaa kipua lihaksissa ja sidekudoksissa. Muita oireita ovat esimerkiksi uupumus, unihäiriöt, psyykkiset ja neurologiset oireet.
Syynä sairastumiseen saattaa olla myyräkuume. Kronlund lienee saanut sen lampaita ulkona hoitaessaan.
Helmikuussa Kronlund sai eläkepaperit. Hän on sairauseläkkeellä.
– Nyt osaan olla jouten, kun on huono päivä. Silloin en yritäkään saada maailmaa valmiiksi, vaan otan rauhallisesti.
Ja kun sormet ovat pirteät, niin silloin soi soitto ja mieli ilakoi.
