Isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa äitienpäivän vanavedessä. 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on hiljaista ennen joulusesongin alkamista.
Suomessa isänpäivä oli Yliopiston almanakassa, tosin ilman Helsingin yliopiston päätöstä jo 1970–1972. Se poistettiin, kun asia huomattiin, mutta vuonna 1987 yliopisto viimein katsoi päivän niin vakiintuneeksi, että se hyväksyttiin pysyvästi kalenteriin ja merkittiin myös liputuspäiväksi.
Isänpäivän viettoon ei ole muotoutunut äitienpäivän kaltaisia perinteitä. Olennaista on isän ja lasten yhteinen aika, vaikka toki isää saa lisäksi kortillakin muistaa.