Hyvät tavat kaunistavat

1
Aulis Kankare

Meistä useimmat muistanevat lapsuudestaan ja nuoruudestaan otsikossa mainitun kansanviisauden. Kuulin sen edesmenneeltä äidiltäni usein. Taisipa se olla 1960-luvulla yksi ylioppilaskirjoitusten aihekin. Lapsiin ja nuoriin pyrittiin tuolloin iskostamaan hyvät käytöstavat jo pienestä pitäen. Ohjauksen vaikuttavuuden vahvistamiseksi käytettiin kansanviisauksia ja myös Raamatun lauseita. Asia on edelleen tärkeä ja huomionarvoinen, kuten seuraavasta lainauksesta Opetushallituksen nettisivuilta voimme todeta: ”Hyvät tavat kaunistavat, innostavat ja kannustavat. Hyvien tapojen perusta on toisten ihmisten kunnioittaminen kaikissa kohtaamisissa. Se on pohja, jolle rakentuvat kohtelias käytös, sujuva vuorovaikutus ja erilaisuuden ymmärtäminen.”
Kuitenkin vihapuheen ja epäasiallisen palautteen määrä on lisääntynyt. Esimerkiksi nuori meteorologi Anniina Valtonen saa oman kertomansa mukaan negatiivista palautetta yhtä paljon kuin positiivista. Miksi? Ilmeisesti siksi, että hän hymyilee, näyttää tyytyväiseltä ja onnelliselta, ilman mitään syytä, tulipa aurinkoa tai räntää. Lisäksi hän käyttää liian kirkkaita vaatteita ja tennareita.
Pitäisikö ihmisten mielestä säätiedotuksen olla vakava ja pyhä toimitus, jossa iloisuudella ja pirteydellä ei ole tilaa? Hyvä tavaton, mikä meitä oikein vaivaa? Ihminen ei tule pidemmäksi arvostelemalla ja tallaamalla toisen, hän vain paljastaa oman lyhyytensä.
Hyvät ja tärkeät tavat kuuluvat kotiin, kouluun ja koko elämään julistaa Opetushallitus. Kuitenkaan tämä ei näy riittävästi käytännössä, eikä muutu toiminnaksi.
Huonot tavat ja vihapuhe ovat moninainen ja monimutkainen kokonaisuus, joten kysyinkin siitä myös ammattilaiselta, psykologi, valmentaja Ilona Rauhalalta : ”Se (vihapuhe) kumpuaa ihmisten omasta pahasta olosta ja projisoinneista. Kun ihmisellä on paha olo, milloin mistäkin, joidenkin maailmankuva ja niin sanottu mielentämisen kyky on sellainen, että paha olo hahmotetaan itsensä ulkopuolelle, jonkun toisen syyksi.” Mielentäminen tarkoittaa yksilön kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta.
Sosiaalinen media antaa käyttökelpoisen väylän vihapuheen laukomiseen ilman, että joudumme kantamaan siitä vastuuta. Se on kanava, jonka kautta saamme purettua omaa pahaa oloamme ja samalla osoittaa kykenemättömyyttämme hallita omia tunteitamme. Toinen seikka on yksilökeskeisyyden lisääntyminen. Ennen vanhaan hyvät käytöstavat ja yhteisöllisyys olivat tärkeitä, koska yksin ei pärjännyt. Kukaan ei auttanut ilkeitä ihmisiä.
Mitä tilanteen parantamiseksi olisi tehtävissä? Ilona Rauhala jatkaa: ”Vanhempien ja koulujen täytyisi opettaa vieläkin perusteellisemmin mielentämistä ja oman mielen johtamisen taitoja.”
Meillä ihmisillä on ajattelun ja tunteiden vapaus, se on selvä, mutta samalla jakamaton vastuu käyttäytymisestämme. Kielteisiä tunteita ei kannata kiihdyttää ja yrittää tappaa vihapuheella, koska näin toimien ne eivät poistu. Tunteiden kannattaa antaa olla, niitä on hyvä nimetä ja pohtia, että mistäköhän tuollainenkin tunne tuli.
Hymyilevä meteorologi on meille peili siitä, mitä emme uskalla itsellemme suoda.
Monet ihmiset estävät omalla ajattelullaan oman onnensa eivätkä halua ottaa vastuuta tällaisesta toiminnasta. Kuten tunnettua, negatiiviset ajatukset generoivat negatiivisia tunteita. Vihapuhe ja huonot fiilikset ovat seurausta edellisestä. Omista ajatuksista ja toiminnasta kannattaa ottaa vastuu ja hymyillä yhdessä viehättävän meteorologin kanssa ja nauttia kuulaista syyspäivistä.

Aulis Kankare
yrittäjä

1 KOMMENTTI

Comments are closed.