Jos saisi yhden hyvän kuvan tauluksi omalle seinälle

0
Apu-va. Valot, varjot ja viivat ovat usein pääosassa Tuomisen kuvissa.

Somerolaisella Lassi Tuomisella on otettuna useampi jos toinenkin valokuva. Sähköisessä arkistossa on tallessa 170 000 otosta ja lisää tulee koko ajan. Oman mittapuunsa mukaan hän ei vielä ole napannut täydellistä kuvaa. Sitä Tuominen ”jaakaa” ja jatkaa harrastustaan sen toivossa.

– Jos saisin itselleni yhden hyvän kuvan tauluksi omalle seinälleni, havittelee Tuominen.

Omaa kotia koristamaan tarvitaan huippuyksilö. Valokuvassa tulee olla sävyt, värit ja linjat, niin pysty- kuin vaakalinjat kohdillaan. Kuvan viestimä harmonia ja yksinkertainen selkeys ovat Tuomiselle liki tärkeämpiä kuin kuvattava kohde.

– Olen tyytyväinen, jos kuva on vielä tietokoneruudullakin hyvä. Eikä lumous katoa, toteaa Tuominen, joka on saavuttanut sekä Suomen Kameraseurojen Liiton Mestarikuvaajan että Suurmestarin tittelit.

Tuominen havainnoi ja katselee, on tarkkana. Hän kuvaa, mitä eteen tulee. Usein kuviin valikoituu lintuja.

Hänellä on projekti toisen somerolaisen kuvaajan, Pekka Leppälän kanssa. He ovat jo useamman vuoden tallentaneet valokuviin liejukanan eloa Kultelan savipuiston maisemissa. Kärsivällisesti he ovat aamulla ani varhain istuneet ja odottaneet aran linnun esiintuloa.

Aamulla valot ja varjot ovat Tuomisesta parhaimmillaan. Aamu-usvassa on taikansa.

– Ajoitus on tärkeää. Sitä toivoo, ettei saa vain siivet supussa olevia kuvia, vaan että pikkulinnun siivet olisivat levällään, kuvailee Someron Kamerakerhon puheenjohtaja Tuominen.

Kaksikolla on aikomus pystyttää valokuvanäyttely liejukanoista sekä Savipuiston alueella havaitsemistaan piiloistaan esille tulleista muista linnuista ja eläimistä. Näyttelyn aika on ehkä jo ensi kesänä.

Lassi Tuominen on laittanut esille parikymmentä valokuvaansa kirjaston Parvigalleriaan. Pikseleitä pitkin poikin on avoinna 28.11. saakka.

– Laitoin, kun pyydettiin, selvittää Tuominen entisen kirjastonjohtaja Laura Tyysterin pyyntöä.

Tuominen toteaa, ettei hänen otoksillaan ole mitään erityistä sanomaa.

– Nämä ovat vain valokuvia, jotka on otettu hetken mielijohteesta.

Hän toivoo, että ihmiset äkkäisivät ympärillään olevan elämän. Pysähtyisivät, katselisivat ja huomioisivat, mitä nyt ja tässä tapahtuu.

– Eivätkä ottaisi pelkästään selfieitä, sanoo mies, jolla on oma yritys Vasarakamera. Kirvesmiehen leipätyöstä hän on eläkkeellä, mutta tekee vielä kameransa kanssa keikkoja perhejuhliin.

Näyttelyn kuvat ovat väreiltään vähäiset, mutta eivät suinkaan mustavalkoisiksi otettuja. Someron sankarihautausmaan ristit ovat kuin yöpartiossa olevien sotilaiden varjoja hangessa odottamassa taivaaseen astumista.

Tuomiseen omaan käteen osunut valo kaihtimen säleiden läpi tekee raajasta kuin kirahvin konsanaan.

Hän on tallentanut joutsenen kauniit lennot sekä sähkölinjoihin törmänneen linnun maalliset jäännökset toisen eläimen raatelun jälkeen. Se on kuvien kertomaa karua tarinaa. Kuvasarjaa Tuominen nimittää Carunan kertomaa.

Esillä on perinteinen muotokuvakin, jossa komeilee valokuvaaja Olavi Virtanen.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here