Jussi Kananen tehtaili taas maailmanmestaruuksia
Viime viikonloppuna Somerolla järjestettiin erikoiset voimannostokilpailut. Kaikki isot kilpailut ympäri maailmaa on jouduttu perumaan tai kutistamaan koronan takia vuoronperään, joten jäljelle jäi vaihtoehdoksi järjestää itse omat, pienet kisat.
Mahdollisuudesta nappasi kiinni Jussi Kananen puolisonsa Emma Sirén-Kanasen kanssa. He järjestivät yksityisissä tiloissa Somerolla 365 Backyard challenge -nimisen osakilpailun. Järjestelyistä vastaavana liittona oli ammattilaispuolella toimiva 365 SPF (Strong Powerlifting Federation).
– Oli pakko järjestää kaikki itse. Ei kisaa ihan salassakaan järjestetty, mutta ei siitä missään huudeltu tai mainosteltu. Itsellä on tällaiseen varusteet ja välineet. Korona-aikana ei saatu käyttöön saleja eikä muutakaan. Eikä Kareliinin penkkejä ja muita välineitä ole mitoitettu tällaiseen, Jussi Kananen selvittää.
Oli pantava töpinäksi. Aikaraja rupesi olemaan loppu. Kisat oli pakko järjestää keinolla millä hyvänsä.
– Meillä on nyt sen verran hyvä joukkue. Tutut perustivat Vantaalla TG TopGuns Sports Team -seuran. Ideana on, että koronan periksi antaessa seuran treenit alkavat ensi vuonna myös Somerolla, jonka jälkeen on isommat ja viralliset julkiset kilpailut. Meillä on kaikilla nyt tuomarikortit.
USA:ssa liitto ei voinut järjestää isoja kisoja koronan takia.
– Eli jos vaan on välineet ja tyypit joilla on tuomarikortti, ja asiat tehdään niin kuin pitää, niin järjestetään pikkukisoja. Ideana on, että pikkukisojen tulokset vertaillaan keskenään vuoden lopussa. Se on osakilpailujärjestelmä. Porukalla on mahdollisuus kisata, vaikka on poikkeusajat. Eli pieniä kilpaluja ympäri maailmaa, joiden lopputulokset tiedetään noin kuukauden päästä.
Osallistujaraja oli rajoitusten takia yhdeksässä.
– Kahdeksan ilmoittautui, mutta kolme jäi pois flunssaoireiden takia. Muutoin oltaisiin saatu vaikka 40, mutta korona esti. Viisi kilpailijaa tuli, eikä isompia haluttu. Jos kysyntä jatkuu ja ajat paranee, niin sitten. Porukka vetelee mua jo nyt koko ajan hihasta saleilla ja kaupungilla.
– Vaimo Emma teki nyt suurimman työn, katsoi että kaikki on virallista ja että ennätykset menevät oikein.
Kisaan osallistuivat Jussi Kananen, Emma Sirén-Kananen, inva-nostaja Sami Salonen, hänen aloitteleva 11-vuotias, innokas nostajapoikansa Oliver Salonen sekä Lauri Härkä. Viimeksi mainitut ovat pääkaupunkiseudulta. Jussi Kananen itsekin aloitti nostamisen 11-vuotiaana.
– Lisäksi oli pari avustajaa. Kukaan ei kilpaillut samassa sarjassa, niin ei tullut eturistiriitoja. Ei ehkä ihan satavarmasti uskalla sanoa, mutta kyllä meistä jokainen vähintään Top 3:ssa on maailmantilastoissa vuoden lopussa! Ja minä olen ykkönen omassa luokassani.
Pikkukisa kohosi isoksi!
– USA:ssakin on ollut kisoja, joissa on ollut 2–15 osanottajaa, riippuen osavaltioiden säännöistä. Tämä on iso juttu. Itse en lainkaan välitä siitä, että nämä kisat olivat pienet, koska ne kuitenkin ovat osa tosi isoa kansainvälistä kokonaisuutta. Lokakuussahan olimme menossa Emman kanssa USA:han, mutta matkustaminen ei ollut mahdollista.
Jussi Kananen nosti superraskaan avoimen kisan single ply– sekä slinkkari eli soft equipment -luokissa. Virallinen ennätys parani molemmissa. Kaikkiaan hän teki kolme maailmanennätystä, joista kaksi oli vanhoja omia. Kaikki muut nostivat yhden lajin ME:n.
Kisa-aamuna Kanasen paino oli korkeammalla kuin kertaakaan ennen, 164 kiloa.
– En tiedä, oliko se nestettä vai koronakiloja, mies naurahtaa.
Nostajista ei Suomessa ole pulaa. Suomessa on hyvin paljon lajin tieto-taitoa ja tasoa löytyy.
– Oman sarjan ennätykseen ATWR:ssä (All Time World Record) on vielä paljon matkaa. Sitä varten pitäisi saada varusteet, jotka maksavat halvan henkilöauton verran. Olen tähän tulostasoon tyytyväinen. Slinkkareilla nousi 308,5 kiloa ja kevyillä varusteilla lähes 250 kiloa.
Perinteisesti varusteluokkia on ollut kolme: single ply, raw ja multi ply. Soft equipment eli slinkkari on tullut mukaan neljänneksi ja uusimmaksi varusteluokaksi, joka Kanasella on paras kaikista luokista. Luokka on hyvin suosittu maailmalla.
Inva-luokassa nostaneelle 52-vuotiaalle Sami Saloselle Kananen nostaa hattua.
– Maailmalla se on oma luokkansa. Sami loukkaantui alunperin armeijassa. Vuodenvaihteessa häneltä joudutaan halvauksen takia amputoimaan toinen jalka.
– Hän halusi inva-ennätyksen. Eikä hän koskaan ota mitään tekosyitä rajoitustensa vuoksi. Esimerkiksi joku toinen voi selittää tulostaan ’huonoilla unilla’, mutta se ei todella ole mitään verrattuna siihen, mitä Sami on kokenut.
Someron kisassa kilpailtiin myös avoimessa MPF-sarjassa, joka tulee sanoista Military-Police-Fire.
– Jos on tehnyt esimerkiksi turvallisuusalan töitä, pääsee siihen. Siitä sarjasta saa lisää joukkuepisteitä. Se on ekstra-bonus, joka tuo lisää myös henkilökohtaisia ranking-pisteitä.
Tulokset:
Oliver Salonen, 11, raw penkki 20,3 kg, paino 72, 5 kg, sarja nuoret 11–13, pojat
Emma Siren-Kananen, 26, raw penkki 51,1 kg, sarja naisten super heavy weight (shw) open
Lauri Härkä, 37, raw penkki 196 kg, paino 123,5 kg, sarja miehet open alle 125 kiloa
Sami Salonen, 52, raw penkki 191,7 kg, paino 145 kg, sarja miehet masters-3 shw
Jussi Kananen, 36, penkki kevyet varusteet 264,1 kg sekä soft equipment (slinkkari) 308,5 kg, paino 164 kg, miehet shw open