Aarikan tuntevat kaikki suomalaiset, löytyyhän hänen tuotteitaan lähes joka kodista. Aarikan yli 60 vuotinen tuotanto oli erittäin laaja. Pyöreä oli Kaijan muoto, siitä syntyivät moninaiset ja jäljittelemättömät puuhelmet ja koristeet, joista tunnetuin on Aarikan pässi. Mutta Kaija ei suunnitellut vain puuhelmiä ja messinkisiä kynttilänjalkoja, peltipurkkeja, kodin käyttöesineitä ja leluja, vaan myös lasia ja hopeaa tekstiilejä unohtamatta. Tekstiilitaiteilijaksi 1953 valmistunut Kaija suunnitteli kotikirkkoonsa Somerolle vihkiryijyn ja myöhemmin, jo nimeä saaneena, kastepöydän.
Kaija vietti perheensä kanssa kaikki kesät Somerniemellä Arimaa-järven rannalla. Somerniemen kesätorilla hän oli vakiovieras. Kaija oli ylpeä maalaisjuuristaan ja Jurvalan kodin saamastaan ahkeruuden ja yritteliäisyyden perinnöstä.
Kaija Aarikan retrospektiivinen elämäntyönäyttely pidettiin 2012 Hovilan kartanossa. Avajaispuheen piti valtioneuvos Riitta Uosukainen ja kauniina kesäpäivänä vieraina olivat lukuisat Suomen kulttuurielämän vaikuttajat, Kaijan läheiset ystävät. Näyttely keräsi lähes 3 000 kävijää.
Tänä kesänä Somerolla pidettiin jälleen Aarikan näyttely ”Jurvalasta Linnunradalle”. Kulttuuri ry:n näyttely keskittyi tällä kertaa enemmän Kaijaan henkilönä. Koronasta huolimatta vierailijoita oli noin 1 400.
Somero tarvitsee nyt pysyvän Aarikka-näyttelyn. Vaihtuvat teemat tekisivät näyttelystä kiinnostavan vuodesta toiseen. Kaupungillahan on kaunis, toimiva ja keskeinen paikkakin näyttelylle: Ahola! Hyvä näyttely vaatii asiantuntevat kuraattorit ja nekin löytyvät eli Sarianna ja Pauliina, Kaijan tyttäret. Nämä naiset tuntevat äitinsä tuotannon parhaiten, olivathan he molemmat Aarikalla töissä. Näyttely voisi olla avoinna vain kesäisin ja se antaisi jollekin nuorelle hienon kesätyöpaikan. Uskon myös, että median kiinnostus tulisi antamaan ilmaista mutta vahvaa näkyvyyttä Somerolle.
Näyttelyn rakentaminen ja koko hanke aiheuttavat tietysti kustannuksia. Todennäköistä on saada tukea Suomen Kulttuurirahastolta ja/tai erilaisilta säätiöiltä, mahdollisesti Museovirastolta.
Somerolla käy kesäisin lukuisia bussiryhmiä ja niiden määrä tulee varmasti lähivuosina kotimaan matkailun lisääntyessä kasvamaan. Lyhyet etäisyydet, kartanot, tanssilavat, Häntälän notkot ja niin edelleen, ovat Someron vetonauloja. Jos siihen saadaan vielä jotakin uutta ja ainutlaatuista, kuten Kaija Aarikan ”museo”, on Somero jälleen lisännyt vetovoimaisuuttaan.
Monipuolisen, persoonallisen muotoilijan ja taiteilijan pysyvä näyttely kuuluu Somerolle!
Arja Torkkomäki
Hovilan Kartano
Someron Oppaat ry, pj