Se yrittää päälle ja tunkee joka puolelta pimeydestä sekä koronarajoituksista. Ei oikein jätä hetkeksikään rauhaan. Aleksis Kivi voisi sanoa ”se on kuin kiljuva jalopeura….” paitsi eihän se kilu vaan hiipii hiljaa. Pääsee huomaamatta mielen perukoille, jos et pidä varaasi.
Jotenkin se syö elinvoimaa ja laittaa meidät syömään lohturuokaa tai ottamaan paukut. Tuo ikävä tunne joka vie mielialan matalaksi.
Onneksi osa selviää alakulon kynsistä, mutta eivät kaikki. Osa jaksaa taistella, on toisinaan häviöllä ja toisinaan voitolla.
Osaisivalkohan he, joihin tunne ei pääse kiinni, neuvoa meitä muita selsiytymiskonsteista? Vai onko se vain luonteesta kiinni.
Se on niin ikävä olo, että tekee mieli taistella sitä vastaan, vaan se on vahva. Koko ajan tunkemassa päälle. Helpottaa hetkeksi, kun pääsee vaikka kauppaan ja saa iloisen hymyn osakseen. Ehkä yksinäisyys on sen apulainen, liittolainen, joka on meitä vastaan, mutta auttaa alakuloa leviämään. Ehkä se ei ole koronaa vaarallisempi, mutta koronakin on sen kaveri.
Sekin auttaa jonkun verran, kun lähtee mukaan tarjolla oleviin rientoihin tai vaikka lenkille tai kuntosalille. Rientoja on vain niin vähän näinä päivinä.
Soitto ystävälle tai tuntemattomalle piristää sekin. Samoin yhteisen hyvän tekeminen. Mukana olo jossain toiminnassa jonka kokee hyödylliseksi.
Perhekin auttaa, jos semmoinen sattuu olemaan. Tänä päivänä yksin asuminen on vain kovin yleistä. No, se on varmaan koronaturva, vaan ei alakuloturva.
Mitä tekisin tästä yli pääsemiseksi, miettinee moni muukin kuin minä. Nyt kirjoittelen, sekin antaa voimaa kun ajatukset saa muualle. TV:n katselu puuduttaa, jos sitä katsoo katsomisen vuoksi, ei asioiden kiinnostavuuden. Lehdet on pian luettu. Voisinkohan mennä kirjastoon lainaamaan hyvän kirjan. Entä jos menisin ulos syömään. Voinko mennä baariin, tai pitääkö jäädä pihagrillille sateeseen? Hyi hitto, ei sentään. Tätä se nyt on. Taistellaan vastaan, yhdessä. Kyllä se kevät sieltä taas tulee, rokote helpoittanee sen verran, että voi taas lähteä liikkeelle. Black Friday, mikä pahuksen musta perjantai, mutakuukausihan tämä on.
Yksi taisteleva