The Beatles ison ja ikonisen tyylin 1960-luvulla aloitti. Musiikkisuunnan, joka keräsi taakseen perässähiihtäjiä. Suosion hurjimpina aikoina ilmiö lähenteli maniaa. Levisi ilmiö nimeltä beatlemania.
Suomessa kyseistä tyylisuuntaa, pop-rockia, edustaa vieläkin moni bändi ja artisti. Silti harva pitäytyy selkeästi 60-luvun ajan brittirockin melodisuudessa. Yksi niistä on helsinkiläinen Grandmother Corn.
GMC:n viime vuonna ilmestynyt albumi Don’t Look Back, alkaa 60-lukulaiseksi tunnistettavalla soundilla. Sen jälkeen edetään pidemmälle vuosikymmenen musiikkiin. Kuudennella biisillä on jo edetty hippiajan progesoundeihin ja kitaroihin.
Yhteistä biiseille on melodisuus, sävelmien tarttuvuus. Niiden, kuten myös sanoitusten takana on laulaja-kitaristi Teo Hirvonen. Bändin taitava soolokitaristi on puolestaan hänen veljensä Max Somerjoki, joka – aivan oikein – on täkäläistä kuuluisaa Somerjoen sukua.
Max Somerjoen äiti Katri Somerjoki on musiikkitoimittaja Kari Somerjoen tytär, joka puolestaan oli Rauli Badding Somerjoen isoveli.
”Maissimummojen” jäsenistössä on vielä kolmaskin veljessarjasta, soitantaa merkittävällä tavalla persoonallistava huuliharpisti Pan Hirvonen. Kolmikon isä on kitaristina kunnostautunut Stefanos Hirvonen. Rytmiryhmänä on basisti Rasmus Ruonakoski ja rumpali Petri Lintula. Iältään ryhmän jäsenet ovat 19–26-vuotiaita.
Suomirock jyrää suosiollaan englanniksi laulavia bändejä. GMC ei ole siitä hätkähtänyt, vaan on suunnannut vaikutteidensakin puolesta kiertueet suurimmaksi osaksi Englantiin, Saksaan ja Ruotsiin.
Bussimatkojen aikana Englantiin mennessä mukaan mahtuu monia kaupunkeja ja keikkapaikkoja. Alkuvuodesta oli Lontoon kiertue ja toukokuussa suunnitelmissa oli Saksa.
Koko heinäkuun bändi suunnitteli asuvansa Manchesterissa, josta kuului kommentteja, että ”teidän on ihan pakko muuttaa tänne – jos tulette vain kerran vuodessa, ei teidän musa saa sillä tavalla tuulta siipien alle”. Räväkkä lavakarisma oli purrut. Korona sotki nekin ajatukset.
Marraskuussa ilmestynyt Help Me on toinen single viimeisimmältä albumilta. Elokuussa julkaistu Paisley Underground on kerännyt ylistystä ja tasaista soittoa BBC:llä.
Rasmus Ruonakoski (ylh. vas.), Teo Hirvonen,
Pan Hirvonen (alhaalla.),
Max Somerjoki ja
Henri Lintula.
Teo Hirvonen kertoo soittaneensa Max Somerjoen kanssa vuodesta 2009 asti. GMC tuli kuvioihin 2016. Säveltäjän ja sanoittajan lahjat eivät ole tulleet tyhjästä.
– Tykkään kirjoittaa ihan hirveästi ja materiaalia on tullut paljon, varsinkin nyt korona-aikana. Kun ei ole ollut keikkoja, olemme olleet studiossa. Tällä hetkellä biisejä on valmiina kahden levyllisen verran.
Lähipiirin ja perheen hän kertoo vaikuttaneen musiikin tekoon ”tosi paljon”.
– Kun kaikki kolme soitetaan, on pystytty aina nopeasti testaamaan ideoita keskenämme, kun ne ovat tulleet. On soiteltu sointukiertoja, joihin muut ovat jatkaneet päälle. Palautetta on saanut aina saman tien. Koko bändin kanssa vietetään paljon aikaa treenikämpällä ja muutenkin.
Uusimmat biisit ovat Teo Hirvosen miksaamia. Taustalla on alan opiskelu.
– Olen äänityspuolella Sibelius-Akatemiassa. Max ja Pan ovat molemmat olleet musiikkiluokilla ja Henri opiskelee musiikkia Metropolialla.
Musiikki äänitetään perinteisellä tavalla nauhalle ja miksataan täysin analogisesti. Juuri mitään ei tehdä tietokoneilla.
– Se on sellainen työtapajuttu. Etuna on, ettei jälkikäteen tule mitään virheidenkorjailumeininkiä. Päätökset tekee koko ajan siinä tilanteessa. Ei tule ajatusta, että no joo, sen voi sitten myöhemmin hoitaa. Ja kun on pitkään studiossa, ei tarvitse tuijottaa ruutua.
Tavoitteet ovat korkealla.
– Haluamme olla seuraava Beatles ! Esikuviani ovat Dr. Feelgood, Clash ja Kinks sekä Hurriganes Suomesta.
Max Somerjoki allekirjoittaa veljensä tavoitteen myös omalta kohdaltaan.
– Joo, kyllä! Se on varmaan joka muusikon unelma. Ja meille jotenkin erityisen tärkeää, että pääsisi uusien nuorten beatlesiksi. Tuntuu, ettei tällä hetkellä oikein ole 60-luvun roolimalleja, sankaribändejä tai -artisteja.
– Kuunnellaan musaa vain jossain Spotifyssä ja käydään jollain festareilla katsomassa keikkoja. Mutta nuoriso ei pysty samalla tavoin samaistumaan siihen kokonaisuuteen.
Grandmother Corn on musiikkia tehdessään miettinyt soundeja, sitä miltä pitää kuulostaa, ollakseen esikuviensa mukainen.
– Useilla bändeillä menee eniten aikaa äänittämiseen. Meillä se on yleensä nopein juttu. Viikonloppuna, joskus yhdessä päivässä äänitetään biisi ja sitten miksaillaan ja katsotaan soundeja.
– Analogisessa miksauksessa pitää koko ajan katsoa seuraavaa askelta, koska sä et pysty painamaan mitään undo-nappia, kuten tietokoneella. Sun pitää miettii paljon enemmän, onko tämä nyt se paras soundi. Jos on, niin sitten vaan äänittää sillä suoraan, pidetään se.
Bändille työtapa on avannut mahdollisuuden tehdä jopa enemmän omia ”juttuja”. Oma soundi erottuu massasta, kun ei tehdä niin kuin kaikki muut tällä hetkellä tekevät. Ei edetä niin sanotusti ”helpointa kautta”.
– Meidän mielestä se kuulostaa siten parhaimmalta. Ei niin, että se olisi jotenkin ”hienompaa tai vaikeampaa”.
Lopputuloksessa kuuluu hyvällä tavalla livemäinen meno.
– Ollaan pyritty siihen, että siinä vaiheessa kun mennään äänittämään, ei mene turhaan rahaa treenaamiseen studiolla. Kaikilla on aika selvät sävelet, kun sinne tulee. Biisejä on helppo ruveta tekemään, kun kaikki tietää etukäteen, mitä pitää soittaa ja mihin kohtaan. Se on helppo ja simppeli paketti saada biisejä kasaan!
Eniten aikaa menee päällekkäisäänitysten teossa. GMC:llä on muhkea soundi, jossa on selkeät esikuvat 60-luvulta. Kitaroita voi soida biisillä päällekkäin neljä, viisi kappaletta. Joistakin biiseistä kuuluu läpi Phil Spectorin äänimassa.
– Me ollaan kuunneltu paljon niitä Wall of Sound -levyjä. Ne on tehty niin hyvin, ettei ole mitään järkeä lähteä tekemään eri tavalla. Kun joku on saanut aikaan niin hyvän soundin, niin miksei itsekin lähde yrittämään hommaa.
Max Somerjoen suurimpia vaikuttimia musiikissa ovat Jimi Hendrix ykkösenä, mutta myös varhainen Eric Clapton, sekä Peter Green. Blues-tyyliä, psykedeliaa ja rockia.
Koronasta hän keksii jopa jotain ”hyviäkin” juttuja.
– Se on parantunut tosi paljon meidän yhteissoittoa ja lisäksi me ollaan äänitetty ja oltu studiolla tosi paljon. On kiva äänittää muutakin kuin seuraavaa sinkkua. On saatu talteen ideoita, voitu äänittää sellaista, mikä sillä hetkellä kuulostaa hyvältä.
Grandmother Corn
Max Somerjoki – soolokitara, Teo Hirvonen – laulu, kitara ja piano, Pan Hirvonen – huuliharppu, Rasmus Ruonakoski – basso, Henri Lintula – rummut ja piano
Albumit: Ballroom Cuts, 2017, Daphne, 2018, Don’t Look Back, 2019