Haasteellinen projekti – kaukana standardituotannosta
Somerolainen Jaatimet on tehnyt monia vaativia projekteja sekä julkiselle että yksityiselle puolelle. Esimerkkeinä Helsingin Musiikkitalon, Meilahden uuden lastensairaalan sekä Taideyliopiston ovet.
Vuonna 1938 valmistunut funktionalistinen Olympiastadion on kaikkien suomalaisten yhteistä kansallisomaisuutta. Mittavassa peruskorjauksessa se pysyi suljettuna neljä vuotta.
Työ valmistui elokuussa ja oli hinnaltaan yli 300 miljoonaa euroa. Isot tapahtumat odottavat koronatilanteen rauhoittumista.
Stadionista löytyy nyt yllättäviä yksityiskohtia, kuten Somerolla valmistetut ovet.
– Valmistimme ja asensimme sinne 700 ovea. Se oli megaluokan projekti meille. Isompiakin on ollut, mutta on tämä ihan kaikkien aikojen Top 5:ssä. Suurin taitaa kokonaisuutena olla Länsimetro, siellä on niin paljon eri vaiheita, toimitusjohtaja Jari Vaittinen selvittää.
Suuri määrä ovia tehtiin juuri tässä olevan mukaisina. Presidentin aition ovi toimi mallina näillekin uusille oville. Itse presidentin aition ovea ei uusittu, vaan vanha kunnostettiin.
Jari Vaittinen myöntää, että olympiastadion menee Länsimetroon verrattuna ”toiselle vaihteelle”. Näkyvyys ja historialliset mittasuhteet ovat toista luokkaa.
Tarjouskilpailuun ei moni osallistunut.
– Tuollaisissa kohteissa ei kilpailua hirveästi ole. Stadionmittaluokkaan eivät pienimmät firmat pysty tekemään tarjousta. Toinen asia on, että kaikki firmat eivät pysty tarjoamaan niin erityisiä lopputuotteita, mitä sielläkin on. Vakio-ovitoimittajat eivät mukaan pääse.
Arkkitehtuuriset vaatimukset oli asetettu tilaajan puolelta korkealle.
– Kyllähän se oli arkkitehtuurisesti tosi haastava työ, yksi kaikkien aikojen haastavimpia meille juuri arkkitehtuurin näkövinkkelistä. Kaikki ovien detaljikka käytiin läpi Museovirastotasolla, niin onhan se silloin aikaa vievää ja haastavaa, ei siitä mihinkään pääse.
lämmittelyradalla on useita Jaatimetin toimittamia
teräsovia erilaisissa
teknisissä tiloissa.
– Uudet ovet tehtiin vanhoja ovia mukaillen. Kaikki vanhat valurautakarmit piti saada nykytekniikalla samannäköisiksi. Toki nykyisin ovat apuna laserit ja hienot CAD-ohjelmat.
Ovet poikkeavat niin sanotuista standardiovista.
– Ne ovat monin tavoin erilaisia. Esimerkiksi ikkunalasiaukot tehtiin vanhaa arkkitehtuuria mukaillen. Ulko-ovissa on pieniruutuisia ikkunoita, joissa on lattarautakehys. Ulkoreunoja kiertää tammiset lasituslistat, jotka tulivat Somerikkunasta. Se oli erikoistammilistaa, jossa oli arkkitehdin määrittelemä muoto.
Jari Vaittinen toteaa Museoviraston määritelleen valtavan määrän detaljeja.
– Arkkitehdit ja Museovirasto yhdessä kävivät niitä läpi. Ensin tehtiin malliovet ja tehtiin arkkitehtikatselmuksissa todetut muutokset. Stadionin museotilat olivat vieläkin tarkempia.
tuotantopäällikkö
Jesse Sandén tarkastaa
liikuntasalin lasiseiniä.
Vaittinen toteaa paikan olevan hieno.
– Siellä on isoja liikuntasaleja, jotka ovat kaikkien varattavissa ja myös junioriseurojen käytettävissä. Siitä ei tehty ”pyhättöä”. Aika monessa merkittävässä rakennuksessa minäkin olen mukana ollut ja niitä nähnyt, mutta kyllä tämä jäi mieleen. Se on todella hieno ja komea, hyvin tehty rakennus.
Kaikki Jaatimetin 50 työntekijää osallistui ovien tekemiseen. Ydinryhmään kuuluivat myyntipäällikkö Henri Aaltonen, projektipäällikkö Sami Halla-aho ja vanhempi oviasentaja Jari Ahola.
Seuraavat isommat kohteet on jo neuvoteltu.
– Niitä ovat Wärtsilän moottoritehdas Vaasassa ja Oulun yliopistollinen sairaala. Kumpaankaan ei lähetetä miestä töihin joka aamu Somerolta!
Olympiastadionin peruskorjaus voitti Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon. Valinnan teki muusikko, näyttelijä Paula Vesala.