Opettajaopiskelijat kehittelevät etäopetusmateriaalia
Joensuun koulun 5A- luokka on tänä syksynä saanut opiskella oppiaineita uudella tavalla. Luokanopettajansa Maarit Laurennon antaman perinteisen lähiopetuksen lisäksi joukkoa on hemmoteltu pienryhmäetäopetuksella.
Kolme luokanopettajaopiskelijaa on vuorollaan antanut pelkästään etäopetusta, neljäs aloittaa tammikuussa. Nelikko antaa syksyn ja kevään aikana yhteensä 100 tuntia etäopetusta.
Oppilaat ovat vuorollaan etäopissa pareina tai pieninä ryhminä (2–4 oppilasta) oman luokkahuoneen yhteydessä olevassa ryhmätilassa. Oppia on saatu muun muassa äidinkielessä, ympäristöopissa, historiassa, matematiikassa ja kuvaamataidossa.
Tänä syksynä luokka on viety ympäri maailman viikinkien jäljillä, vierailtu vuosisatojen päässä menneessä ajassa ja käsitelty ilmastonmuutosta ja sanaluokkia.
– Viikinkipaketti on ollut ehdoton suosikki. Lapset pääsevät näkemään kuvia ja tutkimaan riimuja. Oppilaat ovat saaneet ekstrahuomiota. Opettajaopiskelijat panostavat heihin, kiittelee Maarit Laurento.
Ekstraopetuksen mahdollistaa yhteistyö Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen kanssa. Maarit Laurento ehdotti yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen johtaja Kristiina Heikkilälle, voisivatko opettajakokelaat ottaa opiskelunsa osaksi etäpedagogiikan menetelmien kehittämisen yhdessä 5A-luokan kanssa.
OKL:n johtaja Heikkilä löysi alustan aiheelle. Valmistumassa olevat luokanopettajaopiskelijat voivat halutessaan ottaa etäopetusmenetelmien kehittämisen teemaharjoittelukseen. Syntyi etäopetuksen opetusmenetelmiin keskittyvä pilottiprojekti, jossa Laurento toimii opettajaopiskelijoiden ohjaajana ja seuraa etänä opetustilanteita.
Idean Laurento sai kevään etäkouluajasta, johon kunnat, koulut, opettajat, oppilaat ja perheet joutuivat liki kylmiltään. Kokemukset vauhdittivat miettimään etäopetuksen kehittämistä.
– Tämä on ollut kaikille win–win -tilanne, kaikki saavat jotakin. Oppilaille tarjotaan mielenkiintoisia kokemuksia ja henkilökohtaista huomiota, kertoo Maarit Laurento pilotista, jonka tavoitteena on synnyttää oppimiskokonaisuuksia ja -sisältöjä, joissa yhdistyvät eri oppiaineet, kuten myös tiede, teknologia, tekeminen, taide ja matematiikka.
Joensuun koulu saa ekstraresursseilla kehiteltyä uusia etäopetusmenetelmiä käytettäväksi jatkossa. Tietokoneiden ja ohjelmien käyttöön tulee rutiinia.
Alakoululaiset saavat opetukseen ekstraa ja oppivat lisää sellaista, mitä ei välttämättä kuulu vielä oman ikäluokan oppimateriaaleihin.
Opettajaopiskelijat saavat kokemusta etäopetuksesta, suorittavat teemaharjoittelun ja saavat opintopisteitä. OKL saa pedagogista materiaalia. Esimerkiksi miten etäopetuksen kautta antaa ekstraoppimateriaalia niille lapsille, jotka kaipaavat lisähaasteita.
Opettajaopiskelijat Roosa-Mari Kallioniemi ja Ella Eloranta pitävät projektia mielenkiintoisena. Etäopetuskoulutusta ei juurikaan opettajakoulutuksessa ole, joten he saivat laittaa älynystyränsä vireiksi.
– Opettaminen on erilaista luokassa lasten edessä kuin tietokoneyhteyden kautta. Se mikä toimii luokassa, ei voi välttämättä siirtää etäopetukseen. Ei pidä vain luennoida, vaan oppilaiden mielenkiinto täytyy pitää yllä, että he saavat onnistumisen, oivaltamisen ja innostumisen tunteita oppimastaan, sanoo Ella Eloranta.
Normaalissa opetustilanteessa käytetään sanatonta viestintää: katseita, ilmeitä, eleitä ja paikkaa luokassa.
– Etäopetuksessa on hankalampi saada auktoriteettia, ja luokanhallinnalliset keinot ovat vähäisempiä. Oppilaiden kanssa täytyy keskustella paljon enemmän heidän toiminnastaan, ja toiveita käyttäytymisestä täytyy sanoittaa enemmän ääneen. Pitää löytää uusia tapoja luoda yhteys oppilaisiin, tuumaa Roosa-Mari Kallioniemi.
Opettajalta myös etäopetus vaatii valmistautumista, läsnäoloa ja halua muuttaa suunnitelmaa.
– Jos tunti on suunniteltu viimeisen päälle, mutta opettaja ei huomioi oppilaan aiheeseen liittyviä pohdintoja ja keskustelunaloituksia, ei päästä hedelmällisimpään oppimiseen kiinni, toteaa Kallioniemi.
– Usein pitää muokata omaa tekemistään ja opetustapojaan, kun huomaa, mikä ei toimi ja mikä toimii etäopetustilanteessa, kertoo Eloranta.
Eloranta ideoi erilaisia oppimispelejä, sillä lapsia kiinnostavat pelit ja kilpailu. Esimerkiksi verbin aikamuotoja harjoitellaan pelin keinoin. Mikä on juosta-verbin imperfekti yksikön kolmannessa persoonassa? Vastaus: juoksi. Pelinappulalla pääsee etenemään seuraavaan tehtävään. Kuvaamataidon tunnilla muokataan kuvia iPadilla.
Kallioniemi ja Eloranta vannovat osallistamisen, kokeilun ja toiminnallisuuden nimeen. Tietokoneen ääressä istuminen tunnista toiseen väsyttää ja herpaannuttaa.
– Toiminnallisuutta pitää olla paljon. Kaikki eivät opi pelkästään kirjaa lukemalla, tietää Eloranta.
– Etänä on tärkeää hyödyntää kuvia, ääntä, videoita, toiminnallisuutta ja tähän päälle puhetta, ja oppilas jaksaa keskittyä vaadittavan ajan, jatkaa Kallioniemi.
Suomen kielen sanaluokkia kerrataan jumpaten. Kun tekstissä tulee eteen verbi, niin mennään kyykkyyn, kun substantiivi, tehdään x-hyppy. Adjektiivissa saa keksiä oman liikkeen.
– Aikamoisia kuperkeikkoja on lattialla vapaissa moveissa, toteaa Eloranta.
Etäopetus sopii erityisesti pienille opetusryhmille ja parhaiten reaaliaineisiin. Etäopetusta pystyy soveltamaan jollain tavalla kaikissa oppiaineissa, mutta joissain se on vaikeampaa. Haasteita on liikunnassa, käsitöissä ja kuvaamataidossa. Kallioniemi heittää esimerkin: ”Miten näytät etänä, paljonko vettä pitää laittaa, kun laveerataan”.
– Kaikkea ei voi selittää sanoin ja kuvin. Oppilaan täytyy nähdä ja kokea asia itse tilanteessa, jotta se onnistuisi häneltä, jatkaa Kallioniemi.
Haasteita tulee esimerkiksi välineiden esittelemisessä.
– Kameran kautta ohjaaminen ei ole helppoa. Etäopetuksessa pitää näyttää koko ajan, miten asioita tehdään, sanoo opettajaksi opiskeleva Eloranta.
– Etäopetus on mielestäni jollain tapaa henkilökohtaisempaa. Koneella voi sovellusten avulla katsoa onnistumista tehtävässä reaaliaikaisesti, jolloin opettaja saa heti muokata opetustaan tai auttaa oppilasta haastavassa asiassa, kertoo Kallioniemi.
Opettajaopiskelijat ovat huomanneet, että oppilaiden tietokoneen käyttötaidot ovat hyvin vaihtelevat.
– Etäopetuksessa joudumme opettamaan paljon tietotekniikkaa, toteaa Eloranta.
– Etäopetus vaatii hyvän alustan. Käytämme paljon Google-erityissovellutuksia, kuten Earth Voyageria. Käytössä on muidenkin ohjelmia ja sovelluksia, kuten Padlet, ThingLink, Poplet ja Socrative. Powerpoint on hyvä tapa saada oppilaat pysymään puheessa mukana kuvin ja tekstein, kertoo Kallioniemi.
Lähiopetus on perusta, sanoo opettajaopiskelijakaksikko. Etäopetus on lisä ja ekstraa; se ei voi täysin korvata lähiopetusta.
– Oppiminen on sosiaalinen tapahtuma. Etäopetuksessa puuttuvat lähikontakti, sanaton viestintä ja kanssakäyminen muiden oppilaiden kanssa. Vaikka toisaalta pienryhmän etäopetuksessa Somerolla oppilaat käyvät vilkastakin keskustelua. Joensuun koulun luokka on aktiivinen, kehuu Ella Eloranta.
– Opetus voi toimia hetkellisesti etänä, mutta etäopetuksesta jää uupumaan oppilaiden välinen kohtaaminen, yhteinen ongelmaratkaisu, yhteistoiminta ja ryhmäytyminen, sanoo Kallioniemi.
Sykähdyttävintä on ollut kuulla ja nähdä oppimisen ilo.
– Eräs tyttö huudahti oppitunnin päätteeksi: ”Hei, minä opin tällä tunnilla kaksi asiaa”. Tytön ilo jäi mieleeni. Sitä en muista, mitkä ne kaksi asiaa olivat, toteaa Eloranta.
Yhdellä oppitunnilla käsiteltiin ympyrän mittaamista, halkaisijaa, sädettä ja mikä on pii. Oppilaat päättelivät, kokeilivat, saivat vastauksen ja ymmärsivät ihan itse, että säde on puolet halkaisijasta, ja piin merkityksen.
– Siinä tuli oivaltamista. Kun kerroin, että näitä käsitteitä ja laskuja tehdään vasta yläasteella, niin ylpeys oli vielä suurempi, kertoo Ella Eloranta.
Hän muistuttaa, että on tärkeää, että oppilaita voidaan osittain eriyttää oman ikäluokan tasosta ylöspäin. Tiedoissaan ja taidoissaan edistyneemmällä oppilaalla on oltava mielekästä, haastavaa tekemistä ja opittavaa, jottei hän turhaudu.
Etäopetuksesta on jäänyt jo käytäntöjä lähiopetukseen. Maarit Laurento on ottanut ohjelmaan lukuläksyt. Hän on pyytänyt oppilaita lukemaan ääneen Whatsappissa esimerkiksi englantia, historian ja ympäristöopin kappaleita.
– Siinä menee monta kärpästä yhdellä iskulla. Lukemiseen tulee selkeyttä, ilmaisu kehittyy ja rohkeus kasvaa, innostus lukemiseen saattaa viritä sekä taidot ja tiedot karttuvat. Olen opastanut oppilaita lukemaan kokeeseen ääneen. Silloin asioita jää paremmin mieleen, tähdentää Laurento.
Viikinkiaihe oli suosittu
5A-luokan oppilaiden mielestä pienessä ryhmässä etäopetus ja -oppiminen on kivaa ja innostavaa.
Viivi Lindén tiivistää tunnelmat.
– Ehkä jopa kaikki on ollut tosi kivaa.
Ida Lindberg pitää siitä, kun saa tehdä ystävien kanssa tehtäviä.
Viidennellä luokalla on aloitettu uutena oppiaineena historia. Ympäristöopissa eri tieteenalojen opiskelu on monipuolistunut ja laajentunut. Molemmat aihealueet ovat oppilaiden mielestä innostavia.
Viikinkiaihe on noussut suosioon.
– Historia tai ympäristöoppi ovat olleet parasta, koska ne ovat hauskoja, kertoo Iida Korpihuhta.
– Ympäristöoppi ja dinosaurukset ovat kiehtovia, ja viikinkien riimut, jatkaa Hemmo Pitkänen.
Erilaiset oppimispelit innostavat. Niitä on ollut suomen kielen, ympäristöopin ja matematiikan tunneilla.
– Kivointa on ollut se esityspeli ja suomen kielen verbit, sanoo Jami Nieminen.
Myös Maisa Lamppu on innostunut suomen kielen tunneista.
Henni Talonen on pitänyt geometriasta.
– Se ympyrän piirtäminen oli parasta, koska se oli kiinnostavaa.
Myös Emma Lemberg on innostunut matematiikan tunneista. Lisäksi hän nimeää suosikeikseen sydänaiheen ympäristöopissa ja viikingit historiassa. Rasmus Laaksosen mielestä sarjakuvan piirtäminen oli ollut kivaa.
Haasteellisimmaksi oppilaat nimeävät tekniset ongelmat: kun ääni häviää, kun ääni kiertää tai kun koneet eivät toimi. Mutta loppujen lopuksi ”kaikki on melkein helppoa”, kuten yksi oppilas asian tiivistää.
