Hän mennee hiljakseen ison kelkkas kans tallil. Hänel on keppi siin fölis ja sen avul hän kyl pääsee sin talliin. See kynnys sin on nii kovi korkja. Mut kyl hän onnistuu ku oikee huavaa.
Tallin lämmin ilma löyhättää vastaan ku hän sin sisäl saa ittes hiisatuks. Hevoset hörähtävä ja kattova hänt käsin. Polle siin, voi voi, kyl hänen surku tullee kumminki. Pollen tähre hän tänne ny tahtos tullakki.
Jouluaatto, see olsis Pollen viimine. See raukka o nii laihtunukki. See on tullu vanhaks niin ku hän ittekki. Pollen on jo piremmän aikaa ollu syämine kovi huanoo. Ei oikee saa ennää syäryks kauroika eikä heinää. Sen raukan on hampaat juur lopus.
Hän silittää sen harjaa. See kattoo hänt isoil silmilläs. Taskus hänel o pehmust leipää. Polle hamuilee sitä leivän kappalaa ja saa sen syäryks.
Hän ol kirjottanu Auliksel sin sotarintamal et mitä hei sen Pollen kans oikee tekkee? Aulis vastas et kyl maar sen aika on lopus. Kyl see vissiin tartee vaan teuraaks pistää.
Tää joulu täsä muutenki. Miähet siäl rintamal. Eikä Aulis päässy koton käymään. Hei vanhat täsä vaan.
Hän lykkää kelkkaas tuppaa käsin. Saunan piipust tullee sauhu. Väinö sitä lämmittää. Hei menivät saunaan ehtol sit ku kaikki askareet olis tullu tehryks. Taivas nii kirkas, tulis kylmä yä.
Sofi