”Jatkuva kasvatus laajemmassa mitassa vie ojasta allikkoon”
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 9.11. SDP:n valtuustoryhmä vihreillä vahvistettuna ojensi pohdittavaksi valtuustoaloitteen kaupungin metsistä.
Siinä muistutettiin kaupungin mittavavasta metsäomaisuudesta. Ryhmät esittivät, että kaupungin metsille laaditaan metsähoitosuunnitelman uudistamisen yhteydessä suunnitelma, jossa siirrytään jatkuvan kasvatuksen menetelmään, niiltä osin kuin se on mahdollista ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista.
Tässä kohtaa älähti eläkkeellä oleva, myös kaupungin metsien hoidosta aiemmin huolehtinut metsänhoitoyhdistyksen neuvoja, toiminnanjohtaja ja metsänomistaja Kimmo Hovila. Hän toteaa olevansa lähestulkoon aivan toista mieltä aloitteen tekijöiden kanssa.
Kimmo Hovila myöntää, ettei vastusta jatkuvapeitteisen kasvatuksen menetelmää, esimerkiksi Valkeelle vapaaehtoisesti haetulla 68 hehtaarin luonnonsuojelualueella eikä sitä välittömästi ympäröivillä reuna-alueilla. Hovimäkeen ja myös puistoihin ja asuinaluille jatkuvapeitteisyys sopii. Eli yleisesti maisemallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Isoja 100 hehtaarin aukkoja Hovila toteaa karsastavansa.
– Metsän luontainen uudistaminen toimii esimerkiksi metsäpohjan äestämisellä. Sinne tulee nopeasti luonnontaimia, kun vain rikkoo pinnan. Taimia tulee ihan täysi, kelvollinen määrä. Prosessi vain on vähän pidempi.
Hovila pitää avohakkuiden arvostelun esillä oloa selkeästi WWF:n masinointina, jossa professori Erkki Lähde toimii taustalla. Hovila toteaa olleensa napit vastakkain myös Metsäkeskuksen kanssa, jossa ei ole välillä hyväksytty Hovilan luontaisia uudistusmenetelmiä.
– Lähteen kannattama jatkuvan kasvatuksen laskelma on teoreettinen. Kyllä sen saa kannattavaksi, mutta jos sitä käytännössä ruvetaan toteuttamaan, se vie koko metsätalouden perikatoon. Ainoastaan pienemmillä alueilla se voi toimia.
Mikäli ihminen ei mitenkään vaikuta metsään, niin luonto haluaa sen polttaa.
– Luonto tekee työn kerralla uusiksi. Ensin nousee lehtipuusto, mutta prosessi kestää aika kauan. Kun ihminen haluaa pitää talousmetsää, hän voi vaikuttaa siihen niillä metodeilla, jotka luonto hyväksyy. Luonnonvastaisesti ei voi tehdä.
– Jos avohakkuut kiellettäisiin, hyvinvointiyhteiskunta romahtaisi. Se on ihan varmaa.
– Puusukupolven kierrosta pystyy oikaisemaan monta vaihetta, ja työn voi tehdä tehokkaammin. Hakattu aukea ei usein tarvitse kuin kuntan rikkomisen, niin luonto hoitaa jatkon. Se on luonnonmukaisin tapa – luonto haluaa tehdä sen näin.
Erkki Lähteen mukaan pitää kasvattaa geeniperimältään hyviä, eri ikäisiä puita. Hovilan mielestä se on ihan ok, mutta ei laajassa mitassa.
– Metsien monimuotoisuus on lähellä mun sydäntä. Ehdottomasti pitää olla vaihtelevuutta ja myös luontoarvoja. Esimerkiksi omasta metsästä en hae kaikkia kuivia puita pois, ja jätän lahopuita tarkoituksella. Tykkään seurata luontoa. Sen omilla ehdoilla.
– Talousmetsien käsittelyssä johtaa ilman muuta katastrofiin, ellei avohakkuita tehdä. Varsinkin kun Somerolla metsää on aiemmin kasvatettu 70 vuotta yksirakenteiseksi. Ainoastaan jos kuusikon päällä on koivikko, voi ylispuita kasvattaa kahdessa jaksossa.
Metsä voidaan Hovilan mukaan kasvattaa peitteisenä.
– Mutta sen taloudellinen tuotto on niin paljon huonompi. Inhimillisen kokoisessa taimikossa ei ole mitään pahaa, paitsi että siinä on kaunis katsella taimikkoa.
Kaupungin metsissä on kuitenkin 70 vuotta koko ajan tähdätty metsänhoitoon alaharvennuksien kautta ja jätetty parhaat puut kasvamaan. Kun huonommat yksilöt on poistettu alaharvennuksilla, niin loput tukkipuut ovat kasvaneet ja järeytyneet huikeasti.
– Viimeksi olevat puut ovat geeniperimältään kaikki kelvollisia. Siksi uudistamisen pitää tapahtua kerralla. Somerolla ei muutaman hehtaarin kokoisen päätehakkuun jälkeen tarvitse kuin rikkoa pinta, niin sinne tulee ilman muuta lehtipuusto. Rauduskoivua on riittävästi, joten se on kelvollistakin. Se on saksalalaisen mallin mukainen forwald, esimetsä.
– Avohakkuualue ei alussa ole kaunista katseltavaa, mutta jo muutaman vuoden sisällä, oikeilla toimenpiteillä sinne saadaan aikaan uusi kaunis taimikko, jota on taas mukava katsella.
Suomessa maalajit ovat yleensä lajittuneita ja läpäiseviä, eikä vesiongelmia ole.
– Lounais-Suomessa, Someron–Loimaan seudulla maalajeja on paljon. Jokainen ammattilainen on joutunut omalla alueellaan kantapään kautta oppimaan, miten metsänhoidossa onnistutaan. Savi voi olla samalla peltolohkollakin ihan erilaista toisessa päässä. Yhteinen piirre on aina huono vedenläpäisevyys.
Hovilan tarjoama ratkaisu ongelmaan on naverointi , pintavesien johtaminen pois.
– Somerolaisessa kuusikossa yksikään juuri ei ole saven sisällä. Jos tuuli kaataa puun, juuristo nousee laattana pinnasta ylös. Kuusi kasvaa niin, että se pystyy ravinteikkaan maan hyödyntämään. Vedessä ei kuusi eikä koivu kasva, sen paremmin kuin mäntykään. Vain hieskoivu menestyy veden vaivaamalla pohjalla.
Missä sitten näkyy hyvän ja huonon metsän ero?
– Tärkein asia on, että metsä on hyvännäköinen, että siellä on mukava kulkea. Kaikki luontokappaleet viihtyvät, jos metsä on hoidettu.
– Jos metsä on ihan hoitamaton ryteikkö, siellä ei viihdy ihminen, siellä ei ole marjoja, siellä ei ole mitään. Metsänhoito on tuonut lisää hyviä marjamaita. Ainoastaan vanhan metsän uudistamisen jälkeen marjamaat ja totutut paikat vähäksi aikaa menetetään. Mutta silloin pitää marjat hakea jostain muualta.
Suurimmassa osassa Someron pieniä metsiä ei tule kerralla isoja uudistusaloja. Isommat metsänomistajat ovat Yhteismetsä 3 691 hehtaaria, kaupunki 1 739 hehtaaria sekä kolmantena Palikaisten kartano. Niissä voi vastaan tulla hieman isompia hakkuita.
Someron viimeisimmän, 10 vuotta sitten tehdyn Metsätaloussuunnitelman mukaan kaupungilla oli 900 hehtaaria III-kehitysluokan metsää, eli on tulossa hakkuukypsäksi. Tärkeää on pitää metsien rakenne tasaikäisenä.
– Sanoin lähtiessäni, että nyt kaupungilla on mahdollisuus lisätä uudistusalan määrää. Jos lasketaan 100 vuoden kierto, niin päätehakkuita voidaan tehdä 17 hehtaaria joka vuosi. Jos kierto on 70–80 hehtaaria, niin parikymmentä hehtaaria joka vuosi voidaan tehdä uudistusaloja. Lisäksi kertyy joka vuosi harvennuksia 40 hehtaaria.
– Taimikoita pitää tehdä koko ajan säännöllisesti. Niiden määrä pitää mitoittaa koko metsäyksikön mukaan. Suunnitelmat on oltava ja niiden mukaan eletään. Pääomahakkuihin ei voi mennä, muuten metsien rakenne menee pilalle.
—————————————-
Jatkuva kasvatus käytössä lähes joka kolmannella
Noin puolet metsänomistajista on pitäytynyt täysin vanhoissa metsänkasvatusmenetelmissä.
MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkaraisen mukaan jatkuvaa kasvatusta harjoittavien metsänomistajien määrä on noussut tasaisesti. Vuonna 2014 sitä oli kokeillut joka kymmenes metsänomistaja, nyt heidän osuutensa oli noin 30 prosenttia.
Eniten jatkuva tai peitteinen metsänkasvatus kiinnostaa eläkeläisiä ja Järvi-Suomen alueen metsänomistajia.
Suomessa on Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan 632 000 metsänomistajaa ja 347 000 vähintään kahden hehtaarin metsätilakokonaisuutta.
Lähde: Maaseudun Tulevaisuus 24.3.2020
