Isäni Reino Koivuniemi täytti marraskuussa 80 vuotta. Muistelimme tuolloin menneitä aikoja vanhoja valokuvia katsellen. Mieleen tulvahti myös monta joulumuistoa lapsuudesta.
Kun olin ihan pieni, isä teki työkseen muun muassa keikkaa joulupukkina. Hän kierteli Suomen tavarataloja mukanaan täytettyjä poroja.
Koska olin tuohon aikaan jonkinlainen isä-takiainen, halusin tietysti mukaan näillekin reissuille. Niinpä minulle tehtiin pieni saamelaispuku ja toimin joulupukin apulaisena, jaoin karkkeja lapsille.
Tarina oikeasta joulupukista oli toki minullekin kerrottu, mutta isän sanottiin olevan aidon pukin apulainen.
Kerran paluumatkalla mutustelin yli jääneitä karkkeja mietteissäni. Totesin isälle, että ei taida sitä oikeaa pukkia olla olemassakaan. Olin nähnyt lasten kasvoista, miten tosissaan he katsoivat joulupukin asussa ollutta isääni ja puhuivat tälle toiveistaan.
Siskoni säilytti vielä jonkin aikaa uskonsa joulupukkiin, ja sellainen meille joka joulu tulikin.
Jossain vaiheessa me molemmat totesimme, että punaisessa nutussa on aina joku isän kavereista. Perheen joululeikiksi muodostuikin se, että kumpi arvasi oikein.
Yhtenä jouluna meistä kumpikaan ei tunnistanut pukkia. Jankutus pukin henkilöllisyydestä jatkui pitkään, kunnes isä lopulta tunnusti, että pukkina oli ollut meille täysin tuntematon henkilö.
Joulupukkiperinnettä jatkettiin myöhemminkin, vaikka olimme jo siskon kanssa teinejä. Isällähän oli vaatteet olemassa, joten hän pukeutui joulupukiksi tuodakseen ihan vain aattoiltaan perinteistä ohjelmaa.
Kävi niinkin, että kun joulupukki tuli ovesta sisään, tervehti perheemme koira häntä niin riemukkaasti naamaa lipoen, että partakin lähti pukin kasvoilta.
Sittemmin lahjanjakoperinne siirtyi minulle ja siskolleni. Tapana oli jakaa yksi lahja kerrallaan ja katsella porukalla, mitä paketista paljastui.
Kun siskon lapset olivat pieniä, tuli joulunviettoomme tilattu joulupukki. Oli mukava nähdä, miten tosissaan lapset tilanteeseen suhtautuivat. Välillä oltiin riemuissaan, välillä tuherrettiin melkein itkua.
Nyt olemme viettäneet joulun jo vuosia aikuisten kesken. Lahjanjakoperinne on siirtynyt siskon lapsille.
Isän joulupukkiperinne siirtyi tavallaan myös minulle. Saimme nimittäin vuonna 2016 mieheni kanssa kunnian johtaa Someron joulukatukulkueen Joulumuorina ja Joulupukkina torilta Kiiruun puistoon. Vaikka räntää tuli taivaan täydeltä, oli juhlamieli huipussaan.
Mukavaa joulua kaikille!
Sari Merilä
päätoimittaja