– Kaikki oli hankittu 12.12. Silloin laitoin lähetettävät paketit postiin. Nyt kun olen ollut töissä, niin on kerrankin rahaa lahjoihin, kertoo Oscar Ståhlberg.
Hänellä oli aprikoitavana lahjat noin kymmenelle henkilölle, kuten äidille, mummolle, ukille, sisaruksille ja parille kaverille.
– Löysin hyvin, mitä olin ajatellut antaa. Minusta lahjaa tärkeämpi on ajatus muistaa toista. Siitä tulee hyvä mieli niin antajalle kuin saajalle, pohdiskelee Ståhlberg.
Yksi saa lahjaksi hänen neulomansa villasukat.
– Olin naapurin mummolla opissa. Vein opetuspalkaksi pullaa, hymyilee nuorukainen.
– Minä olen täysi nolla joululahjojen hankkija, tokaisee Taina Veikkolin, joka on jo pitkään ollut ostamatta lainkaan joululahjoja.
– Minun ei pidä lisätä roinan määrää. Se on joulumyytti, että pitää ostaa hirveästi.
Hän muistaa kortein, sähköpostein tai WhatsAppilla.
– Minä olen huono lahjojen ostaja, kun jään miettimään, että onko tämä turha ja tarvitseekohan hän tätä. Ostankin usein käyttötavaraa, kalsareita ja semmoista, kertoo viime hetken ostaja Jaana Latva-Äijö.
Hän antaa aikuisille itse tekemiään käsitöitä. Lapsenlasten pakettiin sujahtaa leluja.
– Nykyään en juurikaan hanki joululahjoja. Jotain pientä annan naapureille. Se on yleensä syötävää tai käyttötavaraa, tyyliin suklaarasia, toteaa Kalervo Niemelä.
– Ostan ajoissa. Olen välttänyt ruuhkia jo ennen koronaakin.