Metsien avohakkuut käsitetään monin eri tavoin ja asiallinen tieto niistä jätetään syrjään, jotta sen esille tuominen loisi tietynlaisen mielikuvan. Avohakkuun jälkeen perustetaan aina uusi taimikko joko luontaisesti, kylväen tai istuttaen. Kimmo Hovilan ammatillinen ja tietopohjainen kannanotto ( 1.12.2020 ) on perusteltua ”älähtämistä ” SDP:n valtuustoaloitetta kohtaan. Avohakkuu mielletään pahaksi asiaksi, mutta sen voi käsittää myös metsän uudistamiseksi poistamalla puusto tietyltä alueelta kokonaisuudessaan.
Kestävä metsätalous Suomessa on ollut tasolla, jota voi ihailla. On tiedetty sen monimuotoisuus ja luontokohteiden merkitys sekä osataan säilyttää luontokohteita. Eri puulajeja kasvatettu tavallisessa talousmetsässä ja ymmärretty jättää metsään yksittäisiä maahan kaatuneita puita. Luonnonhoidon vaatimukset meillä osataan ottaa huomioon hakkuissa ja metsänhoidossa, mutta osataanko näin toimia kaikkialla?
Brysselin kirjeenvaihtaja ja metsänhoitaja Maria Pohjala kirjoittaa MT Metsä-lehdessä seuraavaa: ”Jos komissio alkaa vaatia Suomea kasvattamaan metsänieluja muita maita enemmän, meidän pitää muistuttaa metsänhoitotyöstä, jolla nielut on saatu ennätyskorkeiksi.” (mt.fi/metsä n:o 8/2020).
Hiilinielulaskelmien tavoitteeksi halutaan jättää metsät kaatamatta, vaikka tiedetään puun käytön rakentamisessa olevan tehokas keino päästöjen vähentämiseen.
Kirsti Kurki