Esko Erosella on mittava kokoelma kotonaan, jonka pariin hän palaa vuosi vuoden jälkeen aina joulun alla
Helsingin Arabiassa sijainneen Paletin, sen jälkeen myös Pelikon entinen omistaja, eläkkeellä Somerolle muuttanut Esko Eronen ei pääse eroon työvuosistaan.
Miksi yrittäisikään. Elämän ruuhkavuosina tuli tehtyä kuulussa pelitalossa erilaisia lauta- ja noppapelejä lapsille ja aikuisille, mutta myös lastenkirjoja, paperiarkkeja, aapisia, muistipelejä ja askartelutarvikkeita.
Ja tietysti joulukortteja! Niitä tehtiin paljon, sillä suomalaiset ovat olleet innokkaita korttien lähettäjiä. Esimerkiksi vuonna 2010 suomalaiset lähettivät 47 miljoonaa joulukorttia!
Originaaleja, painokelpoisia 1940–60-luvun korttiaihioita on Esko ja Lea Erosen yhteisessä kodin kokoelmissa mappikaupalla, reilu 200 erilaista.
Joulun alla Esko Erosella on tapana uppoutua kauniiden ja taidokkaasti piirrettyjen korttien pariin. Niitä ovat tehneet Suomen johtavat piirtäjät. Vanhoissa korteissa on mukana tunnelma. ” Hyvä ja Rauhallinen, Joulun Mieli.”
Ensimmäisestä kansioista pompahtaa esiin taitavan, Forssassa syntyneen Einari Nurmelan piirtämä kortti, jossa iloinen tonttu pyyhältää kelkalla valkoisia hankia. Kelkkaa vetää possu! Korteissa näkyy piirtämisajan mukainen henki ja kulttuuri.
– Possu oli silloin ajanmukainen kuvitus. Nykyiseen kuvastoon possukortit eivät kuulu. Oli hänen korteissaan myös uskonnollista hartautta, Eronen toteaa.
Nurmela signeerasi työnsä etunimillään tai -kirjaimilla, yleensä muodossa ”Eero-Einari”. Hän eli 1910–1992 ja muistetaan myös sota-ajan miestenlehtien hauskoista kuvituksista. Tyylejä riitti tuon ajan kilttiin pin-up-tyyliin asti, mutta myös taitaviin tussilaveerauksiin märälle paperille.
Seuraava kortti on tehty säkkikankaasta, siitä kuvattu ja painettu Eero-Einarin tonttukortti. Siitä siirrytään Eroselle rakkaimpaan mappiin, joka sisältää Arnold Tilgmannin töitä.
Tilgmann oli Sveitsissä 1902 syntynyt monipuolinen herra, joka oli myös oopperalaulaja, kuvittaja, graafikko, liikemies ja mainos- sekä pilapiirtäjä. Hän oli taidekustantamo Oy Paletti Ab:n perustaja ja myös Lehtipaino Oy:n pääomistaja, jossa Paletin julkaisut painettiin. Tilgmann piirsi kaikkiaan yli 1 500 erilaista postikorttia.
– Häneltä minä ostin Paletin 1970. Tilgmannin tunnusmerkkinä korteissa oli lintu, jotka esiintyivät myös monissa muissa piirroksissa.
Näitä seuraa Tilgmannilta sotaisa aihe, jossa lahjat ammutaan tykillä! Sen jälkeen jälleen lintuaihe, joulukuusta hakemassa oleva tonttu sekä tonttu ja possu kaulakkain. Mukaan liittyy vielä Tuhkimo-satu. Tilgmannin taituroima on myös Uuden vuoden -kortti, jossa poika puhaltaa fanfaarit uuden vuoden merkiksi.
– Muodikkaan naiskaunokaisia esittävän kortin on tehnyt tuntematon taiteilija. Tilgmannhan oli mesenaatti, joka tuki taiteilijoita eteenpäin. En tiedä, onko tätäkään edes painettu, koska siinä ei näy lainkaan painon kohdistusmerkkejä eikä takana ole työnumeroa, Esko Eronen jää pohtimaan.
Myöskään seuraavassa, pihlajanmarjoja poimivaa poikaa kuvaavassa kortissa ei ole kohdistusmerkkejä. Mukana on puurovati – ja linnut.
Seuraavana esittäytyy kuuluisa ja pitkäaikainen Helsingin Sanomien pilapiirtäjä.
– Kari Suomalainen piirsi 1940-luvulla joulukortteja, joista minulla on 10 kortin originaalipiirrosten värikäs sarja. Sain ne myyntiin 1987, mutta sitä ennen ne olivat maanneet arkistoissa, Eronen kertoo.
Erosen mieleen tulee loru: ” Kun pastori jouluna saarnailee, niin Jalmari hartaana kuuntelee”.
Omppu -nimimerkki kuului graafikko Osmo Omenamäelle , joka teki postimerkkejä ja oli mainospiirtäjä. Kortissa lapset laskevat kilpaa vihreän mökin katolta – alhaalla kissa hämmästelee.
1940-syntynyt Omenamäki piirsi nämä Erosen kokoelmien uusimmat kortit 1980-luvulla.
– Hän piirsi paljon myös järjestöille. Enää hänen korttejaan ei näy kaupoissa.
Nimimerkin Ryt Eronen muistaa olleen nainen, Ramstedt Devadatta. Kortissa on tyylitelty, naisen muodostama kynttelikkö. Kynttilöitä nainen pitää käsissään ja päänsä päällä.
Olavi Vikainen oli sarjakuvataiteilija ja pilapiirtäjä.
– Kortissa olevasta lumisesta maalaismaisemasta mökkeineen, lintuineen ja lyhteineen, ei nykypäivän lapsilla ole mitään tietoa, Eronen arvioi.
Taidemaalari oli myös Yrjö Könni, jolta esillä on kolme tonttua marssimassa sinisen maiseman läpi. Könni oli myös Rudolf Koivu -palkittu lastenkirjojen kuvittaja.
Viimeiset kolme korttia ovat Toivo Fahleniuksen (1909–1985) piirtämät vauhdikas tonttu jäniksen selässä, tonttu hämmentämässä puuroa sekä jopa joulupukki piippu (!) suussaan.
– Eipä paljon poikkea sadasta miljoonasta määrä, jonka minä olen joulukortteja painattanut. 80–90-luku oli aktiivista aikaa, kun kortteja meni Tiimariin ja Rautakirjaan, Esko Eronen mainitsee.
– Olimme ihan tuotannon alkupäässä. Usein ei vanha vuosi ollut edes mennyt, kun jo tehtiin kortteja seuraavalle vuodelle.
– Vaimo kirjoitti jälleen meidän joulutervehdyksemme. Ennen niitä lähti kymmenittäin, nykyisin riittää ehkä 20.
Eronen päivittelee korttien hintoja.
– Ne ovat ihan taivaissa! Voin sanoa, kun tiedän tuotantokustannukset. Ja sitten tulee vielä isot postituskulut päälle.
Maailma on muuttunut. Moni kuittaa joulutervehdyksensä Facebookiin, lähettää meilin tai tekstarin.
– Eihän nykyään kukaan soita puhelinkopistakaan, hän naurahtaa lakonisesti.
