Somero-lehti 16.11.2010
Teksti ja kuvat Kirsi Seppälä
Tutun ruokailusuosituksen mukaan kalaa kannattaa syödä kahdesti viikossa. Kannattaa kuitenkin suosia läheltä luonnonvesistä kalastettua kalaa, sillä esimerkiksi kirjolohen kasvatus rehevöittää vesiä.
Ennen kuin kirjolohi kasvaa kasvatuskassissa rannikon kalankasvattamossa, on pelloilla viljelty soijaa ja vehnää kalojen ravinnoksi. Kirjolohen kasvatuksen hiilijalanjäljestä jopa 90 prosenttia muodostuu kaloille kasvatettavan rehun raaka-aineiden tuotannosta. Kasviperäisen rehun valmistuksen lisäksi kalastetaan halvempaa kalaa ja valmistetaan niistä sekä kalajauhoa että -öljyä rehuksi kasvatettaville kirjolohille.
Kun kirjolohet ovat kasvaneet riittävän suuriksi, ne lahdataan, perataan ja fileroidaan. Valmiit kalatuotteet pakataan ja kuljetetaan kauppaan ja edelleen kuluttajille. Jokaisessa työvaiheessa kuluu energiaa. Kalankasvattamot rehevöittävät vesistöjä, sillä osa rehusta jää hyödyntämättä ja toisaalta kalojen ulosteista muodostuvaa lietettä ei vielä saada taloudellisesti järkevällä tavalla poistettua kasvatusaltaiden alta.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkija Frans Silvenius selvitti Lahden kylän Marttayhdistyksen teemaillassa kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia ja kalan käsittelyä. Lahden kylän Martat on vuonna 1947 perustettu Marttayhdistys, jonka 15 jäsentä kokoontuvat noin kerran kuussa ja tutustuvat ajankohtaisiin asioihin. Kalatalouden ympäristövaikutukset on Marttayhdistyksen jäsenen Pirkko Särmön sanoin trendiaihe.
Kalankasvatus työllistää
Silvenius toimii tutkimusryhmässä, joka arvioi suomalaisen kirjolohen elinkaaren vaikutusta ympäristöön. Myös kalatalouden aiheuttama hiilijalanjälki kiinnostaa tutkijoita; silloin he tutkivat, miten paljon kalatuotteen koko tuotanto- ja kulutusketjun aikana syntyy kasvihuonepäästöjä.
– Kalankasvatus rehevöittää Suomen herkkiä vesistöjä. Toisaalta vaikka kalankasvatus rehevöittää, luonnon kalojen kalastaminen vähentää ravinteita vesistöistä, Silvenius vertailee.
– Kalanrehun raaka-aineena voidaan nykyisin käyttää myös Itämeren kalasta tehtyä kalajauhoa ja -öljyä, jolloin kalastus vähentää Itämeren rehevöittymistä. Nykyään on kehitelty dioksiininpoistoon menetelmiä, jolloin Itämeren silakkakin kelpaa rehuksi, Silvenius kertoo.
Vaikka kirjolohen kasvatuksesta aiheutuu ympäristöpäästöjä, ei luonnon kalojenkaan kalastaminen päästötöntä ole. Kalastuksessa kuluu polttoainetta ja yhtälailla energiaa kuluu luonnonkalojen kalastuksen jälkeiseen käsittelyyn, pakkaamiseen ja kuljettamiseen. Tutkijat ovat vertailleet, miten paljon eri lajien kalastus eri maissa kuluttaa energiaa. Esimerkiksi sillin kalastus Islannissa kuluttaa vähemmän kuin Norjassa. Tämä selittyy parvikalojen elinympäristöjen ja kalastusalusten satamien etäisyydellä.
Kalankasvatuksen aiheuttamista ympäristörasituksista huolimatta Silvenius ei halua ohjeistaa ihmisiä vaihtamaan kaiken kasvatetun kalan käyttämistä luonnossa kasvaneeseen kalaan.
– Kalankasvatuksella on sosioekonomista merkitystä, sillä se työllistää harvaan asutulla rannikkoseudulla ihmisiä. Sitä paitsi, jos kaikki kasvatettu kala korvattaisiin luonnon kalalla, tulisi ylikalastusta. Lisäksi kalankasvatuksen rehevöittäviä vaikutuksia on pystytty vähentämään aiempaan verrattuna, Silvenius perustelee.
