Somero-lehti 28.12.2010
Teksti ja kuvat Sauli Kaipainen
Someron lomituspalvelut siirtyvät Ypäjän hoidettaviksi 1. tammikuuta. Keskittäminen varmistaa noin 2 500 asukkaan Ypäjälle 73 työpaikkaa. Asiasta päätti Mela.
Somerolla ei ollut neuvotteluissa sanansijaa, toisin kuin kaupunginhallitus vuosi sitten linjasi.
Forssa, Humppila, Jokioinen, Somero, Tammela ja Ypäjä muodostavat maatilojen lomituspalveluissa vuoden alusta lukien kuuden kunnan yhteiskimpan. Hallinto menee Ypäjälle.
– Helpolla menivät. Ypäjäläiset osasivat paremmin neuvotella Melan kanssa, ja Lounais-Hämeen pienin kunta sai järjestääkseen lomituspalvelut, kuittaa Someron paikallistoimipisteen ainoaksi työntekijäksi, lomituspalveluohjaajaksi jäävä Mirjam Tynkkynen.
Somerolta siirtyy Ypäjän kunnan palkkalistoille 30 kuukausipalkkaista työntekijää, ja päälle määräaikaiset. Lomituspalvelupäällikkö Matti Ketola Ypäjältä kertoo, että entuudestaan heillä on 38 lomittajaa. Kun päälle lasketaan hallintopuolen viisi henkilöä, niin Ypäjän lomatoimistossa on vuoden alusta lukien töissä 73 ihmistä.
– Se on iso määrä. Mela maksaa palkat ennakkoon ja Ypäjä saa niistä ainakin korkotuotot, lomituspalveluohjaaja Tuula Nurmisto muistuttaa.
Matti Ketola myöntää, että Someron suuruus näkyy.
– Yli puolet vuosilomahakemuksista tulee Somerolta ja lomituspäivinä Someron osuus on vähän enempikin, ehkä kaksi kolmasosaa.
Neuvottelut maaseututoimen säilymisestä Somerolla ovat myös alkaneet.
– Maaseututoimen hoito on tavoitteena säilyttää. Jokioinen sitä haluaa ja myös Forssa. Se on jo sovittu, että yhteistoimintaa tullaan tekemään, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Koivuniemi kertoo.
Keskittäminen vie mennessään inhimillisyyden
Ypäjä saa hoidettavakseen kaikki kuuden kunnan lomitukset. Esillä on ollut keskittäminen jopa Hämeenlinnaan, johon suuntaan esimerkiksi Someron naapurissa sijaitsevan Leppäkorven pitää lomitusasiansa hoitaa.
– Täytyy sanoa, että minua nämä keskittämiset kiusaavat. On ironista, että parantunut hallinnoinnin asiantuntemus ja kentän tuntemus eivät enää kohtaa.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Mauri Salo on huolissaan perusasioiden pysyvyydestä. Maatalouslomituksessa ollaan tekemisissä ihmisten lisäksi myös eläinten kanssa.
– Keskittämisellä päästään kasvottomaan päätöksentekoon, jota jotkut ryhmät pitävät tavoiteltavana asiana. Inhimillisyydellä ei saisi olla enää asioissa mitään sijaa, Salo arvostelee.
– Jonkinmoinen lottovoitto lomituspalveluiden hallinnoinnin saaminen oli Ypäjän kunnalle. Pieneksi kunnaksi siellä on paljon yhteiskunnallista toimintaa. Esimerkiksi Hevosopistossa on satakunta työsuhdetta, Mauri Salo myöntää.
Sijainnista ei neuvoteltu
Neuvotteluissa mukana ollut maaseutulautakunnan puheenjohtaja Markku Mäki-Teeri toteaa, että sijainnista ei neuvoteltu.
– Maksajana Mela oli päättänyt, että hallinto menee Ypäjälle. Edellisen kerran asiasta neuvoteltiin viisi vuotta sitten, jolloin vaihtoehtoina olivat Halikko tai Ypäjä.
Mäki-Teeri myöntää, että tietyllä tapaa Ypäjää palkittiin, koska sillä suunnalla keskittämisiin oli lähdetty jo aiemmin.
– Somero ei ollut kuviossa keskipisteenä. Neuvotteluja käytiin vain palkoista ja käytännön järjestelyistä sekä siitä, että Somerolla saadaan pitää toimipiste. Tosin vuokran osalta omakustanteinen.
Maataloustoimen neuvottelut ovat jo meneillään. Markku Mäki-Teeri kertoo, että Kosken kanssa hoitaen yksikkökoko ei ollut riittävä. Nyt Koskikin on menossa muualle.
– Hyvin ypäjäläiset ovat osanneet asian hoitaa. Ehkä siellä on oltu viisaasti nöyrempiä. Somerolla on joskus pyritty liikaa määräämään asioita, eikä se aina ole hyväksi. Mutta jos nyt Somero olisi vuorostaan saamapuolella, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Koivuniemi toivoo.
Suuruuden aikaa
Someron lomatoimistoon jäävä Mirjam Tynkkynen kertoo, että Somerolla asuvat lomittajat tekevät työnsä pääasiassa edelleen Somerolla. Ketään ei myöskään irtisanota, vaikkakin kaksi työntekijää jäi juuri pois.
– Isoon keskittymään siirtyminen voi silti ääritilanteessa merkitä sitä, että Somerolla asuva lomittaja joutuu esimerkiksi sairaustapauksen sattuessa lomittajaksi Humppilan Venäjänkylään. Siinä ei tunne enää isäntäväkeä, eikä karjaakaan.
Someron lomittajat tuntevat yhteistyökumppaninsa. Aino Vainio aloitti lomittajana 1982. Hannele ja Risto Nikkasen lypsykarjatila on ollut hänen renkaassaan yli 15 vuotta.
– Tämä on suuruuden aikaa. Se on muodissa. Käskyt tulevat entistä ylempää, kun keskittämisiin on lähdetty, Aino Vainio toteaa.
Somero on hänen mielestään riittävän iso. Pisin suunta hänellä on 22 kilometriä. Kun sen ajaa päivässä aamuin illoin ja mennen tullen, työmatkaa kertyy päivässä 88 kilometriä.
– Se on ihan riittävästi. Syrjäteillä, liukkaassa ja pimeässä aikaa kuluu melkein kaksi tuntia.
Aino Vainio on ollut lomittajana ja johtavana lomittajana. Lomitustoiminta alkoi 1974 ja Vainion aloituksen jälkeen väkeä tuli koko ajan lisää. Enimmillään lomittajia oli yli 40.
Nikkasten navetassa lypsää robotti noin 50 lehmää.
– Kunnon pitää olla hyvä, että epäsäännöllisessä työssä jaksaa. Välillä käyn lenkillä ja kerran viikossa jumpassa. Ammattitaito on toinen tärkeä asia, ja koulutusta me saamme säännöllisesti.
Hannele Nikkanen on nykyiseen tyytyväinen. Tulevista järjestelyistä on saatu kovin vähän tietoa.
– Ainon kanssa hommat ovat pelanneet. Hän on perheen kanssa mukana niin monessa, jännittää Minnankin kisoja samalla tavalla kuin me. Tuttu lomittaja tuntee niin ihmiset kuin eläimetkin. Siinä on inhimillisyys mukana.