Kelkkailijoiden puheenjohtajana 11 vuotta toiminut Jussi Talikka naurahtaa, että lumitilaus pantiin vireille hyvissä ajoin. Se yleensä auttaa.
– Viime talvena ei auttanut sekään. Koko ajan vain satoi, mutta vettä. Nyt on aika tulla taas luntakin. Usko oli, että sitä saadaan. Tavoitteena on saada urat tammikuussa auki, Talikka toteaa.
Tälle talvelle tehtiin iso hankinta: uusi 1 000-kuutioinen telamönkijä Polaris. Entinen Can-Am jää 600 kuutiollaan reilusti uudesta jälkeen.
– Se ostettiin sen takia, että jos vetopuolen osat nyt kestäisivät paremmin. Takaperä, etuperä sekä vaihdelaatikko ovat meidän käytössä tosi kovalla. Mönkijällä vedetään raskasta lanaa, jolla tasataan kelkkaurat ajamista varten.
Toinen tärkeä käyttö on viedä ojien päälle tulevat sillat paikoilleen. Muulla tavalla työtä ei saada tehdyksi. Sillat on rakennettava riittävän tukevaksi, jotta ne kestävät 200–400 kiloa painavien kelkkojen ajelua.
Mönkijän myyneen Sporttikoneen Pasi Nieminen ja Ari Kujansuu saivat kelkkaharrastajat vakuuttuneiksi, että tämä laite kestää. Jokivarsikumppaneilta haettiin avustusta ostoon, mutta sitä ei herunut. Toinen vaihtoehto, saada rahoittajia mukaan, sen sijaan onnistui.
Sponsoreita, niin yksityishenkilöitä kuin yrityksiä, saatiin mönkijän hankintaan mukaan kaikkiaan 17 kappaletta. Kelkkaharrastajat ovat saamastaan tuesta hyvin tyytyväisiä. Tärkeä kauppa saatiin tehtyä.
Uusi , Rautelan kautta kulkeva maaura tulee helpottamaan olosuhteiden puolesta, jos vaikka riittävän paksuja jäitä ei tulisikaan. Sitä kautta päästään ajamaan Lehtimäenkulman lenkki. Sieltä pääsee jatkamaan edelleen Vilukselaan, Ahlbomin Teboilille asti, josta kelkka saa menovettä ja kuskit kahvia.
– Entinen Urheiluautoilijoiden radalla ollut laavu siirrettiin Lehtilän seurojentalon kupeeseen. Somerniemelle ei saatu enää syntymään lupaa uraa varten. Nyt meillä on Lehtilässä hyvä tukikohta, jossa on tilaa myös autojen ja niiden peräkärryjen parkkeeraamiseen. Voi tiputtaa kelkan alas ja lähteä ajamaan, Jussi Talikka selvittää.
Lehtilästä on yhteys myös Jokioisille, jossa kelkkauria ylläpitää nuorehko paikallinen yhdistys, Jokioisten Kelkkailijat ry.
– Meillä on täällä Somerolla ajouria hieman vajaa 200 kilometriä. Jokioislaisten kanssa olemme saaneet kasvatettua ajouria 40 kilometrin verran lisää.
Siltatalkoot järjestetään vielä ennen kautta. Päivämääräksi päätettiin lauantai 16.1. Kokoontumispaikkana on tuttu Bertlingin Ollin ranchi Kaurakedossa.
”Mukaan kannattaa ottaa omia työkaluja. Toivottavasti maa jäätyy tuohon mennessä, että saataisiin saman tien kuljetettua sillat paikoilleen. Lunta on tilattu sitten välittömästi talkoopäivän jälkeen”, kertoo Kelkkaharrastajat jäsenistölle Facebook -sivullaan.
Someron Kelkkaharrastajat perustettiin 1999, jolloin kerhon nimenä oli Someron Seudun Luontoretkeilijät. Viisi vuotta myöhemmin kerho aktivoi toimintaansa hiljaiselon jälkeen. Samalla yhdistyksen nimi muutettiin nykyiseksi ja paremmin toimintaa kuvaavaksi.
– Kerho perustettiin suojelemaan maanomistajien oikeuksia. Oli tarve neuvotella heidän kanssaan sovituista ja luvallisista urista, niin että kelkkailijat eivät ajaisi joka paikassa pelloilla ja metsissä, toteaa Kelkkaharrastajien puheenjohtaja Jussi Talikka, joka on saanut toimia puheenjohtajana jo 11 vuoden ajan. Pasi Niemisen ennustus 10 vuoden pestistä toteutui ja ylittyikin.
Kelkkaharrastajien toiminta on ollut aktiivista. Jäseniä on kolmisensataa, joista noin 150 on omalla kelkallaan ajavia aktiivijäseniä.
– Käytännössä jokainen somerolainen kelkanomistaja on meillä jäsenenä. Ellei ole, niin kannattaa liittyä, sillä meillä on tarjota mahtavat urat ja baanat, joita ajaa.
