Muutin puolisen vuotta sitten omakotitaloon vajaan kymmenen kerrostalossa asumani vuoden jälkeen. Tuossa ajassa ehti sopivasti unohtamaan, miten monet asiat osakehuoneistossa hoituvat kuin itsestään – tai siis jonkun muun tekeminä. On paljon suoraviivaisempaa maksaa hoitovastike kerran kuukaudessa kuin pohtia iltaisin, kauanko lumityöt vievät aikaa seuraavana aamuna.
Vaikka lumikola pysyy kädessä ja muut talonomistajan askareet suhteellisen hyvin sujuvatkin, yhtä asiaa en ole vielä ymmärtänyt: joidenkin asioiden ostamisen hankaluutta, joka saavuttaa ajoittain käsittämättömiä mittasuhteita. Tähän väliin lienee hyvä todeta, että tekstissä esiintyvät omakotitalot tai yritykset eivät ole somerolaisia.
Pientä esimakua ostajan taipaleella edessäni olevista haasteista antoi kaivinkoneen ja kuljettajan hankkiminen päivän maansiirtoprojektiin. Useimmille urakoitsijoista tällainen hanke on luonnollisesti aivan liian pieni ja epäkiinnostava, mutta ihmettelen silti, että lopputuloksena oli joka kerta täydellinen vastaamattomuus kaikkiin yhteydenottoihini. Poikkeuksen muodosti lähistöltä lopulta löytynyt urakoitsija, joka saapui paikalle muutamassa tunnissa viestini saatuaan ja ilmoitti pihan nähtyään hintahaarukan työlleen. Kaupat syntyivät saman tien ilman tarvetta neuvottelulle, ja tyytyväisen yrittäjän myyntikäynti kesti alle 10 minuuttia. Koska naapurillani sattui olemaan samanlaisia haasteita radiohiljaisuuteen taipuvien urakoitsijoiden kanssa, teki yrittäjä samalla käynnillä toisetkin kaupat.
Kaivinkoneurakointi oli kuitenkin pientä verrattuna porakaivomme veden puhdistamisessa tarvittavan aktiivihiilisuodattimen hankintaan. Kaivovetemme on muuten oikein hyvää, mutta se sisältää jonkin verran suosituksia enemmän radonia. Koska asia oli tiedossa jo taloa ostettaessa, lähetin ensimmäiset tarjouspyynnöt suodattimesta, ennen kuin talo vaihtoi omistajaa. Nyt, yli puoli vuotta myöhemmin, suodatinta ei ole asennettu, ei edes ostettu. Juurisyy on sama kuin pihaprojektissani, mutta laajemmassa mittakaavassa: vaikka halu ostaa olisi todella kova, ei kauppoja synny, ellei kukaan ole myymässä.
Yrittäjänä olen päässyt vuosien varrella myymään milloin mitäkin – vaihtelevalla menestyksellä. Samalla uskon oppineeni yleisellä tasolla varsin osaavaksi ostajaksi, joka ei nosta myyjän verenpainetta. Tästä syystä olenkin jo kuukausia anellut suodatinmyyjiä sanomaan suoraan, mikäli projektimme ei heitä syystä tai toisesta kiinnosta. Joka kerta saan vastaukseksi vakuuttelua siitä, kuinka kaikki on mallillaan ja tarjous saapuu aivan kohta sähköpostiin.
Suodattimen ostamisen vaikeus on mennyt jo niin pitkälle, että se on osittain muuttanut mielipidettäni ovelta ovelle kulkevista remonttimyyjistä. Aiemmin kuuluin siihen todennäköisesti varsin suureen kansanosaan, joka ei halua tontilleen yhtään kutsumatonta kauppiasta, olipa myytävä asia kuinka upea tahansa. Joudun kuitenkin myöntämään, että jos joku ilmestyisi huomenna ovelleni myymään suodatinta, syntyisivät kaupat todennäköisesti vartissa, vaikka hinnassa olisi tuplasti ylimääräistä.
Tarinan opetus lienee se, että aina kaupanteossa kyse ei ole hinnasta tai laadusta, vaan joskus sopimuksen syntyminen jää kiinni ainoastaan siitä, ettei myyjää kiinnosta riittävästi. Onneksi nämä negatiiviset esimerkit ovat vähemmistössä, sillä nyt ja tulevaisuudessa Suomi tarvitsee paikallisia yrityksiä, ja nämä yritykset tarvitsevat myyntiä.
Kalle Elo
yrittäjä