Somerniemellä syntynyt, Arimaan järven tienoilla Somerniemellä 1994 asti asunut Aalto-yliopiston varadekaani ja meritekniikan professori Pentti Kujala on nimetty Euroopan parhaaksi meriliikenteen senioritason tutkijaksi.
Valinta on tunnustus suomalaiselle tutkimukselle ja eritoten arktiseen liikenteeseen liittyvälle turvallisuusosaamiselle, jonka johdosta Kujalalle myönnettiin EU:n komission Transvisions 2020 -palkinto.
Vuonna 1954 syntyneen ja Somerolla 1973 ylioppilaaksi kirjoittaneen Pentti Kujalan erityisosaamista on talvimerenkulun turvallisuus arktisissa olosuhteissa.
Kujala myöntää tunnustuksen olevan elämäntyöpalkinto.
– Kaikki Suomen laivanrakennuspuolen diplomi-insinöörit ovat meidän kouluttamiamme. Tunnen henkilökohtaisesti heidät kaikki 80-luvun alusta asti. Koko diplomi-insinöörikunta on minulle tuttu – heitä on noin 600, jotka rakentavat laivoja ja ovat tunnettuja koko maailmassa jäänmurtajista ja risteilylaivoista.
Kujala on tehnyt paljon tutkimustöitä arktisten alusten turvallisuuden ja arktisen liikenteen eteen. EU-hankkeita on ollut monia, tutkimushankkeisiin hän on saanut EU:lta rahaa 30–40 miljoonaa euroa.
– Se on sitä rahaa, mitä suomalaiset ovat vieneet Brysseliin, jota minä olen rahdannut takaisin, hyväntuulinen Pentti Kujala naurahtaa.
Uutisoinneissa pohjoiset vedet ovat yhä enemmän esillä. Osittain se johtuu suurista kaasu- ja öljyvarannoista, osin myös ilmastonmuutoksesta, mistä johtuen pohjoiset vedet ovat yhä paremmin saavutettavissa.
6 500 kilometriä pitkä Atlantin valtamerestä Tyyneenmereen johtava Koillisväylä houkuttaa laivaliikenteen yhteytenä. Samoin maailma tarvitsee Pohjois-Amerikan Luoteisväylää. Kysyntää tutkimukselle riittää.
– Ehdottomasti on näin, että jäät vähenee, mutta liikenne kasvaa – ja sitä myötä kasvavat myös riskit. Jäät eivät koskaan lopu, kuten Suomessakin riittää jatkossakin jäätä. Turvallisen laivasuunnittelun tarve on kasvamaan päin.
– Venäjällä on paljon LNG-kuljetuksia (nesteytetty maakaasu). Siellä on tehty jo 15 erittäin isoa LNG-laivaa, jotka päivittäin hakevat kaasua Siperiasta Eurooppaan ja Kaukoitään. Nyt ne rakentavat 15 uutta.
Toinen iso vaikuttaja liikenteen lisääntymisessä on turismin kasvu. Ihmiset haluavat päästä hyytäviinkin olosuhteisiin.
– Ihmiset haluavat lähteä katsomaan jäätä, ja se pitää tehdä entistä pohjoisempana. Ympäri maailmaa on rakenteilla 30 isoa turistilaivaa, jotka suunnataan arktiseen risteilyyn. Siellä riskit ovat isot, jos siellä jotain tapahtuu. Laivassa voi olla 1 000 matkustajaa, mutta pohjoisessa apu ei ole lähellä.
Tämä lisää jatkossakin laivojen kehityksen ja tutkimuksen tarvetta. ”Extreme-matkailu” -termi huvittaa Pentti Kujalaa.
– Ihmisten pitää ainakin kokeilla, kellekö siellä käy huonosti ja kenelle hyvin! Mitä ne isot jäävuoret väistää!
Jäät ovat todistaneet vaarallisuutensa jo Titanicin uppoamisesta lähtien.
– Muutama muukin törmäys jäävuoren kanssa on ollut sen jälkeen. Useampikin laiva on Titanicin jälkeen uponnut niillä vesillä.
Keinoja turvallisuuden lisäämiseksi kuitenkin on.
– Kaikki lähtee laivan suunnittelusta. Että osataan tehdä laivan runko riittävän vahvaksi. Se on ykkösasia. Toiseksi vaaditaan riittävän vahva propulsiolaitteisto , että laivassa on oikein valittu koneisto ja oikein valittu, riittävä teho ja siihen liitettynä riittävät potkurit. Lisäksi tarvitaan riittävän kokenut miehistö.
Pentti Kujala selvittää propulsion tarkoittavan potkuriakselia ja siihen liittyvää tekniikkaa. Se on laivan ”eteenpäin menoon johtava työntölaitteisto”. Voidaan myös puhua ”potkurilaitteistosta”. Potkuriin aiheutuu jään iskiessä monen tonnin kuormia.
– Jäät osuvat potkuriin ajoittain – eli pitää ymmärtää, mitä silloin tapahtuu. Laivan runko pyritään silti suunnittelemaan optimaaliseksi niin, että jäät nousisivat ylös ennen potkurilaitteistoa.
– Meressä voi olla tosi paksut vallit, ja siinä kymmeniä metrejä jäätä. Jäätä voi olla kasassa 10 metrin paksuudelta. Kun sen läpi menee, niin osa aina ajautuu potkuriin.
Pystytäänkö valliintunut jää havaitsemaan mittalaitteiden avulla?
– Se on todella hyvä kysymys. Meillä ei ole toistaiseksi kykyä nähdä jään pinnan alle. Ratkaisevaa on kipparin kokemus. Jos sä näet tuollaisen metrin vallin jään päällä, sun pitää ymmärtää, että jos tiheys huomioiden jään pinnalla on metrin valli, sen alapuolella on 9 metriä jäätä!
Kun jää kelluu, vain kymmenesosa siitä näkyy.
– Samoin on jäävuoressa. Ei voi nähdä, mitä on pinnan alla. Se on sitä kokemusta, joka laivan miehistöllä pitää olla.
Asiaan liittyen meneillään on myös tutkimushanke.
– Yritämme kehittää vedenalaista robotiikkaa . Jonkinlainen robotti periaatteessa kulkisi laivan edellä ja sivussa. Vielä tämänkaltainen sukellusvenetekniikka ei ole valmista.
Kolme elementtiä: laivan runko, propulsio ja miehistö, ovat keskeiset tekijät arktisessa liikennöinnissä. Uudet säännöt vaativat, että miehistö pitää olla koulutettu. Heidät koulutetaan simulaattorissa, kuten esimerkiksi lentokapteenit.
Kujala muistuttaa, että moni näkee jään täydessä mittakaavassaan ensimmäistä kertaa vasta tositilanteessa, minkä tähden simulaattorikoulutus on nykyään pakollinen.
– Havainnointijärjestelmät kehittyvät. Meillä on yhä paremmat tiedot sääolosuhteista; on satelliitteja, on uutta tutkaa ja uutta kameratekniikkaa. Niitä mekin ollaan kehitetty. Eli laivasta voidaan paremmin ja tarkemmin havainnoida ympäristöä.
Elämänura ”jäiden parissa” on ollut mielenkiintoinen. Pentti Kujala myöntää, että tylsempiäkin tutkimusaiheita löytyy.
– 60-vuotispäivien tienoilla 2014 olin kaksi kuukautta Antarktiksella, jonne lähdettiin Kapkaupungista. Tosi mielenkiintoinen matka! Se oli Rauman telakalla tehty tutkimusalus, myyty Etelä-Afrikkaan. Aluksen asema on Etelämantereella.
Asemaa huolletaan kerran vuodessa, jolloin sinne viedään polttoaineet, ruuat ja muut huoltotarvikkeet. Asemapaikalla on 10 hengen porukka ympäri vuoden. Silloin vaihdetaan aseman miehistö, jota varten on tehty laiva.
– Me ollaan tämä laiva instrumentoitu. Sinne on asennettu Raumalla mittalaitteita. Laivan kylki iskee jäähän ja meillä on anturit, joilla olosuhteita ja jääkuormia on mitattu jo 7 vuotta joulukuusta maaliskuuhun, jolloin laiva on matkalla.
Kujala kertoo olleensa Etelä-Suomen jäänmurtajien mukana paljon Perämerellä, mutta myös Murmanskissa suomalaisella tankkilaivalla. Hänellä on oma tutkimusprofiili, eli hän on tehnyt paljon täysmittakaavamittauksia.
– Olen nähnyt kaikki maailman jäät. Se on kyllä aika samanlaista joka paikassa, Kujala nauraa.
68-vuotiaaksi työelämässä jatkava Kujala nauraa lisää kuullessaan, etteivät kaikki pistä kesällä jäitä Coca-Colaan , koska talvella sitä on tarpeeksi.
– Tein viime kesänä ison investoinnin, ja ostin jääpalakoneen paikallisesta Someron liikkeestä. Voin nauttia jäistä nyt myös viikonloppuisin!
Eli ei minkäänlaista kyllästymistä jäihin.
– Jokainen jääpala on erilainen.
