Ihanaa, nyt on elämässä toivoa paremmasta tulevaisuudesta!
Tosin suoja ja vapaa liikkumisoikeus saadaan vasta kun laumasuoja on rokotteilla saavutettu. Se kai on jotain loppukesää tai syksyä, saa nähdä.
Nopeasti hoitivat rokotteen kehityksen. Se on oikeastaan ymmärrettävää.
Kyseessä on pandemia, eli menekki on taattu, ja valmistajille hyvä tulonlähde. Siihen on kannattanut panostaa kaikki voimat.
Se on ollut päätyö monelle, ei vasemmalla kädellä rauhassa vuosien kuluessa kehitettävä. Se tuo myös luotettavuutta rokotteisiin, byrokratiasta on tingitty, ei vaiheista. Vaiheita on tietysti seurattu tarkoilla silmillä tulosten nopeuttamiseksi. Ei ole jätetty pinon alimmaiseksi: ”Katselen kun ehdin -tasolle.”
Aika koville tämä eristyneisyys on hetkittäin ottanut, vaikka kuinka yrittää optimismia ylläpitää. Maaliskuusta alkaen elämä on ollut kuin vapausrangaistuksen saaneella, panta jalassa.
No, se panta on vapaaehtoinen ja perustuu omaan ymmärrykseen suojautumisesta ja toisten suojelemisesta. Ehkä panta onkin ollut päässä, sisäpuolella. Siellä se on hiljaa kiristänyt nuppia milloin enemmän milloin vähemmän. Koko ajan kuitenkin.
Olen toki kaupassa käynyt ja joissain harrastuksissa, joissa pystyy pitämään välimatkaa ja maskia. Läheisten tapaamiset ovat jääneet etäyhteyksien varaan ja halaukset tekemättä.
Nyt on kuitenkin toivoa. En tiedä, saanko riskiryhmään kuluvana vanhuksena rokotteen etu- vai jälkijunassa tai peräti peräkärryssä. Se selviää aikanaan. Jaksetaan vielä, kun on tähän asti jo päästy.
Sitä odotellessa ja helpotusta elämään toivova.
Koronavanki