Somero-lehti 28.1.2011
Teksti Merja Ryhtä
Taiteilija Antti Laitisella on paljon pikkupojan haaveita. Hän on muun muassa rakentanut saaria ja purjehtinut kaarnalaivalla Viroon.
Hän toteuttaa unelmansa taiteen kautta. Laitinen esittelee tuotantoaan valokuvilla ja elävällä kuvalla, videopätkin, veistoksin, performanssein ja installaatioin. Hän ideoi, suunnittelee ja valmistelee, kuvaa projektia kameralla ja videokameralla ja koostaa niistä näyttelyjä. Se on elävää taidetta jos mikä.
Performatiivinen kuvataiteilija muutti viime syksynä Jakkulantien varteen. Sieltä hän hän lähtee pitämään näyttelyjä ympäri Suomen ja Euroopan, valtamerenkin taakse taiteen tekeminen on hänet vienyt.
Somerolle muuttanut Antti Laitinen sanoo olevansa performatiivinen kuvataiteilija. Hänen esiintymisensä tarkoitus ei ole hätkähdyttää eikä alleviivata, vaan saada katsoja oivaltamaan.
Laitinen esittelee tuotantoaan valokuvilla ja elävällä kuvalla, videopätkin, veistoksin, performanssein ja installaatioin. Hän ideoi, suunnittelee ja valmistelee, kuvaa projektia kameralla ja videokameralla ja koostaa niistä näyttelyn. Hänen taidettaan kuvaa englanninkielinen sanapari live art.
Kuvataiteilija Laitisen jokaisella teoksella on oma sanomansa. Hän pyörittelee samoja teemoja eri kanteilta. Ne ovat aiheita, jotka ovat kiinnostaneet häntä aina. Taiteen kautta hän pystyy tuomaan ne esille ja muiden nähtäväksi.
– Ideat sattuvat vain tulemaan, tokaisee Laitinen ja kertoo saarensa rakentamisen ahaa-elämyksen.
Hän oli Berliinissä. Kylpyammeessa oma polvi nousi näkyviin veden keskeltä kuin saari. Siitä alkoi ajatusleikki: olisi hieno saada oma saari. Jos sen tekee itse, niin eikö sen sitten omistakin. Samalla saari olisi miehen oma tila, jossa voisi elellä riippumattomana.
Laitinen rakenteli kuukausia mielessään, miten saaren voisi rakentaa, mitkä olisivat materiaalit ja mitä kaikkea aiheeseen voisi yhdistää.
– En tyydy siihen ensimmäiseen ja helpoimpaan ideaan. Siten se on katsojallekin mielekkäämpää ja ajatuksia herättävää. Kun ideaa hioo pitkään ja tarkkuudella, niin toteutus sujuu helpommin ja nopeammin. Nerokas idea on myös visuaalisesti kiinnostava ja sillä pystyy kertomaan oleellisen.
Syntyi It´s My Island, joka koostuu valokuvista ja videoista. Saari on ollut esillä muun muassa Lontoon Royal Academy of Artsissa ja New Yorkissa.
Saarellaan hän on esittänyt performanssia myös Lontoon Thamesilla. Laitisen tarkoituksena oli soutaa palmurakennelmansa läpi Lontoon keskustan. Kun hän lähestyi parlamenttia, viereen ilmestyi poliisivene.
– Poliisit kysyivät, mitä olen tekemässä ja tiedänkö mitä rakennuksia ympärilläni on. Poliisit kertoivat, että soudan lähellä parlamenttia ja Britannian turvallisuuspalvelu MI5:n rakennusta. Kun sanoin soutavani turvallisuuspalvelun rakennuksen suuntaan, poliisit totesivat, etten muuten ole. Matkanteko loppui siihen.
Työn määräkö mittaa ihmisen arvon?
Kaikkia 35-vuotiaan Antti Laitisen teoksia yhdistää luonto, fyysisyys ja tietynlainen koomisuus. Voiko meren halkaista, kuten Raamatussa kerrotaan. Antti Laitinen moottorisahasi talvella jäätä ja halkaisi merta, ei kuitenkaan ihan Ruotsiin asti.
Häntä mietitytti, mikä on työn merkitys. Ihmisen arvo kun usein mitataan sillä, miten raivokkaasti ja kuinka paljon hän tekee työtä. Antti Laitinen kaivoi kiveä maasta. Oliko tulos arvokkaampi, jos kaivoi yhtä kiveä seitsemän päivää, seitsemän tuntia vai seitsemän minuuttia. Tästä työstä dokumentaatio ovat hänen kaivamansa kivet ja valokuva. Samaa työn ja hien määrää Laitinen testasi, kun hän juoksi itsensä hikeen ja yritti tallentaa hikisen vartalonsa paperille. Tai käveli itsensä kartalle. Hän otti itsestään kuvan, asetti sen kartalle ja käveli GPS-tallentimen avustuksella omien ääriviivojensa mukaan. Metsässä kävelystä piirtyi jälki ja viivoista muodostui taidetta. Samaa teemaa voi jatkaa kartalla kuin kartalla.
Voinko olla riippumaton?
Työhuoneensa lähistöltä Helsingin Vartiosaaresta Antti Laitinen keräsi satoja kiloja kaarnaa, ja rakensi kaarnasta metsän uudestaan. Siitä syntyi teos Forest Composition.
Kaarnat olivat pääosassa myös hänen Viroon suuntautuvassa projektissaan. Idea lähti pikkupojan unelmasta rakentaa kaarnalaiva ja purjehtia yli meren. Antti Laitinen päätti tehdä sellaisen kaarnalaivan, joka kantaa hänet ja jolla hän voi seilata Itämerellä. Hän matkasi parissakymmenessä tunnissa lahden yli Viroon vajaa nelimetrisellä paatillaan. Vieressä oli saattovene, joka varmisti purjehtijan turvallisuuden ja sieltä myös tallennettiin matkantekoa. Hanke oli osa Tutkimusmatka Itämerellä -projektia.
Laitinen ei koe olevansa uhkarohkea tempauksissaan.
– En tingi turvallisuudesta, enkä mene äärimmäisyyksiin. Käyn asiat tarkasti läpi etukäteen. Ennemminkin haluan kokeilla, voinko olla riippumaton.
Riippumattomuuden teemaa hän kävi läpi lopputyössään. Hän meni metsään neljäksi päiväksi ilman vaatteita, ruokaa ja juomaa. Laitinen selvisi ja tallensi kokemukset.
Ainako isompaa ja isompaa?
Haukiputaan maaseutu oli Laitisen lapsuudenmaisemaa. Sieltä hän on kerännyt materiaaleja teoksiinsa, sillä hän tuntee paikat ja maanomistajat. Viimeksi hän sahasi Haukiputaalta järvenjäältä kuutioita. Yksi jääpalan sivu oli muutaman metrin. Vedokset valokuvista ovat palanneet jo taiteilijan käsiin. Pala järveä tulee nähtäville Englantiin. Dekonstroitu järvi -teos muotoutuu.
– En voi aina tehdä isompaa ja isompaa, tai pitempään ja pitempään. Joskus raja tulee vastaan.
Nykyisiin kotikontuihinsa Antti Laitinen ei ole vielä ehtinyt tutustumaan. Laitinen hankki omakotitalon Jakkulasta viime syksynä, kun Helsingin yksiö tuli pieneksi hänen teoksilleen. Heti talonoston jälkeen hän lähti Englantiin näyttelyn avajaisiin Liverpoolin biennaleen.
Näyttelyt ja erilaiset projektit vievät Laitista ympäri Suomea ja maailmaa. Hän on laskeskellut, että hänellä on 15 näyttelyä vuodessa. Parhaillaan hänen töitään on esillä muun muassa Belgiassa ja Kiasmassa Helsingissä. Helmikuussa hänellä on pari näyttelyä Englannissa. Hän on mukana myös neljän suomalaistaiteilijan yhteisnäyttelyssä Karjaalla, jossa yhdistyy valokuva ja videotaide. Kaarnaveneilyn annista syntyy näyttely Väinö Aaltosen museoon Turkuun, Suomen kulttuuripääkaupunkiin.
– Kiva, että on kysyntää. Tahti alkoi muuttua akatemiasta valmistumisen jälkeen vuonna 2004. Viimeksi kuluneet kaksi vuotta on ollut kiireistä. Kun vien näyttelyyn töitäni, niin jo kysytään, olisiko jotain uutta tulossa. Taso laskee, jos tekee tekemistään. Silloin ei pysty seisomaan tekemänsä takana. Pitää tehdä vähemmän ja ajatuksella.
Reissaamiseltaan hän on ehtinyt vain piipahtamaan Somerolla. Uusi asuinpaikka vaikuttaa maisemaltaan kiehtovalta ja rauhalliselta. Teoksia syntynee Jakkulassakin, kun Laitinen ensin tutustuu lähiympäristöönsä ja sen asujiin.
Laitisesta piti tulla alunperin lehtivalokuvaaja. Hän valmistui Turun ammattikorkeakoulusta vuonna 2002, mutta Turun vuodet johdattivat hänet esittävään kuvataiteeseen. Hän lähti opiskelemaan Helsinkiin Kuvataideakatemiaan ja valmistui maisteriksi vuonna 2004.