Vuonna 2011: Suomalaisilla on hiihtäminen geeneissä

0
Tästä alas! Mallia näyttävät Jouko Palander ja Seppo Mäkinen.

Somero-lehti 21.1.2011

Teksti ja kuvat Sauli Kaipainen

Kultelan hiihtolatu on vilkkaassa käytössä ja kävijävihkoon reitin varrella kertyy nimiä. Kyläyhdistys sponsoroi bensoja Jouko Palanderin latukelkkaan, mutta hiihtämään pääsevät kaikki.

Matkaan voi lähteä Sepänmäen saunan nurkalta tai vesitornille johtavan tien kautta, jossa ei kuitenkaan ole parkkipaikkoja. Vaihtoehtoisia reittejä on kolme, ja niiden matkat viisi, 6,5 tai 8,5 kilometriä. Tälle talvelle uutuutena on maastokartta, jonka saa tarvittaessa mukaan Sepänmäen lähtöpaikalta.

Reitin pääkohde on Kailassuo. Siellä on tarjolla paitsi pitkä reitti suomaisemia, myös Susihukka -niminen taukotupa. Silloin tällöin viikonloppuisin Susihukan nuotiolta nousee savu. Makkarat paistuvat, ehkä nokipannukahvitkin.

Vasta- ja myötämäkeäkin matkan varrella riittää. Jouko Palander kertoo, että aikoinaan suon laidalla oli hyppyrimäki, jonka mäkiennätykset olivat parikymmentä metriä. Palander tietää, että hiihtoladulla mäet eivät ole liian haasteellisia.

– Suomalaisilla on hiihtäminen geeneissä. Lapissa olen tavannut ulkomaalaisia turisteja, jotka tulevat mäkeä alas aivan tikkusuorana, kun polvissa ei ole yhtään joustoa. Samalla tavoin hiihtämään opettelevat lapset Suomessakin ensi alkuun laskevat mäkiä, mutta sen jälkeen he oppivat nopeasti oikean tyylin.

Kultelan lenkki kiertää suurimmaksi osaksi metsäteiden pohjia pitkin. Maanomistajat ovat suhtautuneet myötämielisesti hiihtämiseen ja ovatpa myös lananneet metsätien pohjia tasaisemmiksi.

– Suolle tehtiin kaksi siltaa talkoilla. Nyt sieltä on hyvä hiihtää, sillä ojat ovat isot, Seppo Mäkinen kertoo.

Mäkinen kertoo olevansa välillä liikkeellä otsalampun kanssa, mutta tänä talvena hiihtokilometrejä on kertynyt liian vähän.

Jouko Palander on vannoutunut hiihtäjä. Ensimmäisen hiihtovaelluksensa hän teki Lappiin 1960-luvulla ja sen jälkeen 30 vuotta peräkkäin.

– Tältä talvelta takana on reilusti puolentoistasataa kilometriä. Mikään extreme-hiihtäjä en kuitenkaan ole, ja lumiluoliakin olen nähnyt vain muiden käyttävän. Mieluummin pelaan varman päälle. Tunturilla voi joutua äkkiä pilveen, jolloin suunnista ei tietäisi ilman kompassia yhtäkkiä mitään. Maisemat ovat varsin vaikeita tunnistaa kartasta, sillä vesistöt, joet ja järvet erottuvat hankien alta hyvin heikosti.

Kultelan kevään tapahtumia on kylän hiihtopäivä 19. helmikuuta. Mukana ovat Kyläyhdistyksen lisäksi Someron Latu ja Lounais-Hämeen Retki.

Karttaopaste Esakalliolta Hovimäkeen

Someron latureitit ovat vuosia kulkeneet nykyisillä paikoillaan, joskin muutamia on joukosta poistunut. Liikunnan toiminnanjohtaja Veera Hällille on saapunut toiveita, että karttoja voisi laittaa näkyville kaupungin tai Liikunnan internet-sivuille.

– Olisi ihanteellista, jos nettiin saataisiin kartat, mutta monen ladun osalta niitä ei ole olemassa missään muodossa. Parhain tilanne on Esakallio–Hovimäki -ladun suhteen, jonne viime syksynä saatiin iso taulu liikkujien opastukseksi reitin kumpaankin päähän.

Käyttäjämääriä varten ei ole mittareita. Hälli toteaa, että vaikeaa on esittää myöskään arvioita siitä, millä ladulla hiihdetään eniten. Rankkula on kävijämäärissä ykkönen, mutta kakkosena voisi olla Ämyri taikka Pitkäjärvi, kumpi tahansa.

Hoidossa olevien kylälatujen määrä on vähentynyt takavuosiin verrattuna. Pajulassa ja Kerkolassa ei latuja enää ole.

Reksuon suuntaan latuja ajaa Kerkolasta edelleen Matti Oksanen. Lenkin hän ajaa sen mukaan kuinka kelit piisaavat, joskus lenkki ulottuu lähipelloille, joskus suolle asti.

Koulujen ladut hankitaan koulutoimen kautta. Tänä talvena latuja on tilattu Oinasjärvelle sekä Joensuun ja Kirkonmäen kouluille.

Jousisiteissä on käytettävä jalkinetta, jonka jalkaterässä on reunus. Muuten side putoaa jalasta.

Someron latureittejä

Rankkulan pururata, Hyppäkiventien päässä, pituus 1,7 kilometriä, valot päällä 6–22, tyylit vapaa ja perinteinen.

Pitkäjärvi, koulun vieressä, Turuntie 1307, pituus 3 km. Valot päällä: hämäräkytkin sytyttää ja valot sammuvat 22, tyylit vapaa ja perinteinen. Lisäksi on valaistulta reitiltä erkaneva ja sille palaava 2 km:n lisälenkki, jolloin kierroksen enimmäispituus on 5 km.

Ämyri, sijainti Ämyrin tanssipaikan läheisyydessä, Salkolantien varrella, pituus 2,4 km. Valot voi sytyttää parkkipaikalta painonapista päälle ja ne palavat 22 asti. Tyylit vapaa ja perinteinen. Lisäksi on valaistulta reitiltä erkaneva ja sille palaava perinteisen tyylin reitti 4,5 km. Kartta lähtöpaikan ilmoitustaululla.

Esakallio–Hovimäki, lähtö tanssilavalta tai leirintäalueelta, pituus 8,3 km. Tyyli perinteinen. Kallen laavulla on kävijävihko.

Kultelan hiihtolatu, lähtö Sepänmäestä, pituudet viisi, 6,5 tai 8,5 kilometriä. Tyyli perinteinen. Kävijävihko reitin varrelta. Kartta saatavissa lähtöpaikalta.