Anssi Timosella on takanaan neljännesvuosisata löytöeläinkodin pitoa Somerolla. Nyt toiminta on tullut tiensä päähän.
Ansi Timonen aloitti löytöeläinkodin pidon Rautelassa 1996, jolloin Suomeen tuli eläinsuojelulaki. Se velvoitti kunnat ja kaupungit järjestämään seura- ja harraste-eläimille sekä vastaaville pieneläimille tilapäisen hoidon.
– Silloinen kunnanlääkäri Pertti Kara kävi täällä doggiasioissa ja näki tyhjän navettani. Hän ehdotti, että se otettaisiin löytöeläinkäyttöön, sanoo tanskandoggeja kasvattava Timonen.
– Silloisen vaimoni kanssa mietittiin muutama päivä ja otettiin haaste vastaan.
Aluksi löytöeläinkotiin otettiin vain kissoja, sillä koirat oli totuttu viemään Someron Seudun Koiraharrastajien voimakaksikolle Maritta ja Matti Pompulle .
– Vuosi, pari meni ja sitten sovittiin, että koiratkin tulevat tänne meille. Oli kenneltilatkin valmiina.
Koirien ja kissojen lisäksi löytöeläinkodissa on vieraillut muitakin lemmikkejä, kuten kaneja ja kilpikonnia.
Jonkin aikaa Timonen toimi myös eläinsuojeluvalvojana.
– Eläinlääkäri Kati Moilasen kanssa paineltiin pitkin poikin somerolaistiloja, hän muistelee.
Navetta osoittautui toimimattomaksi tilaksi kissojen pitoon, sillä se oli lähes mahdoton pitää lämpimänä.
– Kissat siirrettiin vanhaan traktoritalliin, jonne rakennettiin häkit sun muut. Mutta kun se tila jäi pieneksi ja olisi muutenkin pitänyt remontoida, aloin haikailla uutta tilaa.
Timonen laittoi lehteen ilmoituksen, jolla etsi parakkia lahjoituksena löytöeläinkodille.
– Ei tullut yhtään vastausta. Mutta parin vuoden päästä Vilukselasta soitettiin, että siellä on pellon reunassa tarpeeton parakki, jos kelpaa.
Timosen yllätykseksi kyseessä olikin 75 neliön kolmesta viipaleparakista tehty rakennus. Se siirrettiin kolmella lavettirekalla löytöeläinkotiin.
– Vanhempieni kanssa remontoitiin sitä vuoden päivät. Pestiin homeita, uusittiin ulkovuorauksia ja rakennettiin häkkejä. Kissatalo Kehräämö valmistui marraskuussa 2011.
Koiria vähän, ”Brookeja ja Ridgejä” enemmän
Löytöeläinkotiin tuodaan tai ilmoitetaan nykyään koiria todella vähän.
– Ja jos joku meille tulee, se haetaan hyvin pian kotiinsa.
Kissojen suhteen määrä vaihtelee vuosittain.
– Nykyään ehkä keskimäärin 20 vuodessa. Jonkin verran kotihoito tuo lemmikkejä, kun esimerkiksi vanhus muuttaa palvelutaloon.
Vielä 2000-luvun alussa oli kesäkissa-ilmiö voimissaan.
– Löytöeläinkodin sesonki alkoi kuukausi sen jälkeen, kun koulut olivat alkaneet. Niitä keikkoja ei enää juurikaan ole.
Vaikka tällä hetkellä Kehräämössä kehrää vain ”Kaisa”, sitoo löytöeläinkoti pitäjänsä joka päivä töihin.
– Ei tästä voi mihinkään lähteä edes yön yli, kertoo Timonen Kaisan puskiessa hänen jalkojaan vasten.
Timosella on tapana nimetä kissat joka kuukausi vaihtuvan teeman mukaan. Nyt on teemana ampumahiihtäjät. Ja kaikki varmaan arvaavat, mikä on ollut teemana silloin, kun Kehräämössä asustelivat Brooke ja Ridge.
Kolme syytä lopettaa toiminta
Timonen on pitänyt löytöeläinkotia yksin vuodesta 2001. Ja se on yksi syy siihen, miksi hän on nyt päättänyt lopettaa toiminnan. Omaa aikaa on vaikea saada järjestettyä.
– Pitäisi olla toinen käsi puhelimella ja toinen paskalapiolla, hän naurahtaa siistissä ja puhtaassa kissatalossa istuskellessaan.
– Tämä on myös yksityinen löytöeläinkoti, eli yritys. Ja lisäksi sellainen yritys, joka tuottaa persnettoa jatkuvasti. Ei tällä hommalla tienaa. Kaupunki maksaa kissojen ylläpidosta 15 vuorokauden ajan, mutta sen jälkeen hoito menee omaan piikkiin.
Joinakin vuosina löytöeläinkoti on saanut ruoka- ja muita lahjoituksia, mutta niidenkin määrä on vähentynyt.
Painavin syy toiminnan lopettamiseen on Timosen mukaan kuitenkin sosiaalinen media.
– Kun some astui kuvioihin kymmenisen vuotta sitten, alkoi se paskamyrsky, Timonen lataa suoraan.
– Löytöeläinkoti oli Facebookissa , ja tytär päivitti sivua, kun lähetin hänelle kuvia löydetyistä kissoista. Mutta touhu menikin sellaiseksi, että sivu alkoi täyttyä niin toiminnan kuin tilojenkin arvosteluista. Ja voitte arvata minkälaisista. Se kummastutti, että ihmiset, jotka eivät olleet edes käyneet täällä, jakoivat mielipiteitään.
Sivu vedettiin alas.
Kun Timonen kertoi, että aikoo ilmoittaa löydetyistä kissoista jatkossa vain Somero-lehden ja omien verkkosivujensa kautta, hän sai niskaansa jälleen kovaa paheksuntaa.
– Kotien löytäminen kesykissoille ei ole kuitenkaan tuottanut mitään hankaluuksia näitten kahden kanavan kautta.
– Tuli tunne, että joidenkin ihmisten taholta hyökkäykset olivat jopa järjestelmällistä löytöeläinkodin alasajoa.
Yhdessä vaiheessa Timosta pyydettiin apuun villikissapopulaatio-ongelman kanssa. Hän ryhtyikin loukuttamaan villikissoja.
– Noudatin täysin viranomaisten suosituksia, ja luulin olevani hyödyksi. Eläinlääkärikin antoi kiitosta, mutta somessa alettiin pahimmillaan kutsua murhaajaksi.
– Pidimme kaupungin virkamiesten kanssa palaverin ja loukutus päätettiin lopettaa.
Tänä vuonna tehtiin Someron kaupunkia vastaan eläinsuojelurikosilmoitus, joka koski löytöeläinkodin toimintaa.
– Sain kuitenkin nyt poliisilta kirjeen, että mitään rikosta ei ole voitu todeta tapahtuneen, joten tutkinta on lopetettu.
Iso aukko jää tyhjäksi
Anssi Timonen sanoo, että yhteistyö löytöeläinkodin pitämisessä on sujunut todella hyvin niin kaupungin kuin viranomaistenkin kanssa. Eläintenpitotila on Eviran hyväksymä eläinlääkärien valvoma.
– Ikävää, että tämä loppuu näin. Mutta nyt on mennyt mieli ja into tähän työhön.
– Aloitin aikoinaan rakkaudesta eläimiin, ei siinä sen kummempaa syytä ollut.
– Harmittaa, että 75 neliön omakotitalo (Kehräämö) jää nyt tyhjilleen tähän tontille.
– Iso aukko jää tyhjäksi myös elämääni. En tiedä, mitä keksisin sen tilalle. No, viikon perhokalastuslomalle lähden koirieni kanssa sitten keväällä, kun se kerrankin on mahdollista.
– Haluan kuitenkin haikein mielin kiittää Someron kaupunkia, eläinlääkäri Mia Borgia , FSKY:n valvontaeläinlääkäreitä, Salon poliisia ja muita viranomaisia sekä monia mainitsematta jääneitä saumattomasta yhteistyöstä näiden 25 vuoden aikana.
Timonen päiväsi irtisanomisilmoituksensa kaupungille eiliselle maanantaille, eli toiminta loppuu kolmen kuukauden irtisanomisajan jälkeen toukokuun puolivälissä.
Sen jälkeen eläinseurana ovat vain tanskandogit Napi ja Shani, emä ja sen pentu.
