Julian Rauhaniemi on kirjoittanut romaanin Koston siemenet. Se kertoo kiusaamisesta ja kostosta. Siitä, miten kasvaa eheäksi, kun on tullut jo lapsena rikotuksi.
Teemat ovat ajankohtaisia. Vakavia ja kohtalokkaita kiusaamisia on ollut esillä.
– Koskelan teinisurma on järkyttänyt koko Suomea karmeudellaan. Myös viimesyksyinen Vantaan koulupahoinpitely herätti laajoja kysymyksiä koulukiusaamisen vastaisen työn laadusta ja tehokkuudesta, Julian Rauhaniemi toteaa.
Romaanin ensimmäinen osa pureutuu koulukiusaamiseen, hiljaiseen hyväksyntään ja eritoten siihen liittyvään silmien ummistamiseen. Asioihin olisi pitänyt puuttua, esimerkiksi opettajien taholta, mutta on nostettu kädet ylös, kun tilanne on niin vaikea ja mahdoton.
– Kaiken maailman kivakouluohjelmat ovat paperilla toimivia konsepteja, mutta kentällä ne eivät välttämättä toimi.
– Ryhmänpaine on kova. Ei uskalla puolustaa toista, kun pelkää itse olevansa seuraava uhri. Toisaalta kiusaajat etsivät ja löytävät kyllä kohteensa, sanoo Turussa asuva opiskelija.
Koulukiusaamisen lisäksi kirjassa käsitellään muita suomalaisen yhteiskunnan kipupisteitä, kuten päihteiden väärinkäyttöä, lähisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä.
– Me emme näe nälkää tai kärsi absoluuttisesta köyhyydestä, mutta ongelmia on silti vaikka muille jakaa. Paitsi että lapset ja teinit hakkaavat toisiaan, samoin tekevät äidit ja isätkin. Seksuaalirikosuutiset ovat runsaudessaan erittäin huolestuttavia.
Rauhaniemi pyrkii setvimään myös miehistymiseen liittyviä tabuja armeijakritiikillään.
– En kritisoi niinkään Suomen asevelvollisuuslakia, vaan sitä kuvaa, jota armeijasta luodaan. Ovatko kaikki ne miehet todella yhteiskuntakelvottomia vätyksiä, jotka eivät armeijaa syystä tai toisesta suorita? Jäävätkö he ikuisesti pojiksi? Haluan omilla kirjoituksillani poistaa näitä stigmoja, jotka osaa miehistä leimaavat.
Kirjailija korostaa, etteivät ongelmat ole pelkästään ajatusten tasolla mitattavia.
– Esimerkiksi kutsunnoissa annetaan sellainen kuva, että intissä kaikki sujuu kitkatta ja yhteisymmärryksessä. Totuus ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen.
Rauhaniemi muistuttaa, ettei kyse ole väkivallan ihannoinnista.
– Päinvastoin. Haluan herättää ihmisiä ajattelemaan, joten toivon kirjani luovan keskustelua. Jo hiukan kulahtanut klisee pitää paikkaansa: Suomi ei ole lintukoto.
Julian Rauhaniemen esikoisteos Kohtalon hyppy näki päivänvalon syksyllä 2019. Sen pääareena oli urheilumaailma, etenkin yleisurheilu ja seiväshyppy. Se kertoi muun muassa siitä, mitä tapahtuu kun erilaiset maailmat kohtaavat, eli urheilijan ja taiteilijasielun.
– Siinä käsittelin jo samoja teemoja kuin tässä uudessakin kirjassa: päihdeongelmat, mustasukkaisuus ja lähisuhdeväkivalta.
Koston siemenet on pojan kasvutarina aikuiseksi. Siinä on kolme erillistä osaa.
– Onkin hilkulla, onko kirjani romaani vai novellikokoelma, toteaa kirjoittaja uudesta teoksestaan.
Päähenkilö on ensimmäisessä osassa lapsi ja koululainen. Toisessa hän on nuori mies, joka kohtaa päihdeongelmia ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Viimeisessä osassa hän on kasvanut aikuiseksi.
Julian Rauhaniemi tuo kirjassaan esille, mitä voi tapahtua, kun vuosia kytenyt patoutunut raivo purkautuu. Mihin kauheuksiin ajaudutaan, jos asioihin ei puututa ajoissa, eikä ihminen saa apua.
Hän herättelee ajattelemaan, mitä kiusaamisesta voi seurata. Pahimpia skenaarioita ovat tapaukset, joissa kiusaajalle itselleen ja tai muille on käynyt huonosti. He ovat riistäneet hengen kiusaajaltaan, tai aivan viattomalta kolmannelta osapuolelta ja itseltään.
Rauhaniemi sanoo miesten mielenterveysongelmien olevan vaikea puheenaihe.
– Se on tabu. Suomalaisen miehen DNA:han on kytketty: hän ei kysy, ei itke eikä tanssi eikä myöskään pyydä apua.
Rauhaniemi maalaa sitä uppiniskaisuuden ja partasuiden kulttuuriksi.
Hän kertoo tutkimustuloksesta, jonka mukaan lähisuhdeväkivaltaa kokeneista miehistä vain 5 prosenttia on siitä raportoinut ja 95 prosenttia ei siitä kerro.
– Kytkeytyykö kertomiseen häpeää vai luulo heikkoudesta, jos kokemastaan väkivallasta kertoo muille, pohtii Rauhaniemi.
Hän on varma, että selvitä voi, jos apua lähtee hakemaan, sitä saa ja pääsee käsittelemään arkoja aiheita. Hän sanoo keinoiksi suun avaamisen ja hakeutumisen terapiaan tai hoitoon.
– Hiljentymisen kulttuuri ei auta. Olisi tärkeää, että jos on kokenut traumoja, saisi vertaistukea ja ammattilaisten apua.
Asiasta ovat avautuneet kovat tunnetut jätkät. Nyt suosittuja ovat entisten huippu-urheilijoiden elämänkerrat, kuten jääkiekkoilijoiden Jere Karalahden ja Marko Jantusen tunnustukset päihderiippuvuuksistaan ja miten he ovat rimpuilleet niissä.
Kustannus HD:n kustantama kirja ilmestynee 5.3.
Julian Rauhaniemellä on somerolaistaustaa, sillä hänen vanhempansa, Juha Rauhaniemi ja Kirsi Rauhaniemi (omaa sukua Rantanen) ovat kotoisin Somerolta. Paikkakunnalla asuvat kirjailijan isovanhemmat Maria ja Pentti Rauhaniemi, joiden luokse Julian Rauhaniemi aikoo jälleen saapua asumaan ensi suveksi, kun menee kesätoimittajaksi Salon Seudun Sanomiin.
Vuonna 1996 syntynyt Rauhaniemi opiskelee journalistiikkaa Tampereen yliopistossa. Kandin paperit ovat viittä vaille valmiit. Hän on aloittanut myös media-alan opinnot Turun ammattikorkeakoulussa. Kaksi tutkintoa on vireillä. Hän valmentaa Teemu Holttista pikajuoksussa. Harjoituksia on 6–8 kertaa viikossa.
– Mitenkä tunnit riittävät? Kyllä monen asian yhdistäminen onnistuu, kun pitää ja nauttii tekemästään, ja kun ne tietyllä tavalla täydentävät toisiaan. Toinen antaa virikkeitä ja toinen päästää aivot narikkaan. Olen myös aikamoinen puurtaja, pystyn keskittymään ja osaan rytmittää tekemisiäni, vakuuttaa Julian Rauhaniemi, joka asuu lapsuuden ja nuoruuden maisemissaan Turussa.