Pertti Hagelberg on toteuttanut haaveensa. Hän on julkaissut kirjan, jossa yhdistyvät proosaruno ja valokuva.
– Nyt sain vihdoin aikaiseksi saattaa kahden harrastukseni tuloksia kansien väliin. Kirjan tekeminen oli mielenkiintoista ja jännää. Sittemmin tuli kauhun tunne, oliko tässä järkeä, kertoo omakustanteen Sanoitettuja kuvia – kuvitettuja sanoja tekijä Pertti Hagelberg. Aiemmin hän on julkaissut elämäntarinansa, jonka hän kirjoitti lähipiirilleen.
Kirjoittaminen, valokuvaus sekä musiikki ovat olleet hänelle läheisiä harrastuksia nuoruudesta asti. Hän sai isän laatikkokameraa lainaksi. Sillä tuli kuvattua kavereita, pelaamista ja rakennuksia. Nuo kuvat ovat hävinneet elämän varrella jonnekin. Parikymppisestä hän kehitti filmit ja teki kuvat itse.
Opettaja lähetti nuorukaisen aineen Teini-lehteen. Poika lähetti itse Joka Poikaan linnuista kertovia juttuja. Hagelberg muistelee, että joitain olisi julkaistu myös Somero-lehdessä.
Välillä valokuvaus ja kirjoittaminen ovat olleet tauoilla, mutta ovat palanneet aika ajoin mukaan kuvioihin. Esimerkiksi kun hän parikymppisenä hurahti politiikkaan, niin hän kirjoitti juttuja silloisen asuinympäristönsä Espoon Kauklahden yhteisölehteen. Eläkepäivillään hän halusi testata, onnistuuko häneltä blogin kirjoittaminen. Waarin Vinkkelissä hän pohtii eläkeläisen ja vaarin elämänpiiriin kuuluvia asioita, kuten muutoksia ja elämän nopeaa kulumista sekä musiikkia, valokuvia ja matkapäiväkirjoja.
Että se olisi enemmän kuin valokuva
Kirjauutuus on koottu viimeisen kymmenen vuoden aikana otetuista valokuvista sekä runoista ja teksteistä. Kirjan aukeama muodostaa kokonaisuuden, jossa vasemmalla sivulla on teksti ja oikealla kuva. Vajaasta 70 kuvasta moni on otettu Espanjassa, jossa Hagelberg on viettänyt talvia. Kymmenkunta on Somerolta.
Kirjan tekijä kertoo, että joskus tuli ensin kuva ja sitten teksti, tai toisinpäin. Sanat ja kuvat täydentävät toisiaan.
– Osa on lähtenyt alkuun valokuvasta, johon olen lisännyt sanoja, tekstiä tai proosarunoa. Toiset taas sanoista, joihin olen etsinyt sopivan valokuvan.
Hän rakentaa kuviin kerroksia kokemastaan.
– Mietin, mitä asioita ja ilmiöitä haluan nostaa esille. Millaisen maailman, tunnelman haluan kuvaan, jotta se vastaa tekstiä. Miten rajaan ja valaisen kohteen: mitä korostan ja mitä jätän vähemmälle huomiolle, jotta haluamani hetki olisi läsnä. Että se olisi enemmän kuin valokuva ja toisi tunnelman esiin.
Mutta on myös sellaisia otoksia, jotka ovat vain tulleet eteen.
– Kerran Stockan edessä seisoi vanhempi mies. Hän ei liikkunut mihinkään. Ympärillä kaikki, raitiovaunut, autot ja ihmiset olivat liikkeessä, muistelee Hagelberg kuvanottohetkeä. Vastakohdat tohina ja rauha olivat motiivi hetken tallentamiseen.
Tulivatko nuoruuden haaveet toteutettua?
Pertti Hagelberg sanoo nuorena ihmisellä olevan paljon haaveita, mitä elämässä pitää tehdä, osata ja toteuttaa. Vanhana on aikaa pohtia, onnistuiko niissä.
73-vuotias laskee ajan vieneen joidenkin toiveiden ohi. Osa onnistuu vielä.
– Tällaisen kirjan voi vanhanakin tehdä. Parempaan en pystynyt. Siihen on nyt tyydyttävä, huokaisee mies.
– Pahoin pelkään, että kirjoja tulee vielä lisää. Seuraava on varmaankin fiktiivinen romaani, uumoilee Hagelberg.
Pertti Hagelberg syntyi Somerolla 1947 Kerttu ja Pentti Hagelbergin kuusilapsisen perheen esikoisena.
– Olen käynyt Hirsjärven kansakoulua yhdessä Rauli Somerjoen kanssa kolmisen lukukautta. Sitten muutimme keskustaan. Isä rakensi talon Heikintien varteen ja oli urheilukentän hoitajana.
Keskikoulun Pertti Hagelberg kävi Someron yhteiskoulussa.
– Sain keskikoulun päästötodistuksen elokuussa. Se kertoo, miten hyvin koulu meni, selvittää Hagelberg, jolle saksan kieli oli erityisen vaikea opittava.
Silloin hän ajatteli, mitä ihmettä Somerolla tekee saksan kielen taidoilla. Sittemmin hän on taiteilijatarvikkeita maahantuodessaan saanut olla tekemisissä saksalaisten yritysten kanssa.
– Kyllä välttävästäkin taidosta on ollut hyötyä, vaikka englannilla kauppoja yleensä tehtiin.
Saukkolassa Hagelbergin naapuriin muutti pariskunta. Mies oli kotoisin Saksasta. Auttavasti kanssakäyminen onnistui saksan kielellä.
– Rakkaudella muistan luokanvalvojaamme saksan kielen opettaja Anni Halmetta. Hän oli ihana ihminen.
Pääkaupunki oli aarreaitta nuorukaiselle
Hagelbergin perhe muutti Espooseen 1962.
– Isä lähti leveämmän leivän perään. Hän pääsi Espoossa kenttämestariksi.
16-vuotiaalle Pertille muutto pikkukunnalta pääkaupunkiseudulle oli autuus.
– Maailma aukeni. Oli lyhyt matka elokuviin, konsertteihin, kaikkeen. Ahmin musiikkia, näyttelyitä ja kirjallisuutta, Saarikoskea, Mustapäätä. Se oli nuorelle tyrmäävää; tuntui kuin kaikki ovet olisivat avoinna.
– Tahtoa oli enemmän kuin taitoa. Elämän realiteetit tulivat vastaan. Ja myös sanonta: Älä kuvittele itsestäsi liikoja, tulet kuitenkin pettymään.
Koulut jäivät keskikouluun.
Työuransa Pertti Hagelberg on tehnyt enimmäkseen atk:n parissa eri työtehtävissä sekä taidetarvikkeiden ja kehysten parissa.
– Aika kovaa se on ollut. Tietoa on vaan etsittävä ja hankittava. Kyllä uusista asioista selviää, kun on rohkea. Se antaa onnistumisen tunteen: minähän pärjään.
Hagelberg on asunut useammassakin paikassa pääkaupunkiseudulla. Elämään kuuluu pitempi ajanjakso Hämeenlinnassa, josta hän muutti pari vuotta sitten Somerolle.
Saappaat syvällä Someron savessa
Pertti Hagelbergin isä rakensi kesämökin Kivisojalle. Isä kuoli 2007, 94-vuotias äiti asuu Espoossa.
Kesäasunto on ollut Pertti Hagelbergin ja vaimonsa Hanneleen omistuksessa vuodesta 2016. Vaimo ei ollut vielä silloin innokas muuttamaan eläkepäiviksi Somerolle.
– Kun olimme vuoden käyneet Hirsjärvellä, niin vaimo totesi, että kyllä hän voisi tänne ihan hyvin muuttaakin.
Pariskunta hankki asunnon rivitalosta Pärnämäentien varresta.
– Tulin takaisin juurilleni syksyllä 2017. Kyllä minun saappaani ovat syvällä Someron savessa, toteaa Hagelberg.
Jo 1780-luvulta löytyy tietoa esi-isästä Joonas Hagelbergista. Tämä kierteli töissä kartanoissa. Hänestä tuli Lahden kartanon torppari.
Kun Pertti Hagelberg käyskentelee Someron keskustassa, niin muistoja tupsahtelee mieleen.
– Tuntuu jollain tavalla tutulta, mutta toisaalta aivan erilaiselta. Ei ole enää Sokamaa, Orasta, osuusteurastamoa, ei Rostinkulmaa.
Silti on paljon sellaista, jonka takia paikkakuntaan solahtaa mukaan helposti, esimerkiksi hyvät palvelut. Pariskunnasta Somero on heille sopivan kokoinen paikka.
Arto Koskinen tutustutti jazziin
Pertti Hagelberg tapaa nuoruuden kavereistaan silloin tällöin Somerolla asuvia Arto Koskista ja Keijo Näyskää.
Koskinen sai hänet nuorena rakastumaan jazz-musiikkiin.
– Hän on minulle merkittävä kaveri; Arto tutustutti minut jazziin. Hän sanoi veljillään olevan levyjä ja pyysi kuuntelemaan.
Hagelbergista jazz sopii mielialaan kuin mielialaan. Jos tunnelma on surullinen, niin jazz lohduttaa. Jos on ärtynyt, se rauhoittaa. Jos virtaa on niukalti, niin jazzilla saa koneen käymään kiivaammin.
Nuorena Hagelberg kuunteli muun muassa Dizzy Gillespietä ja John Coltranea, Nyt parhaimmalta maistuu eurooppalaisten nykymuusikkojen soitanta. Hän luettelee sellaisia nimiä kuin ruotsalainen pianisti Esbjörn Svensson, norjalainen trumpetisti Nils Petter Molvaer ja ranskalainen basisti Henri Texier.
Hagelberg laittaa kuulokkeet korviinsa. Hänestä silloin kuulee parhaiten jokaisen soittimen hienoudet.
– Lastenlapset sanovatkin, että vaari kuuntelee sitä iän ikuista jazziansa, hymyilee viiden lapsen isä, joka on itsekin soittanut muutamassa yhtyeessä rumpuja ja saksofonia. Saksofonin soittoa hän on opiskellut myös Oulunkylän Pop & Jazzopiston kursseilla.
Pertti Hagelberg on tyytyväinen nykyoloonsa.
– Voihan sitä olla koko ajan nokka patukalla, muttei valittamisella eikä kaiken maailman murheilla kannata pilata elämäänsä. Mille voi tehdä jotakin, niin sitten tekee. Mutta on asioita, jotka vaan tapahtuvat, ja joille minä en voi mitään. Sitä toivoo, että joku joka pystyy tekemään, tajuaisi tarttua niihin, filosofoi Hagelberg.
– Olen suhteellisen onnellinen mies, kun olen suht koht terve ja lapset myös. Ja kun on kirjoja, joita voi lukea, ja hyvää musiikkia, jota kuunnella. Kun on nähnyt auringon appelsiinipuussa, niin vähissä ovat valittamisen aiheet, siteeraa hän runoaan, joka löytyy uunituoreesta kirjasta.
Alla olevat kuvat ja runot ovat Hagelbergin kirjasta.
Asiat
ovat taipuvaisia järjestymään.
Ajatukset
sen sijaan ovat
kapinallisia
kurittomia
vaikeita saada säntilliseen järjestykseen,
pysymään
talutushihnassa
pään sisällä.
Muistan kesän ja kesäyön
vanhan pihamaan
järven pinnan…
Muistan veneen ja siinä lettipäisen tytön
hämmentävän tuntemuksen
nuoruuden kiihkon…
Silloin oli kesä aluillaan –
nyt on syksy.