Helmikuu, pakkasta mittarissa kymmenisen astetta. Katselin siniselle taivaalle, joka näytti jotenkin poikkeavalta. Siellähän näkyy kaksi valkoista, pitkää viivaa, pari lentokonetta noussut ilmeisesti Turusta ja matkalla sinne jonnekin.
Lentokoneiden liikkuminen on ollut vuoden verran huomattavasti maltillisempaa kuin ennen, samoin ihmisten reissaaminen eri ilmansuuntiin, varsinkin näin talvella on vähentynyt, melkein jopa nollaan. Kotoisessa Suomessa vielä saa reissata, joitakin paikkoja missä lomaillaan on toistaiseksi avoinna.
Vuosi ollaan totuteltu erilaiseen rytmiin, vuorokaudessa on edelleen 24 tuntia ja kello käy samalla nopeudella kuin ennenkin. Ihmisten kommentteja asiasta joka muutoksen on aiheuttanut, kuulee päivittäin. Välillä sanoissa on kiukkua enemmän mukana, kuulostaa että nyt se hetki on juuri käsillä, kun kuuluisa iso patti on muutenkin nousemassa otsalle, mutta laitetaan koronan päihin kaikki mikä pientä kiukkua aiheuttaa.
Viheliään muutoksen aiheuttajan päihin on kyllä survottu joka taholta kaikenlaista, jostain syystä etelämpänä asustavien olotila on vielä huomattavasti ankeampi kuin täällä pohjolassa asustavilla.
Ollaan siis ylpeitä kestävyydestämme, tai mitä se sitten onkaan. Suomalaiseen sisuun on liitetty sellaisia asioita, joista ollaan kuuluisia, jos et istu saunassa kolmea tuntia 120 asteen lämmössä, et ole mies etkä mikään, pakkasta ei voi olla niin paljoa etteikö saunan jälkeen voi kieriä ilman vaatteita lumihangessa varttia ja niin edelleen. Miehet ovat olleet näissä asioissa ehkä enemmän esillä, mutta kovaa täällä esitetään ja tietysti samalla myös tyhmää. Hectoria siteeraten, sellainen leipä on helppo leipoa, joka ei ole mittään.
Vajaa vuosi sitten kirjoittelin näistä koronan tuomista murheista, oli tietynlaista vetoomusta pienten ja suurempienkin yrittäjien puolesta. Nyt kun aikaa on kulunut, eikä tilanne ole juurikaan muuttunut, ollaan edelleen tavallaan valmistautumassa tulevaan. Valmistautuminen on monen osalla selvää taistelua olemassa olosta. Jotkut yritykset ovat saaneet avustuksia toimintansa turvaamiseksi, suurin osa ei yhtään mitään.
Työttömyys lisääntyy vääjäämättä, on turhaa uskotella että suosta noustaan heti kun ihmiset on saatu rokotettua. En ole pessimisti, vaikka tekstistä helposti sellaisen kuvan saakin, tosi-asiat vain pitää tunnustaa. Yrittäjänä huutelen tietysti siltä suunnalta jota edustan, työntekijät eivät pärjää ilman yrittäjiä, eivätkä yrittäjät ilman työntekijöitä. Muutamalla sanalla sanoen, yhteisessä liemessä ollaan ja sieltä pois pääsy edellyttää melkoisen järkeviä toimia. Sisu ja vääränlaisen kuvan antaminen Suomesta ei välttämättä yksin tähän enää riitä.
Nyt pitää alkaa leipoa sellaista leipää, josta riittää syötävää meille kaikille.
Opiskelijat ja koululaiset ovat saaneet myös melkoisen osan kokonaisuudesta.
Pitää nostaa hattua heille sopeutumisesta muutoksiin, joita viimeisen vuoden aikana on tullut tavalla jota ei ole helppo ymmärtää. Vuosi jossain muualla kuin siellä missä pitäsi olla.
Asiasta on tehty tutkimusta, ja on helppo olla samaa mieltä selvittelijöiden kanssa, jos se nyt ketään niinsanotusti lämmittää. Ajatuksissa olette kuitenkin.
Muutama sana vielä loistavasta talvesta, jota olemme saaneet viettää. Luminen talvi pakkasineen on ollut suuri helpotus tähän muuten vaikeaan aikaan, on saatu hiihdellä ja luistella sekä ulkoilla hienoissa keleissä. Ollaan vasta helmikuussa, joten talvea on jäljellä ainakin kalenterin mukaan. Pitää osata nyt ottaa irti, se mitä ulkoilusta helposti saa. Omat sukset on kaivettu esiin ja on käyty hiihtämässä, kävellen on nyt myös helppo liikkua ja niin edelleen.
Ulkoillessa pääsee edes vähän irti arjen normaalista touhusta, joten vaatetusta päälle kelin mukaan ja lenkille.
Hyvää kevättä kaikille!
Tuomo Lehtinen