Masennus on vakava sairaus, joka voi päätyä itsemurhaan, minkä takia sitä ei saisi pitää leikkinä. Masennukseen sairastuvien pitäisi päästä pikaisesti hoitoon. Kukaan ei halua, että oma lähimmäinen sairastuu masennukseen. Osa masentuneista ei välttämättä parane aikuisiällä, jos ei ole saaneet apua jo nuorena.
Koulussa opettajat voisivatkin kysellä oppilailta: ”Miten sinulla menee?” tai ”Onko kaikki hyvin?” Myös luokkakaverit voisivat kysellä näitä kysymyksiä. Kavereiden työ on pitää toisista huolta ja kysellä kuulumisia. Tukioppilaiden kannattaisi mennä puhumaan henkilöille, jotka näyttävät tai ovat alakuloisia, sillä se voi piristää heidän päiväänsä. Masentuneet nuoret eivät luultavasti uskalla itse mennä juttelemaan koulussa tuntemattomille. Tässä on iso syy, miksi tukioppilaiden pitäisi mennä juttelemaan heille eikä aina olla omassa kaveriporukassa. Muutenkin koulussa pitäisi puhua enemmän mielenterveysongelmista.
Suomessa lähes 800 ihmistä tekee itsemurhan vuodessa ja jopa 10 000-30 000 yrittää itsemurhaa. Lukemat pitäisi saada laskemaan. Yleisimpiä syitä itsemurhaan ovat traumat, kiusatuksi joutuminen, onnettomuudet, läheisen menetykset ja hoitamaton masennus. Hyvä puoli kuitenkin on se, että vuodesta 1990 itsemurhaluvut ovat kuitenkin laskeneet huomattavasti. Vuonna 1990 itsemurhia tehtiin noin 1500 vuodessa.
On harmillista nähdä koulussa nuoria, jotka ovat yksin tai alakuloisen näköisiä. Olen myös huomannut sen, etteivät edes opettajat mene juttelemaan näille nuorille. Opettajien pitäisi puuttua tähän. Suosittelen kaikille, joilla on vähänkin murheita tai usein alakuloisuutta, menemistä puhumaan joko kuraattorille tai muulle asiantuntijalle.
AL