– Olen saanut heitä matkan varrelta: koulusta, nuoruudesta, töistä, sieltä sun täältä, laskee Jari Hamppula.
Hän on testannut alkoholia tarjoamalla, onko kaverista todelliseksi ystäväksi. Jos ihminen säilyy rauhallisena nauttineenakin, niin silloin Hamppula tietää, että heillä synkkaa hyvin yhteen.
Hän on huomannut, että vanhemmiten ystävyyssuhteet ovat muuttuneet syvällisemmiksi.
– Ystävän kanssa tekee kaikenlaista. Häneltä saa aina apua: tietää kenelle soittaa. Elämä on kivaa, kun vierellä on hyviä ystäviä, tuumaa Jari Hamppula.
Vierellä seisoo Pentti Kujala. Miehet ovat tunteneet nuoruudesta saakka.
– Ystävältä saa aina apua. Kun soittaa, hän kuuntelee, pohtii kaksikko.
– Lapsuudesta on jäänyt 1–2 hyvää ystävää, aikuisiällä harrastuksista ja lapsien kautta muutama, pohtii Maria Puotsaari.
Ystävän merkkejä ovat luottamus, samanhenkisyys, yhteneväiset intressit ja että ajatukset menevät yksiin.
– Mielessä olette, sanoo Puotsaari.
– Osa on säilynyt lapsuudesta, osa tullut työelämästä ja myös monista sukulaisista on sukeutunut ystäviä, kertoo Eeva-ystävä, joka pitää yhteyttä soittamalla kännykällä.
Hänestä ystävyydessä tärkeintä on luottamus.
Janika Heleniuksen ystävät ovat lapsuudesta ja harrastusten parista.
– Sen tuntee, kun kohtaa luotettavan ihmisen. Moni asia natsaa, esimerkiksi samanlaiset elämänarvot ja huumorintaju.
– Liian harvoin tulee otettua heihin yhteyttä, enemmän pitäisi. Mutta ajatuksissani te olette.