Somero-lehti 1.3.2011
Teksti ja kuvat Merja Ryhtä
Kymmenvuotiaan Somerniemen musiikkiteatterin taso on havaittu ammattilaistenkin keskuudessa. Ammatikseen laulavat ja näyttelevät ovat ottaneet yhteyttä ja kyselleet, pääsisikö mukaan.
– Me teemme tätä harrastajapohjalta. Kellekään ei makseta mitään. Meille istuu parhaiten tällainen kotikutoinen tyyli, että Someron ja lähialueen ihmiset tekevät roolit ja kaiken muunkin. Teemme viihdettä. Kiva kun sitä tullaan katsomaan, kertoo Someron Musiikki- ja Teatteriyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Sari Ojala harrastajamusiikkiteatterin periaatteita. Somerniemen musiikkiteatteri luottaa musiikin voimaan.
– Seudulla on paljon teattereita, mutta musiikki on meidän valttimme. Sitä ei jätetä jatkossakaan, tuntee Ojala.
Musiikki on voima, joka kantaa harrastepohjalta jatkossakin
Somerniemen Musiikkiteatteri tekee teatteria harrastepohjalta. Se luottaa myös musiikin voimaan. – Seudulla on paljon teattereita, mutta musiikki on meidän valttimme, sitä ei jätetä, tietää Someron Musiikki- ja teatteriyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Sari Ojala.
Kanttori Pekka Tynin puolisolla laulunopettaja Minna Liettyä-Tynillä olitärkeä osa Somerniemen musiikkiteatteritoiminnan käynnistämisessäkymmenen vuotta sitten. Hän piti kansalaisopistossa laulukurssia.
Liettyä-Tyni kartoitti, löytyisikö joukosta innokkuutta omanteatterikappaleen harjoittelemiseen ja esittämiseen. Sitähän löytyi,olihan Somerniemellä tätä ennen toiminut jo Tuoliteatteri.
Harrastajamusiikkiteatteria ylläpitämään perustettiin Somerniemen Musiikki- ja Teatteriyhdistys.
Ensimmäiset kaksi kesää, 2001–2002, esitettiin näytelmä Viulunsoittajakatolla. Ohjaaja valitsi kesän 2003 näytelmäksi Mustalaisleiri muuttaataivaaseen. Kahden suven, 2004–2005, suurkoitos oli The Sound of Music.
Ohjaaja Liettyä-Tyni muutti Somerolta. Hän jaksoi yhden kauden kulkeaPorista, mutta sitten oli aika jättää hyvästit Somerolle.
Teatterilaisilla oli mietinnän paikka. He päättivät pitää välivuoden.
– Minnan paikkaa oli vaikea täyttää. Oli mietittävä, miten jatkamme,kertoo Sari Ojala.
Esiintymisiä ja musiikkia ei unohdettu välivuonnakaan. Silloin Metsolassa järjestettiin musiikilliset iltamat. Iltamien jälkeen pikkuporukka päätti lähteä keikoille esittämään Euroviisu-potpuria. Ryhmä toimii edelleen ja keikkoja on ollut myös Someron ulkopuolella.
Harrastajien into oli kova ja musiikkiteatteria haluttiin jatkaa.
Yhdistyksen hallitus valitsi kesän 2007 musiikkiteatterinäytelmäksi Talkootanssit sen kauniiden sävelmien vuoksi ja ohjaajaksi Eeva-Kaarina Vilkkeen. Seuraavana kesänä oli komedian vuoro. Maamiehen vaimolaari-näytelmän ohjasi Arto Nieminen, joka toi Somerniemen musiikkiteatterin esityksiin temmon ja rytmin. Sari Ojala sanookin, että jokainen ohjaaja on antanut teatterilaisille jotain. Kehitystä on tapahtunut.
Kesän 2009 näytelmä Tunteen Palo vei harrastajateatteria askeleen kohti vakavampaa linjaa. Esitettävinä oli oikeita, Suomessa eläneitä ihmisiä. Kappaleen ohjasi Jaakko Loukkola.
Tunteen Palo on musiikkiteatterin eniten katsojia vetänyt esitys. Kesän aikana sen näki yli 4 000 ihmistä. Viime kesän Tuntematon Sotilas olisi yltänyt samaan, jolleivät lavasteet olisi vieneet osaa katsomosta.
Tuntematon Sotilas päätettiin esittää myös tulevan kesänä, koska se jäi monelta vielä näkemättä ja sen suosio oli niin suuri.
– Sitä pyydettiin meiltä. Toisaalta ensi viikonvaihteen kymmenvuotiskonsertin järjestelykin on vienyt voimia. Olisi mukava päästä tulevasta kesästä hieman helpommalla, miettii Ojala.
Tuntemattoman dramatisointiin on tulossa muutoksia. Muutama näyttelijä vaihtuu, mutta Jyrki Kanerva jatkaa ohjaajana. Ensi-ilta on 1. heinäkuuta ja näytöksiä on kuusi putkeen. Elokuussa jatketaan neljällä yönäytöksellä 5., 6., 12. ja 13. päivä.
Kesän 2012 näytelmä on jo haussa. Näytelmän valitseminen on aina yhtä vaikeaa. Tuntemattoman jälkeen musiikkiteatterilaiset saivat kuulla, että mitä ihmettä voitte enää tuollaisen klassikon jälkeen tehdä.
Ideoita on, mutta niitä ei toitotella, jottei niitä varastettaisi.
– Täytyisi uudistua, ei pitäisi toistaa itseään. Mutta meillä on tietty hyväksi koettu linja. Meille istuu perinteinen musiikkiteatteri harrastajapohjalta, toteaa Ojala.
Näytelmiä on esitetty 10 vuotta Somerniemen kesätorin vieressä Metsolassa. Katettu katsomo on toiveissa, ettei oltaisi säiden armoilla. Ilta-aurinkokin haittaa katsojia. Katsomo on osoittautunut pieneksi. Laajentamiseen ei ole oikein mahdollisuuksia; rakennukset saartavat näyttämön ja katsomon.
Musiikkiteatteriin jää koukkuun
Marja Salminen ja Jorma Lastunen ovat hurahtaneet musiikkiteatteriin.
Laulaminen oli ensisijainen syy, miksi he lähtivät mukaanharrastajateatteriin. Matkan varrella myös valjennut kupletin juoni elitärkein syy hurahtamiseen.
– Kyllä se on tämä porukka, joka saa vuosi toisensa jälkeen jatkamaan. Me hitsaudumme yhteen. Täällä me olemme yhdessä kuin perhe, samassa joukossa yli kahdeksankymppiset ja alle kouluikäiset, iloitsee Marja Salminen.
Hänellä pääsi itku ensimmäisen näytelmäkesänsä Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen viimeisen esityksen jälkeen.
– Ajattelin, että tämä loppuu. Mitäs nyt teen? Tuli kova ikävä muita teatterilaisia, muistelee Salminen. Seuraavana syksynä hän jo mietti, mitähän tulevana kesänä esitetään.
Alta kaksikymppiset Santtu Kerko, Joel Kalin ja Nikolai Saikkonen liittyivät Somerniemen musiikkiteatterilaisten joukkoon viime kesänä. He näkivät lehdessä ilmoituksen, jolla etsittiin Tuntemattoman Sotilaan rooleihin miehiä. Saikkonen lähti mukaan äitinsä yllytyksestä. Kerko ja Kalin olivat olleet mukana Someron lukion karonkassa Oopperan kummituksessa. Esiintyminen ja laulaminen tuntuivat sen verran mukavalta, että he halusivat niille jatkoa. Kun vielä lukion musiikinopettaja muistutti Tuntemattomasta Sotilaasta, niin pojatpa päättivät hakea.
Hieman heitä pelotti, pärjäävätkö keltanokat konkareiden joukossa.
Kerko esitti sotamies Vanhalaa ja Saikkonen Määttää. Kalinilla oli sotamies Hauhian lisäksi useampi rooli. Hän oli Asumaniemenä, Riitaojana, venäläisenä sotilaana ja lisäksi Kalinin mielestä todellisessa luonneroolissaan: ruumiina.
– Meidät otettiin hyvin vastaan. Meillä on ollut tosi kivaa. Tämä on hyvä ja yhtenäinen porukka, sanoo kolmikko.
Nuorukaiset hämmästyivät, miten rankkaa ja aikaa vievää teatterin tekeminen on. Siinä meni kesä ja vähän enemmänkin. Nikolai Saikkonen jatkaa tulevan kesän näytelmässä. Kalinin ja Kerkon pääsykokeet ja armeija pitävät poissa näyttämöltä. Mutta he ovat varmoja, että palaavat vielä joskus estradille.
Laulusta se lähtee
Kolme konkaria Anja Kaase, Irja Mäkinen ja Rauni Erkkala ovat näytelleet Somerniemen musiikkiteatterin kaikissa seitsemässä kesäteatterinäytelmässä. Jorma Lastunen on ollut mukana yhdistyksen ensimmäisestä näytelmästä, Viulunsoittaja katolla lähtien. Yksi kappale on jäänyt häneltä väliin. Lastunen on aina tykännyt laulaa. Hän lähti yksinlaulukurssille, jota Minna Liettyä-Tyni veti. Kurssilta Lastunen halusi treeniä ja oppia lauluharrastukseensa. Sitten Liettyä-Tyni rupesi touhuamaan teatteria laulujen ympärille ja sai muutkin innostumaan.
– Kyllä se ensimmäinen esiintymiseni oli aika jäyhää touhua. En ymmärtänyt nuoteista enkä stemmoista mitään, muistelee Lastunen.
Toisessa musiikkiteatterinäytelmässään Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen Jorma Lastunen sai pääroolin. Hän esitti hevosvaras Zobaria. Hänellä oli monia kauniita, mutta vaativia lauluja harjoiteltavana. Näyttämöllä hän oli melkein joka kohtauksessa.
Viimekesäisessä Tuntemattoman Sotilaassa Jorma Lastunen esitti vänrikki Koskelaa. Siitä kehkeytyi hänen lempiroolinsa.
– Ehkä siksi, että Koskela on samanlainen rauhallinen suomalainen mies kuin minä itsekin ja Tuntematon Sotilas on niin hieno näytelmänä, kirjana ja elokuva, miettii Lastunen.
Pitää uskaltaa heittäytyä
Ennen kuin Marja Salminen ja Sari Ojala olivat vielä teatterilaisia he ihmettelivät harrastajien uskallusta.
– Ja että ne vielä uskaltavat mennä toisten ja suuren yleisön eteen esiintymään! oli kaksikko hämmästellyt Viulunsoittaja katolla -näytelmää katsoessaan. Kumpikin oli seuraavassa Somerniemen musiikkiteatterin esityksessä mukana.
– Täällä harjoitellaan ja näytellään, itketään ja nauretaan. Tutussa porukassa saa myös mokata. Se on turvallista, muistuttaa Marja Salminen.
Pieni jännittäminen kuuluu esittämiseen.
– Jorma, mihin ihmeeseen me ollaan taas jouduttu, on Sari Ojala kysellyt yhden jos toisenkin kerran kulisseissa Lastuselta, kun on odotettu lavalle menoa.
Esityksen jälkeinen tunne on Sari Ojalan mielestä sellainen, ettei sitä voita mikään. Hänelle on jäänyt erityisesti mieleen viimekesäinen Tuntemattoman Sotilaan näytös veteraaniyleisölle.
– Veteraanit nousivat seisomaan, kun esitimme Finlandian. Sitten Hovilan Kimmo lauloi Veteraanin iltahuudon. Näin kun yksi veteraani kaivoi taskustaan kangasnenäliinan. Siinä vaiheessa minä aloin itkeä.
Viimeisistä repliikeistä ei tahtonut tulla enää mitään. Se oli niin järkyttävän koskettavaa, kertoo Sari Ojala tilanteesta, joka saa kyyneleen herahtamaan hänen silmäkulmaansa taas.
Aikuisten leikkiä
Musiikkiteatterijoukko on uskollista. Joskus pidetään taukoja ja välivuosia, mutta sitten taas palataan takaisin teatterin pariin. Se myös vaatii sitoutumista. Harrastus vie aikaa. Yhtä kesäteatterinäytelmää työstäessä hurahtaa aika aina loppuvuodesta alkusyksyyn saakka.
Musiikkiteatteriin jää koukkuun.
– Tämä on sellainen harrastus, ettei tästä pääse hevillä irti, tietävät Ojala, Salminen ja Lastunen kokemuksesta.
Marja Salminen kuvaa näyttelemistä aikuisten leikiksi, jossa saa olla vähän aikaa joku muu. Saa leikkiä tyttöjen leikkejä vielä aikuisena: laittaa hiuksia ja olla vähän turhamainenkin. Saa käsitellä tunteita ja koskettaa muiden sisimpää.
– Me teemme tätä itsellemme ja muille. Annamme elämyksiä ja käsittelemme tunteita laidasta laitaan. Nauratamme ja itketämme: silloin olemme onnistuneet, tietää Sari Ojala.
Lisää aiheesta: Lehtiluukku: Paikallislehti Somero 1.3.2011
