”Mikä on syy? Tänään soitin puhelimella Turun kautta Somerolle ja sieltä edelleen Pyölin keskukseen, mutta siellä kysyttiin, mistä soitetaan ja kun vastasin, että Salosta, niin heti oli vastaus valmiina, ettei salolaisille anneta puheenvuoroa Someron Pyölin asemalta. Kuinka sellainen pieni asema kuin Pyöli on, voi katkaista diplomaattiset välit Salon kanssa, vai onko siinä koko pitäjä takana. Salossa 9. päivä helmikuuta 1921. Kaarlo Tuliniemi.”
Tällainen kirjoitus sattui silmiini Salon Seudun kunnallislehdestä, kun ryhdyin selaamaan uutisia sadan vuoden takaa. Pyölin puhelinkeskuksen hoitajalla oli mitä ilmeisemmin jotain hampaankolossa salolaisia vastaan, koska ei suostunut yhdistämään pyydettyä puhelua eteenpäin. Pyölissä oli puhelinkeskus jo 1800-luvun lopulla, joten keskuksen hoitaja tunsi arvovaltansa.
Puhelinta uudempi keksintö oli sähkö ja sähkövalo. Maaliskuussa 1921 oli Uusi Aura -lehdessä kirjoitus, jossa kerrottiin, että Someron pääkaupunki oli saanut sähkövalon. ”Ja kun metsäkylän mies illan hämärtyessä ajaa (Joensuun kylään) kaupunkiin, ei tahdo oikein silmiään uskoa. Siksi komea se on valaistuna. Uudistusten humussa on myös vahvasti kohistu, että viiden vuoden perästä on Somerolla rautatie. Se tulisi olemaan oikein kaksiraiteinen kauttakulku rata.”
Historian kirjat kertovat, että koko kunnan sähköistämistä suunniteltiin kuntakokouksessa vuonna 1918, mutta hanke jäi suunnittelun asteelle. Sen jälkeen yksityiset ryhtyivät toimeen. Ensin sähköjohdot vedettiin Långsjön kartanoon, sitten Åvikiin ja Rautelan Knaapille ja sieltä vuonna 1920 Joensuuhun 14 tarmokkaan miehen toimesta.
Suomessa oli voimassa vuosina 1919–1932 kieltolaki, joka kielsi alkoholijuomien valmistamisen ja myymisen. Lain tarkoitus oli hyvä, mutta sen seuraukset huonot. Viinan salakuljetus ja kotipoltto lisääntyivät. Väkivaltarikollisuus kasvoi ja esimerkiksi kesällä 1924 Somerolla ja Somerniemellä tehtiin seitsemän murhaa ja tappoa. Vähäisempiä tappeluita ja varkauksia tapahtui lähes viikoittain.
Turun Sanomissa kerrottiin yöhuliganismista Somerolla. ”Tiistain vastaisena yönä oli jäljistä päättäen 3 miestä ja 2 naista käsittävä joukko murtautunut Harjun kartanon maidonsäilytyshuoneeseen, josta maitoa oli juotu runsaasti. Mitä ei ollut juotu, oli loattu. Maidonlokaajien selville saamisesta maksetaan 100 markan palkkio.”
Yksityisyyden suoja sata vuotta takaperin oli lähes olematon. Pienestäkin rikkeestä tai jopa epäilystä siihen sai nimensä lehtiin. Myös yksityisasioista ja tapahtumista kirjoitettiin: ”Someron hautausmaalla oli harvinainen juhlatilaisuus, kun kaksi sisarta pääsivät yhteen hautaan. Tällöin nimittäin siunattiin entinen talon emäntä Gustaava Yli-Unkila 93-vuotias ja leskirouva Eufrosyne Helenius 90-vuotias, molemmat omaa sukua Seppälä Häntälän kylästä. Vanhukset olivat asuneet koko pitkän elonaikansa samassa kylässä ja olleet aina hyvässä sovinnossa. Käytöksellään he olivat esimerkiksi kelpaavia muille.”
Vuoden 1921 valtakunnallisista tapahtumista merkittävin oli oppivelvollisuuslaki, joka määräsi kaikille pakollisen vähintään kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän suorittamista. Edellisen vuoden joulukuussa säädettiin sukunimilaki, joka määräsi ottamaan sukunimen vuoden 1921 kuluessa. Ilmoitus sukunimestä oli tehtävä papistolle. ”Sille, jolla ei ole sukunimeä ja joka määrätyn ajan kuluessa ei ole täyttänyt lain määräystä, merkitsee pappi kirkonkirjoihin jonkun sopivan nimen.” Jos papin antama sukunimi ei miellyttänyt siitä sai valittaa maaherralle.
Manu Kärki