Someron Kulttuuri järjestää näin ystävänpäiväviikolla yllätyskeikkoja yrityksissä.
– Keikkoja on luvassa muutamassa somerolaisessa yrityksessä aamupäivällä keskiviikkona 10. helmikuuta, kertoo kulttuurituottaja Liisa Mattila.
Luvassa on sellomusiikkia, jota esittää Johan Hans. Esiintyjää ”luotsaa” sellisti Olli Varonen, joka tituleeraa itseään nyt manageriksi.
– Managerina toimimisen vaikeus on tosin siinä, että etukäteen ei saa kertoa missä Hans liikkuu ja mihin aikaan. Silloinhan olisi kyse järjestetystä musiikkitilaisuudesta. Luotetaan siis yllätysmomenttiin!
– Huhu kertoo, että Hans altistaa ihmisiä live-musiikille tällä kertaa ainakin musikaali- ja elokuvasävelin sekä kenties tuttujen suomalaisten ikivihreiden voimin, kertoo Varonen, joka on suorittanut Sibelius-Akatemiassa sellonsoiton diplomikurssin, ja kirjoitettuaan ylioppilaaksi Sibelius-lukiosta 1984 jatkanut opintojaan Budapestin Liszt-Akatemiassa suorittaen 1988 diplomikonserttinsa korkeimmalla arvosanalla.
Varosen mukaan hänen jonkinlainen alter egonsa Johan Hans on iätön tyyppi.
– Hans aloitti yhteiskuntavaikuttajan uransa jo 1950-luvulla voittamalla Suomen mestaruuden pakinankirjoituskilpailussa. Sen jälkeen, opiskeltuaan kolmessa yliopistossa, Hans toimi arkeologina Augusta Rauricassa (vanha roomalaiskaupunki Sveitsissä), lääketehdas Sandozin laboratoriossa sekä kontrabassoineen katumuusikkona Baselissa. Painavan uran Hans teki opettajana. Opetushommien lisäksi kirjoitustyö jatkui muun muassa musiikki- ja kirja-arvostelujen muodossa. Hans on tutustunut rakennusmiehen hommiin ja amatöörikokkinakin hän toimii mielellään; kuorrutetut vasikanleikkeet syntyivät tuosta vain! Ammattikokiksi Hans ei koskaan yltänyt, mutta ravintolamaailmaan kylläkin – tiskaajaksi ravintola Omenapuuhun Helsinkiin.
– Hansin olemukseen on aina kuulunut toimeen tarttuminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen – milloin pienesti, milloin isosti. 1970-luvulla Hans oli auttamassa Mikkelin musiikkiopiston alkutaivalta sekä Mikkelin orkesterin toimintaa. Soittipa Hans itsekin Mikkelin kaupunginorkesterissa; ensin viulua ja sitten selloa – ihme kaveri! Selloineen Hans palasi katumuusikon hommiin Baseliin 1980-luvun puolivälissä.
– Nyt korona-aikoinakaan Hans ei ole jäänyt passiivisena katselemaan sivusta, kun ihmisiä ei päästetä kuuntelemaan klassisen musiikin live-tilaisuuksia. Toimeen tarttuva yleismies päätti, että jos eivät ihmiset saa tulla musiikin luokse, musiikki viedään ihmisten luokse. Onneksi moni paikka korona-aikanakin on vielä auki: marketit, pankit, optikot, hammaslääkärit ja niin edelleen. Siksipä Hans kävi luonani verestämässä sellonsoiton taitojaan – autoin häntä mielelläni sen minkä osasin. Konserttilavoille Hans tuskin nousee, mutta markettimuusikkona hän on varmasti tyyppi paikallaan.