Anjezë Gonxhe Bojaxhiu oli albanialais-intialainen nunna sekä lähetyssaarnaaja ja -työntekijä. Hän syntyi Skopjessa Makedonian maakunnassa (nykyinen Pohjois-Makedonia), silloisessa Osmanien valtakunnassa 26. elokuuta 1910.
Elämänsä aikana hän oli ihailun kohde niin Intiassa kuin laajalti koko maailmassakin. Hän oli iso ja suuri persoona niin naisena kuin ihmisenä. Hän oli Jeesuksen seuraaja ja rakkauden symboli.
Anjezë Gonxhe Bojaxhiun vanhemmat olivat Nikola ja Dranafile Bojaxhiu. Heillä oli pieni sekatavarakauppa. Tyttären ollessa 9-vuotias isä kuoli.
Perhe oli hyvin uskonnollinen, ja jo 12-vuotiaana Anjezëkin tunsi saaneensa kutsumuksen hengellistä elämää varten. Hän sai Jumalalta kutsun lähteä auttamaan köyhä.
Hän oli kuullut jugoslavialaisten katolilaisten lähetystyöntekijöiden tehtävistä Intiassa. Joten ollessaan 18-vuotias hän matkusti Irlantiin opiskellakseen lähetystyön tekemistä Intiassa. Hän antoi ensimmäiset, silloin vielä väliaikaiset, nunnalupauksensa 24. toukokuuta 1931.
Joulukuussa 1928 hän lähti purjehtimaan kohti Intiaa. Matkalla hän valitsi uudeksi nimekseen Teresan.
Ensimmäinen työpaikka oli Kalkutassa nunnaluostarin tyttökoulussa. Opiskelijat olivat laajalti hyvätuloisista perheistä, mutta slummialueet olivat lähellä koulua.
Oppilaat alkoivat kutsua häntä ensimmäisen kerran nimellä ”Ma” (äiti).
24. toukokuuta 1937 hän antoi elinikäisen nunnalupauksen, minkä jälkeen häntä ei enää kutsuttu sisareksi, vaan Äiti Teresaksi.
Vuonna 1948, tehtyään 17-vuotisen uran opettajana, Teresa perusti oman järjestönsä tekemään työtä suoraan köyhien ihmisten keskuudessa slummissa. Hän työskenteli niin spitaalisten kanssa kuin orpokodin ja hylättyjen lasten kanssa sekä kaikkein köyhimpien aikuisten parissa.
Mottonsa oli muuttumaton rakkaus. Hän ei ole ollut kiinnostunut politiikasta tai liiketaloudesta. Hän vain palveli köyhimpiä ihmisiä.
Äiti Teresa sai osakseen paljon kritiikkiä. Hän oli pieni, mutta tarmokas nainen, jolla oli kirkas katse. Nainen oli varmasti myös älykäs.
Opponentit kuitenkin väittivät, että hän muun muassa pakkokäännytti järjestönsä ylläpitämässä sairaalassa salaa potilaita.
Feministi Germane Greer on kutsunut Äiti Teresaa myös imperialistiksi.
Vaikka Äiti Teresa teki paljon ihmisten hyväksi, hän ei ollut sosiaalityöntekijä tai Kelan viranomainen. Hän oli kirkon työntekijä ja Jeesuksen seuraaja. Hän antoi Isän, Pojan ja Jumalan rakkautta köyhyydessä oleville ihmisille, jotka sitä tarvitsivat.
Palkintojakin tuli todella paljon niin Intiasta kuin maailmaltakin. Nobelin rauhanpalkinnon hän otti vastaan vuonna 1979.
Hän ihaili pyhimys Franciscus Assisilaista. Hän puhui usein rakkaudesta, rakkaudesta ja rakkaudesta. Hän sanoi, että meidän täytyy unohtaa itsemme, armahtaa toisemme ja kuolla. Kuoleman jälkeen elämme ikuisesti.
Äiti Teresa kuoli 87-vuotiaana 1997.
Paavi Franciscus hyväksyi 15. maaliskuuta 2016 Äiti Teresan julistamisen pyhimykseksi, joka tapahtui 4. syyskuuta 2016.
Hänen perintönsä elää yhä Intiassa ja koko maailmassa: Palvelkaa Herraa iloiten.
Michael Fahmy
maailman kansalainen