Lampaan villasta ja taljoista tuotteita tekevä Sari Witka on viime kuukaudet ollut kiireinen. Hän on muun muassa kutonut villapaitoja, huovuttanut tuotteita ja valmistanut lampaantaljoista vällyjä, vauvanpeittoja ja lämmintä takapuolen alle. Tilauksia on sadellut.
Urpolan tilapuodin ovi on käynyt, kun käsitöihin innostuneet ovat hakeneet lankoja. Myös netin kautta tarvikkeita on tilattu. Puhelin on soinut, kun väki on tarvinnut apua neuleohjeiden tulkitsemiseen.
– Moni on sairastunut ”neuloosiin”, kuvaa Witka kutimien ja puikkojen kilkutteluun hurahtaneita.
Hänestä tuntuu mukavalta, että käden taitoja arvostetaan ja itse tartutaan toimeen.
Korona-aika on entisestään lisännyt kiinnostusta. Villan menekkiä on kasvattanut myös pakkastalvi.
Sari Witka sanoo, että eettisyys, kotimaisuus ja lähellä tuotettu ovat olleet jo jonkin aikaa pinnalla. Ne kiinnostavat kuluttajia. He haluavat, että koko tuotantoketju on läpinäkyvä.
Kuluttaja mielellään ostaa tuotteita paikasta, jossa on ihminen tuotteen takana. Ja voi päästä tutustumaan myös tilan tuotantoon.
Suomalaisen lampaanvillan ja villalangan erinomaisuudesta Sari Witka voisi puhua päivät pitkät. Hän sanoo, että suomenlampaan ja kainuunharmaksen villasta saa todella upeaa, pehmeää ja kiiltävää lankaa. Se vaatii lampurilta taitoa: villan jalostamista sekä tarkkaa villan lajittelua.
Kädentaitajien messuja tai muita tapahtumia ei ole pidetty sitten viime kevään.
Lampaita kasvattavalle töitä kyllä riittää lampolassa. Kevät on kiireistä, kun karitsat syntyvät.
Sari Witka on viritellyt myös elämysmatkailualustalle toimintaa. Kun kesän huovutuskurssi oli viety Doerzin Someron osion alle, niin jo muutama oli ilmoittautunut kurssille.
Witka uskoo, että maaseudulla on mitä parhaimmat mahdollisuudet antaa elämyksiä kaupunkilaisille.
