Olen pandemian alusta saakka ollut eniten huolissani nuorista. Meillä oli opiskeluihinsa motivoitunut, valoisa ja positiivisesti tulevaisuutensa mahdollisuuksiin suhtautuva nuori taloudessamme vielä vuosi sitten. Introverttinä ja itseohjautuvana hän on sinnikkäästi tahkonnut koronatodellisuuttaan löytäen siitä jopa positiivisiakin puolia, mutta pikkuhiljaa alkaa hänenkin selkänsä taittumaan. Taakka on kohtuuton.
Epäreiluilta ja ristiriitaisilta tuntuvat rajoitukset nostavat kapinamieltä ja turhautumista, ja vaikka perheessä kannatellaan, tilanne pahenee. Kysyn samaa kuin Esa Mäkinen HS-analyysissä 10.3.2021: Kuinka monta tartuntaa pitää välttää, jotta voidaan pilata yhden nuoren sosiaalinen elämä ja urahaaveet?
Somerolla olisi voitu mahdollistaa monet asiat nuorille rajoitusten aikana, jos olisi ollut tahtoa ja näkemystä toimia somerolaisten nuorten hyvinvoinnin puolesta eikä sitä vastaan.
Onneksi kuntavaalien siirtämisen vuoksi yhä useampi tämänhetkinen 17-vuotias pääsee kesäkuussa vaaliuurnille. Käytettehän, fiksu somerolainen nuoriso, tämän hyväksenne, ja huolehditte osaltanne siitä, että selvitätte kuka henkilö tai mikä puolue on tällä paikkakunnalla valmis taistelemaan nuorten asioiden puolesta, ja annatte kallisarvoisen ensimmäisen äänenne heille.
Jos on tahtoa, löytyy konstit – poikkeusaikanakin